01-01-2019, 06:13 PM
Kun Tune oli taas oman emäntänsä turvallisessa sylissä, pojan kysymys pulpahti suusta. “Minä… minä…” Ismelda änkytti hieman ja käänsi katseensa isoisän suuntaan, joka tuli koko ajan lähemmäs, nojaten kävelykeppiin.
Ismelda oli hieman hämmentynyt siihen, että lapsi oli niinkin utelias, toisaalta taas hän tajusi, että tuon pojan vanhemmat pelkäsivät häntä.
“Kyllä Tune kanssa voi vähän leikkiä, mutta rauhallisesti”, reilun kokoinen tyttö sanoi ja hymyili ystävällisesti. “Ja minä olen siksi näin iso, koska olen muistanut olla ruoka-aikoihin kotona ja syönyt aamuisin kiltisti isoäidin valmistavat puurot”, Ismelda lisäsi hymyillen. Hänen katseestaan ja hymystään saattoi jo huomata, että hän ei ollut paha.
Hänen isoisänsäkin sattui tulemaan paikalle ja hymyili ystävällisesti, vieraille ja kysyi tytöltä: “Saitko sen lemmikkisi käsiin?” “Sain minä”, tyttö vastasi hymyillen. Kaksikon pituusero ei ollut suuri, mutta muutaman sentin, hieman kumarassa kulkeva isoisä, oli vielä tyttöä pitempi. “Olen Andrew Leah, tässä on pojantyttäreni Ismelda. Hän on se mitä luulettekin, mutta ei sellainen kuin oletetaan. Käytöstavat ovat kuin pahaisella pojanviikarilla, mutta hän on silti, hyväsydäminen”, Andrew sanoi hymyillen, saaden Ismeldan huulilla olevan hymyn leveämmäksi ja silmiin iloisen tuikkeen.
Ismelda oli hieman hämmentynyt siihen, että lapsi oli niinkin utelias, toisaalta taas hän tajusi, että tuon pojan vanhemmat pelkäsivät häntä.
“Kyllä Tune kanssa voi vähän leikkiä, mutta rauhallisesti”, reilun kokoinen tyttö sanoi ja hymyili ystävällisesti. “Ja minä olen siksi näin iso, koska olen muistanut olla ruoka-aikoihin kotona ja syönyt aamuisin kiltisti isoäidin valmistavat puurot”, Ismelda lisäsi hymyillen. Hänen katseestaan ja hymystään saattoi jo huomata, että hän ei ollut paha.
Hänen isoisänsäkin sattui tulemaan paikalle ja hymyili ystävällisesti, vieraille ja kysyi tytöltä: “Saitko sen lemmikkisi käsiin?” “Sain minä”, tyttö vastasi hymyillen. Kaksikon pituusero ei ollut suuri, mutta muutaman sentin, hieman kumarassa kulkeva isoisä, oli vielä tyttöä pitempi. “Olen Andrew Leah, tässä on pojantyttäreni Ismelda. Hän on se mitä luulettekin, mutta ei sellainen kuin oletetaan. Käytöstavat ovat kuin pahaisella pojanviikarilla, mutta hän on silti, hyväsydäminen”, Andrew sanoi hymyillen, saaden Ismeldan huulilla olevan hymyn leveämmäksi ja silmiin iloisen tuikkeen.