Bubbles, water and friends

[Kalinda Banda]

//Harry Potteria odotellaan Dursleyn perheen kanssa lomalle.//

Aikana 24.8 - 29.8 1992.
Mukana Harry ja tätinsä perhe.

Kalinda oli hyvin innoissaan, vihdoinkin Filip oli saanut lomansa ja se merkitsi matkaa Grimsbyn kaupunkiin. Kalinda oli koko kesän odottanut matkaa Dragon's cave waterparkiin, hän oli kuullut sen olevan todella huikea paikka, mutta aina oli kummivanhempien lomat menneet ristiin, mutta tällä kertaa ne täsmäsivät.
Pitkän ajomatkan aikana autoradiosta soi The Beatles yhtyeen kasetti ja takapenkillä Kalinda jammaili mukana ja lauloi täydestä sydämestään mukana. Musikaalisuudestaan huolimatta, hän ei laula vieraiden aikana, sillä koke sen kiusallisena, vaikka muuten onkin avoin. Salemin, puoligäätänsä, Kalinda oli jättänyt erään ystävänsä hoiviin, sillä lemmikkiä ei luonnollisestikaan voinut ottaa kylpylään mukaan, matka kuumassa autossa olisi jo yksistään stressannut puoligäätää, saatikka outo paikka. 
Filip hoiti ajamisen ja Hetty toimi musamestarina ja valitsi matkamusiikin, onneksi Kalindalla ja hänellä oli aikalailla sama musiikkimaku. Filip nyt piti enemmän jazzista, mutta kyllä Beatlesitkin meni ja kyllä hänkin laulaa luikautti välillä biisin mukana. 

Kalinda leikki takapenkillä my little poneillaan, kunnes auto kaartoi suuren vesipuistohotellin parkkipaikalle. "Noniin, perillä ollaan", Hetty sanoi hymyillen ja kun auto pysäköitiin ruutuun, nousi kummivanhemmat autosta ja Filip piti penkkiä, jotta Kalinda pääsisi kuplavolkkarin takapenkiltä pois. Meri-ilmasto toi suolaista tuulta nuoren tytön sieraimiin ja hän veti henkeensä. "Vihdoinkin", tyttö sanoi onnellisena ja otti auton edessä olevasta tavarasäiliöstä pienen reppunsa selkään ja tarttui Hettyn käteen, lähtien tuon kanssa jo kohti pääovea. Lukittuaan auton ovet ja tavarasäilön, Filip tuli kahden putkilaukun kanssa perässä, saavuttaen perheensä pian. Päästyään sisälle ja vastaanottotiskille, he joutuivat hetken jonottamaan, jonka aikana Kalinda katseli matkamuistomyymälän tuotteita. Pian häntä pyydettin tiskille ja hänen käteensä laitettiin muovinen ranneke ja kerrottiin mihin tarkoitukseen se oli. "Ai minä saan tällä ostaa ruokaa?" Kalinda katsoi kysyvästi vanhempiaan. "Niin, kultaseni. Siihen on nyt laitettu ostorajaksi 5£ koita olla käyttämättä koko summaa, mutta sen verran saat käyttää sitä", Filip kertoi tytölle. 5 puntaa oli paljon rahaa, mutta Kalinda oli pärjännyt koulussa hyvin ja hän oli odottanut lomaa innoissaan, joten Loganit tahtoivat hieman lellitellä tyttöä.
Kun kirjautuminen hotelliin oli hoidettu, menivät Loganit hissillä 4 kerrokseen, jossa heillä olisi tavallinen kahden hengen huone lisävuoteella käytössä. Hissiin tuli myös muitakin ja tunnelma kävi tiiviiksi. Kalindan katse oli hissin ovessa, joka näytti kerrosten numerot.

[Harry Potter]

"Petunia, sammuttaisitko tuon ryminän?", Vernon äyskäisi viiksiensä takaa Beatlesin raikuessa radiolta. Heillä oli vain yksi radiokanava toiminnassa ja Petunian napsaistessa radion kiinni, laskeutui autoon syvä hiljaisuus. "Aah, nyt on paljon parempi", Vernon huokaisi sillä hän ei musiikista pitänyt. Varsinkaan sellaisesta rämisevästä humpuukista. Eikä varsinkaan Beatlesista.

Dursleyt sekä Harry olivat matkalla Dragon's cave waterparkiin. Harry oltiin jouduttu ottamaan väkisin ja pitkin hampain mukaan, sillä pojan vakituinen lapsenvahti - rouva Figg - oli jo kolmannen kerran onnistunut tallomaan kissansa hännän päälle tänä kesänä ja tuo viimeisin kerta olikin ollