A hike to love

[Felicity Ollivander]

//Lexus, tuohan Yancy tänne //

Tiistai. 19.6.1985. Klo.15.00 eteenpäin.

Loch Shin-järvelle ei kuulemma enää ollut pitkä matka, Fellyä ei tosin haitannut, vaikka olisi ollutkin, sillä hän piti kovasti vaeltamisesta. Enää ei ollut isä kulkenut mukana, pariin vuoteen, mutta isoisä ja Garrick-setä antoivat hänen jatkaa harrastuksensa parissa, sillä se oli tytölle, hyvin tärkeää. 
Kesäilta oli lämmin ja hiki virtasi useamman vaeltajan otsalla. Fellyn olisi tehnyt mieli muuntautua ketuksi ja jatkaa matkaa animaagimuodossa. Onneksi tässä vaellusporukassa ei ollut jästejä. Felly otti muutaman juoksuaskeleen ja ojensi vaellussauvansa Oswaldille ja sanoi, haluavansa välillä jatkaa kettuna. Oswald nyökkäsi ja otti tytön sauvan ja muistutti: "Muista merkki." Hymyillen Felly nyökkäsi ja pian vaeltajien joukossa vaelsikin kettu, hypellen innoissaan muiden ympärillä, kuitenkaan hankaloittamatta noiden kulkua. Marleenesta oli jopa huvittavaa, kun joukon kuopus muuntautui ketuksi, heidän edessään vaikkei se ollutkaan kovinkaan tavatonta, sillä he tiesivät tytön animaagiudesta, jonka he lupasivat pitää omana tietonaan.

Noin puolen tunnin vaeltamisen jälkeen, Oswald ojensi, Fellyn, vaellussauvan eteenpäin, se kun oli sovittu merkki siitä, että oli aika palata ihmismuotoon. Felly muisti tämän ja pian hän muuntautui jälleen omaksi itsekseen. Tästä kului muutamia minuutteja, kunnes he saapuivat Loch Shin-jäven rannalle. Rannalla oli pieni mökki ja silmiinkantamaton maisema, joka hiveli Felicityn mieltä. Hän katsoi ympärilleen hymyillen ja tarttui Marleenen käteen. "Et kertonut, että tämä on näin kaunis maisema, kuin taulu", Felicity sanoi hymyillen ja sai vastauksen: "Et olisi kuitenkaan uskonut." Felicity naurahti ja sanoi: "No en olisikaan." Marleen ja Felicity nauroivat yhdessä ja Oswald hymyili noiden ilolle.

[Yancy Cléirigh]

Yancy puhdisti mökkinsä ruokapöydän ääressä Remington kivääriään ajan kuluksi, odottaen samalla uusinta vaellusporukkaansa saapuvaksi mökilleen. Normaalisti, Yancy olisi mennyt itse hakemaan porukan Lairghin kylän pubista, mutta juuri toissaviikon viikonloppuna mies oli mennyt tappelemaan erään vakioasiakkaan ja maanvaivan kanssa tuossa samaisessa pubissa, johon oli nyt saanut jälleen kiellon pariksi viikonlopuksi. Pöytä, jonka ääressä Yancy nyt istui, oli suoraan keittiön ikkunan alla ja mies siis varmasti näkisi porukan tulevan tiluksilleen tarpeeksi ajoissa kiväärinsä piilottamista varten. Muutaman itsekseen hyräillyn tuntemattoman laulun säkeistön ja kiväärin kiillottavan rätinliikkeen jälkeen, Yancy katsahti taas ulos ikkunastaan. Kelppi näki miten muutaman kymmenen metrin päässä kourallinen ihmisiä jo tallusti Yancyn mökkiä päin. Yancy kiiruhti piilottamaan vuosia sitten varastetun kiväärinsä ja viskasi öljyisen rättinsä keittön lavuaariin. Öljyn tahrimat kätensä Yancy taas putsasi housuihinsa pyyhkimällä kertaalleen. Mies nappasi eteiseen tullessaan valmiin vaellusrinkkansa toiseen käteensä ja nappasi maastokuvioisen suosikki lippansa ja ohuemman vaellustakkinsa naulasta toiseen käteensä. Yancy avasi ulko-oven, nähden miten porukka oli jo ehtinyt kävellä aivan kivenheiton päähän Yancyn mökistä. Mies heilutti kättään muutaman kerran ja toivotti nuo tervetulleiksi Loch Shiniin.
"Illttoo, illttoo! Mie oop Yancy Cléirigh. Tahikka Yance, mitten vuap halluutten." Yancy tervehti vahvalla skotti aksentillaan esitelläkseen itsensä ja tutki porukkaa hiukan tarkemmin muutaman nopean vilkaisun ajan. Tähän porukkaan kuullui kaksi naista; toinen nuorehko tyttö punaisilla hiuksilla, toinen erittäinkin kaunis nainen, jonka ulkonäkö veti Yancyn katseen useampaankin kertaan itseensä ja kolme miestä; yksi ehkä saman ikäinen kuin nainenkin ja kaksi hieman vanhempaa. "Mittees työtten, onkkos teittii ennempii?" Yancy kysyi ja laski rinkkansa vierelleen, takki ja lippa edelleen toisessa kädessä. Kaiken kuuleman mukaan koko porukka oli täynnä vain taikavoimaisia, mutta joka tapauksessa varmuuden vuoksi Yancy ei paljastaisi itseään kelpiksi. Näin ollen porukka saattaisi olettaa Yancyn jästiksi eikä Yancyn tarvitsisi huolehtia liikaa paljastumisesta, mikäli kelppiluonto haluaisi näyttäytyä. Taikavoimaisille nimittäin se saattaisi olla niin normaali asia etteivät he ihan pienestä hätkähtäisi tai edes tajuaisi koko lipsahdusta toisin kuin jästit, jotka saattaisivat riehaantua vähästäkin.

[Felicity Ollivander]

//Mietin sellaista, että tuo Marleen voisi olla taikavoimaisten piirissä joku tunnettu julkkis. Ehkä joku muotilehden päätoimittaja tms?//

Hieman kauemmas näkyikin, kun mökistä asteli, varsin komea, mies ulos. Fellyä huvitti tämän aksentti, mutta hän vain hymyili ystävällisesti, kun Oswald vastasi: "Ei muita, kaksi noitaa ja kolme velhoa, niinkuin ilmoitettiin hyvissä ajoin." Marleen oli nähnyt paikasta vain kuvia, joita yksi ryhmäläinen oli näyttänyt hänelle, kun ne oli julkaistu hänen lehdessään. "Eräs Freddy Bow on ollut pari kertaa täällä, hän on näyttänyt kuvia minulle ja ne julkaistiin lehdessäni, toin sen lehden ja kolme muutakin lehteäni, Loch Shin-järven retki kuului Freddyn neljäosaiseen retkeilysarjaan, kun hän retkeili neljässä erilaisessa kohteessa, ajattelin että se sarja saattaisi kiinnostaa sinua, kun sinunkin alueesi on mukana", Marleen sanoi hymyillen.
Felly puolestaan katsoi ympäristöä haaveilevasti ja huomaamattaan nojasi Oswaldia vasten, kun hän ihaili maisemaa. "Älä uppoa tähän kuvaan, haluan palauttaa sinut kotiin ehjänä", Oswald sanoi virnuillen ja palautti Felicityn maan pinnalle.
"En mä, Lontoo on vaan niin ihan eriä kuin tämä", Felly sanoi. "Totta, täällä ei ole ihmisvilinää eikä ostoskujia", Oswald sanoi.
"Oletko aina asunut näillä syrjäisillä seuduilla?" Felly kysyi Yancylta hymyilllen. Oikeastaan nyt hän vasta pani merkille, tämän komeuden, mutta piti kuitenkin mielensä kurissa.

[Yancy Cléirigh]

//Joo käy mulle

Yancy nyökkäsi miehelle ja tuon vahvistukselle. He siis lähtisivät tällä porukalla vaellukselle. Kun nainen, joka alkoi muistuttamaan Yancyä jostakin tutusta, alkoi puhumaan Loch Shinin ja Lairgin lehtiartikkelista tajusi Yancy lopulta miksi nainen näytti niin tutulta. Nainen oli ollut Lairghin lehtiartikkelin tehneen lehden päätoimittaja. Marleen...joku. Sukunimeä ei Yancy saanut päähänsä sillä hetkellä. "Ohammie varmast lukenna nekki jos nyö Lairghist kertonna." Jos Yancy oikein muisti oli joku mies käynyt yhden Yancyn vaellusporukan kanssa ottamassa kuvia Loch Shinin maisemista. Ja jos Yancy muisteli vielä vähän tarkemmin taisi joku heistä joutua Yancyn evääksikin. Lehtiartikkeleista Yancy sai tietää vasta myöhemmin ja päätyi lukemaan ne varmistuakseen ettei Yancy olisi ollut vaarassa paljastua. Tapauksesta ei ollut sen kummempia mainintoja; ei kyseisessä artikkelissa eikä liiemmin aamulehdessäkään. Ehkä tapauksesta kertominen ei vain sopinut artikkeliin ja muiden lehtien mielestä vuoristossa sattuneet katoamiset eivät ehkä olisi olleet niin kiinnostavia tai niitä olisi mahdotonta selvittää tarkemmin.
Nuoremman tytön kysymys havahdutti Yancyn muisteluistaan ja Yancy katsahti tuon hymyilevään olemukseen päin. "Oham mie. Koko ikännähä mie oonna tiäl ollon, e Lairghiha piemmäl oo käynnä." Yancy vastasi tytölle takaisin omalla hymähdyksellä ja laittoi lopulta ohuen takkinsa ja lippansa ylleen. "Onkonna teitil omat khamppehet mukan vahi tarviittenk makkuupussehia? Telttahiset ja tultarppeet o miul täl nähhi." Yancy kysyi kaikilta mukaan tulevilta ja taputti omaa teltat ja tulitikut sisältävää rinkkaansa maassa.

[Felicity Ollivander]

//Sori ku oot joutunut oottaan niin kauan, monta kertaa meinannu tulla vastaamaan peliin, mutta aina on ensimmäisen lauseen jälkeen loppunut virta ja ajatus. Nyt mä sen teen...//

Felicity kuunteli miehen hauskaa puhetapaa ja yritti pysyä kärryillä tämän murteen sanamuodoissa, se kun oli sen veran oudolta kalskahtavaa Fellyn korviin. Marleen jutteli hetken lehtijutusta, joka kertoi tälllaisista hienoista paikoista, samalla kun Felly asetteli rinkkareppuaan paremmin selkäänsä vasten. "Kaikilla meillä on makuupussit", Oswald sanoi hymyillen ja lisäsi: "Ja muita tarpeita, eli olemme täysin valmiita lähtemään eteenpäin." Felly katseli ympäristöä haaveilevan näköisenä, kun hänen korviinsa kantautui Oswaldin ääni. "Felly...Fellyyy", mies huhuili ja lisäsi: "Maa kutsuu Fellyä." Felly säpsähti ja kysyi hämillään: "Aaa... Mitä?" Marleen naurahti ja sanoi: "Sinä hupsu, oletko sinä valmis retkeen." Felly punastui hieman: "Tietty, sehän alkoi jo kun jäätiin bussista kylälle. " "Totta, mutta nyt seikkailu vasta alkaakin", Oswald totesi ja varmisti, että tytöllä olisi varmasti kaikki hyvin. "On tietenkin, mä vaan ihailin tätä maisemaa ja tätä luonnon hiljaisuutta, mikä just nyt oli hetken päällä. Tää on tosi mahtava pleissi ja tätä vois ihailla vaikka puolipäivää. Jos mä osaisin maalata tai piirtää yhtään, niin tän mä haluaisin ikuistaa siveltimellä taulupohjalle tai mille sitä sit maalattaiskaan ja näyttää koko maailmalle", Felly sanoi hymyillen. "Olet oikeassa, tämä on upea maisema, siksi siitä tehtiinkin juttusarjan yksi osa", Marleen sanoi hymyillen ja kiersi kätensä tytön ympärille sanoen: "Eiköhän me olla valmiita, voidaan aloittaa seikkailu heti." "Jep, niin voidaan. Valmiimpi en vois edes ollakaan", Felly totesi ja katsoi opasta hymyillen silmiin.

[Yancy Cléirigh]

// Joo ei mitää Kerkesin jo tossa välissä tajuumaan et aksentti ja murre tarkottaa periaatteessa ihan eri asioita elikkäs korjaan vissiin lomakkeesta sen et Yancy puhuu skotti murteella eikä aksentilla :')

Joukko kertoi olevansa valmis lähtemään, joten Yancy kysyi vielä viimeiset tarkennuksensa ennen lähtöä. "Riittääkkönä..." Yancyn ajatus keskeytyi hetkeksi kun kelppi vilkaisi joukon nuorimpaan. Tytön hymy oli Yancystä häikäisevän kirkas; kuin kelppi olisi ainoa ihminen siinä hetkessä. Mies kuitenkin toipui nopeasti ja jatkoi kääntäen katseensa muuhun joukkioon. "Kaks teltthaa vahi otankho viel yhhen? Ja sehhä ol yks yö reissusa, vahi?" Tytön hymy toi Yancyn mieleen aikuisen noidan, johon kelppi oli törmännyt muutaman kerran Lairghissa. Yancy oli melko ennakkoluuloton taikavoimaisten kanssa aloitetuista romanttisista suhteista, mutta jostakin syystä aina suhteen vakavoituessa ja Yancyn paljastaessa sen, että mies oli kelppi, toinen osapuoli oli etääntynyt ja lopettanut suhteen. Yancy yritti muistaa mitä mieltä taikavoimaiset yleisesti ottaen olivat taikaeläinten ja taikavoimaisten suhteista. Ehkä Yancy oli vain huono tuurinen ja oli törmännyt aina negatiivisesti taikaeläimiin suhtautuviin noitiin.

[Felicity Ollivander]

"Varmasti riittävät", Oswald vakuutti ja huomasi tytössä jotain lievästi erilaista kuin yleensä. Hän hivuttautui Marleenen vierelle ja kuiskasi kysymyksen: "Onko Felly jotenkin erilainen, kuin aiemmin?" Marleenen hymyili miehelle ja sanoi: "Ehkä hieman ihastumista ilmassa." Oswaldin silmät pyöristyivät hieman, mutta hän vain hymyili, kun vastaus selvisi. "Fellyy, oletko valmis seikkailuun?" hän kysyi ja heilutti kättään hieman tytön kasvojen edessä. Felicity säpsähti hieman ja sanoi hämillään: "Yäää, mitä mitä?" Oswald naurahti hieman ja kysyi: "Oletko valmis seikkailuun?" Punapää punastui hieman ja laski sekunniksi katseensa, kun vastasi: "Yää... Joo, tietenkin olen." Mies oli hieman huvittunut, mutta hymyili lempeästi tytölle ja katsoi sitten Yancya vastaten: "Kaksi telttaa riittää mainiosti." Felly vaihtoi rinkkansa asentoa paremmaksi ja katsoi sitten opasta, odottaen lähtökäskyä.

//Vihdoinkin sain jotain aikaan sori ettei metritavaraa tullut.//

[Yancy Cléirigh]

Yancy kuunteli hetken aikaa porukan keskustelua ja kun sai myöntävän vastauksen telttojen määrälle, oli Yancy valmis lähtemään. Olettaen, että porukka oli jättänyt vastaamatta retken kestoon, olisi aivan sama kauan matka kestäisi. Yancy siis päätti että he kulkisivat Loch Shinin rantaa pitkin ensimmäiset kolme tuntia, kunnes saapuisivat Merkland Lodgelle, josta he jatkaisivat Ben More Assynt-huipulle ja yöpyisivät siellä. Matka kestäisi sen kymmenen tuntia pysähdyksineen ja paluumatka vuorelta takaisin Lairghiin kestäisi noin kahdeksan tuntia. Yancy nosti rinkkansa selkään ja kun porukka oli saanut asiansa sanotuksi ja näytti siltä, että he olisivat valmiita lähtemään, otti Yancy muutaman askeleen menosuuntaan ja osoitti vasemmalla olevaa kotijärveään kohti. "Täsä ois Loch Shin. Sit pithkin myö kulujethaan seurhaavat kolome tunthia Merkland Lodgel ja puolhes välis pyssähyttään tauol. Merklandist myö jatketthaa Ben More Assynthil, jok omp vuorhehuiphhu. Siel myö yövytthhään ja uamul jatketthaa takas Lairghii. Elikkhäs myö siis kierretthään Loch Shini ympär tälhä reissul." Yancy ilmoitti ja jatkoi: "Nii jah Ben Mores laskkee yöl lämphötila alle kymmennee, jotenk suositthelisi huutammhaan nytthen jos tarvvii lisävuotteit." Yancy odotti vielä kerran vastausta porukalta.

[Felicity Ollivander]

Vaeltajat kuuntelivat Yancyn puhetta tulevasta retkestä. Kun tämä mainitsi lisävuoteet, Oswald totesi heidän makuupussien olevan säänkestävät. Felly lähti jo seuraamaan opasta, järvimaisema hiveli hänen mieltään melkeinpä yhtä paljon kuin komeahko opas, mutta toistaiseksi hän ei mieltänyt olevansa ihastunut. Hän kulki porukan mukana järven rantaviivan suuntaisesti, hän nautti liikkumisesta mutta toisaalta olisi voinut juostakin, mutta maasto oli siihen hieman hankala, varsinkin kun se oli vieras. "Onko täälläpäin näkynyt lohikäärmeitä tai yksisarvisia?" Felicity uteli, mutta ajatteli, että ensimmäisiä tuskin niin herkästi siellä olisi vaikka alue sinänsä voisi ollakin niille hyvä.

[Yancy Cléirigh]

Yancy oli hieman hämillään yhden miehistä vastatessa, että heidän makuupussinsa olivat säänkestäviä. Kelppi ei nimittäin tajunnut miten makuupussi voisi auttaa, jos keli alkaisi kylmenemään illemmalla, kun he vielä kävelisivät vuorta ylös. No, onneksi Yancyllä oli mukana telttojen ja oman makuupussinsa lisäksi mukana myös vanhat lämpötakit, joita Yancy oli hankkinut aikaisempia talvivaelluksia varten. Kun kelppi oli ottanut jo muutaman askeleen lisää aloittaakseen vaelluksen, tajusi mies aikaisemman vastauksen johtuneen vain väärin ymmärryksestä oletettavasti Yancyn vaikeaselkoisen murteen johdosta. Yancy pudisteli huvittuneena päätään ja alkoi lopulta tosissaan vaelluksen, viittoen myös muulle porukalle heidän nyt lopultakin lähtevän.
Hetken matkaa käveltyä porukan nuorin kysäisi taas Yancyltä jotain, tällä kertaa taikaeläimistä. Tämä sai Yancyn hieman varuilleen. Tyttö siis tiesi taikaeläimistä ainakin jotain, mutta toisaalta koko porukka oli taikavoimaisia, joten se oli odotettavissakin. Se, että tyttö puhui siitä Yancylle tarkoitti mitä luultavammin sitä, että koko porukka oletti Yancynkin olevan ainakin taikavoimainen. Toisaalta, matkan ilmoittautumislomake tälle kesälle oli markkinoitukin taikavoimaisille, mikäli Yancy oikein muisti mainostajansa ilmoittaneen. Yancy halusi melkein läimäistä itseään tuon seikan unohtamisesta, mutta rauhoitti itsensä äkkiä. Yancy vilkaisi nopeasti tyttöön joka odotti vastaustaan. "Em miä usko, et oisi nähnynnä. Ainankkhaa yksisarvissii. Tuol Lairghisa tossi tais muuan taikvoimain sanonna et ois louhissii nähny Tylpahkhan ja Ben Moren välis. Ties vaik yöl nähtäski yks." Yancy nauraa virnisti viimeisen lauseen jälkeen. Oli jotenkin vapauttavaa päästä puhumaan taikavoimaisten asioita muidenkin kuin Lairghin taikavoimaisten kanssa. Tosin kelppiyden Yancy pitäisi näiltäkin salassa.

[Felicity Ollivander]

Felly ei ottanut stressiä siitä tulisiko kylmä, hän saisi luontaisen turkin itselleen, jos kylmä iskisi. Hän seurasi hymyillen opasta ja esitti tälle kysymyksiä taikaeläimistä. "Louhissii?" tyttö sanoi hämillään ja tarkensi: "Lohikäärmeitä siis?" Hän oli oikeastaan todella innostunut, hän piti lohikäärmeistä tai no oikeastaan kaikista taikaeläimistä ja otuksista, ne vain olivat kovin kiinnostavia tytöstä ja hän tarkkaili ympäristöä tarkasti, kun seurasi opasta. Hän huomasi joitain satunnaisia lintuja eikä hän hämmästynyt, kun Montague-pöllö lennähti taivaalta hänen olalleen. "Kas, Monty. Oliko sinulla ikävä minua", Felly kysyi huvittuneena ja vastaukseksi pöllö huhuili tytön korvaan. "Sinä siis vain päätit etsiä minut?" tyttö kysyi ja pöllö näykkäisi tämän korvalehteä, saaden Fellyn hieman nauramaan. "No jatka sinä lentoasi vain, ehkä löydät mehevän hiiren", Felicity sanoi lempeästi ja Monty lehahti lentoon ja katosi pian näkyvistä. "Ostitko sen lurppuluomesta vai mistä?" Marleen kysyi hymyillen Fellyltä. "Joo, se on maailman ihanin kaveri. Sen nimi on oikeasti Montague Knightley", Felly kertoi ja Marleen katsoi pohtivasti: "Olen kuullut sen nimen takuulla jossain." "Velhoshakkimestari", Oswald totesi noille ja matka jatkui hiljaisuudessa.
Felly tarkkaili luontoa ja vilkuili heidän komeahkoa opasta, vino hymy huulillaan, olisi kiva tutustua tuohon vaikkei ihan silmiinpistävästi. Tokihan tutustuminen olisi lähinnä mitä toinen harrasti ja mitä hän ajatteli maailmasta ja asioista yleensä, mutta silti se olisi ehkä kivampaa, ihan vain rauhassa tutustua, ilman maratoonipuheita.

[Yancy Cléirigh]

Yancy hymähti myöntävän vastauksen tytön tarkennukselle kelpin murteesta. Tämän jälkeen Yancy vaipui omiin aatoksiinsa tunneiksi, samalla kun johti vaellusporukkaansa kohti vuorta, jossa he toivonmukaan pystyisivät yöpymään. Tuntien päästä oli ensimmäisen tauon paikka ja matka vuorelle oli jo puolessa välissä. Loch Shin oli edelleen heidän vasemmalla puolellaan. Ilma alkoi kuin alkoikin kylmetä illan jatkuessa, mutta vielä eivät matkalaiset olleet näyttäneet häiriintyvän kylmyydestä. Yancy laski varusteensa maahan kun näki metrin päässä olevan vanhan nuotiopaikan, jota hän käytti taukomerkkinä retkeilyillään. "Nonnhii, ny olis ekhan tauhon paik. Voitthen laskeha kampoehet muaha ja ottaap rennost seurrhaava puol thunttii." Yancy ilmoitti ja katseli maastoa tarkistaen samalla, että maasto tosiaan olisi hyvä tauon pitämiseen. Heidän tarvitsisi tehdä nuotio ja kyseiseen toimeen nuotiopaikalla oli onneksi jäljellä vielä jokunen kalikka Yancyn aikaisempien reitintarkistus reissujen kerrasta kun kelppi oli täyttänyt puuvarastot ja muut; vuoristossa kun harvoin oli sopivan isoja nuotiopuita tarjolla. Yancy otti loput puukalikat suojan alta ja tyrkkäsi ne nuotioon. Sitten Yancy kaivoi repustaan tulitikut ja sytytti nuotion ruoan valmistusta varten.

[Felicity Ollivander]

Felly nautti vaellusretkestä, hän katseli maisemia ja kulki porukan matkassa. "Tää on kyl aivan mahtavaa seutua", tyttö henkäisi ja katsoi muita hymyillen, kun he tulivat levähdyspaikalle. "Nytkö jo levätään, olisin mä jaksanut vielä", Felicity sanoi ja sai Marleenen vastauksen: "Hyvä vain että levätään, eihän me olla syöty kuin sitten viimeksi." "Ja siitäkin on viidettä ja kuutta tuntia aikaa", Oswald lisäsi. "No okei, kyllä mulla on vähän nälkä", Felly sanoi ja katsoi aikuisia. Williard naurahti ja alkoi omasta repustaan ottaa eväitä, joita hänellä oli reilusti koko porukalle. "Syödäänkö nakkisämpylöitä? Mä voin olla keittiömestarina? Mä kun tiedän kaiken mahdollisen ruuasta", Williard heitti ja Oswald ja Felly kumartuivat toisiaan kohti ja tuijottivat toisiaan silmiin kun sanoivat: "Ennemminkin syömisestä." Tämän jälkeen he nauroivat sydämellisesti. Williard esitti muka loukkaantunutta ja näytti mököttävää ilmettä noille. Felly nousi ja meni pörröttämään Williardin kiharaista tukkaa enemmän ja kiersi kätensä tuon kaulan ympärille: "No älä ny. Sä teet aina tosi hyvät retkisafkat, nakkisämpylät on superhyvii." Williardin suu levisi hymyyn ja tämä naurahti sydämellisesti: "Joo joo, en mä oo möksiskään." Felly istui miehen viereen ja kysyi: "Autanko jotenkin?" "Njäh, ei tarvi mä kyl handlaan tämän", mies sanoi hymyillen. Andrew auttoi Yancya nuotion kanssa ja oli tämän juoksupoikana.

[Yancy Cléirigh]

Nuotion valmistuttua Yancy nyökkäsi kiitokset porukan ehkä toisiksi nuorimmalle tuon auttaessa nuotion teossa ja istahti nuotion ääreen sijoitetulle tukille. Muut olivat jo ruokiensa kimpussa ja niin Yancy päätti myöskin alkaa aterioimaan. Ei tuon vatsa pelkällä sämpylällä täyttyisi, vaikkakin vehnäisten välissä oli useampi siivu tuhtia lihaleikkelettä. Yancyn täytyisi lähteä kalastamaan yömyöhällä ja myös uintiretki tekisi terää. Kelpin täytyisi vain malttaa vielä yöhön asti. Yancy otti sämpylän muovikelmustaan ja asetti sen makkaranpaistoon takoitetulle, nuotion ylle kiertyvälle ritilälle. Yancy neuvoi myös muita laittamaan leipänsä tuohon ritilälle, mikäli he olisivat halunneet lämmittää leipänsä.
Leivän tiristessä nuotiolla ja muiden höpöttäessä omiaan Yancy vaipui omiin ajatuksiinsa. Ensimmäisenä kelppi katseli vuoristomaisemia ja kuunteli joen kaunista liplattavaa ääntä, mutta pian tuon katse kiinnittyi jälleen vanhempaan noitaan. Tuo oli kieltämättä kaunis näky eikä Yancy ei oikein koskaan ollut mieltynyt omiin lajitovereihinsa ja suurimman osan ajasta jonka oli viettänyt suhteessa oli toinen osapuoli ollut aina noita. Yancy ei siis ihmetellyt lainkaan kun huomasi kiinnittävänsä huomiota tuohon enemmänkin. Yancy jatkoi hieman paikan esittelyä porukalle: "Tuol päi," hän osoitti heistä oikealle, hieman vuoriston taakse jäävälle mökkirykelmälle. "On Merkland Lodge. Se omp ylleensä turistihe suossios, mut myöttii ei menhä sinne kun se omp enempi vuokramökhei tarviittevvil." Mies kertoi ja otti uudemman haukun leivästään.

[Felicity Ollivander]

Andrew katsoi muita kun alkoi lämmittää itselleen nakkeja, Williardin muonista. Felicity otti itselleenkin sämpylän ja nakkeja, alkaen sitten lämmittää niitä itselleen kun hän tahtoi sämpylänkin olevan lämmintä, ei pelkästään nakin. "Onko sulla mitään kasvisjuttua näiden väliin?" Felly kysyi Williardilla, joka ojensi sinappia ja ketsuppia. "Hei Williard, Felly tarkoitti ehkä jotain muuta, kuin ketsuppia ja sinappia", Marleene sanoi ja kaivoi repustaan tomaattia, kurkkua ja salaattia, jota oli tehnyt lähtiessään reilusti, koko joukolle ja loihtinut niihin loitsun, jotta ne pysyivät tuoreina. "Tässä on, kyllä minä tiesin, ettei Williard ajattelut enempää", Marleene sanoi, ojentaen salaattia Fellylle. Tyttö otti hymyillen salaattia vastaan ja kun sämpylä oli lämmintä, hän laittoi salaattia nakin seuraan ja sitten vasta ketsuppia hieman joukkoon. Oswaldkin otti salaattia ja samoin Andrew, mutta Williard ei "rehuista" välittänyt, hänen laukkunsa oli täynnä säilyvyysloitsulla loihdittuja lihoja ja makkaroita. Marleen vilkutti Fellylle silmää, saaden tämän vain virnuilemaan. Marleen koitti olla välittämättä oppaan katseista häneen, hän kun ei ollut niin parisuhteiden perään, ei sen jälkeen, kun oli eronnut aviomiehestään. Hän oli äitikin, mutta oli suosiolla sopinut, että tyttären huoltajuus jäi isälle, koska tämän elämä oli yksinkertaisesti niin paljon tasapainoisempaa. Felly oli naiselle kuin oma tytär, joka ei Marleenea halunnut nähdä, koska äiti oli tämän mielestä vain luovuttanut.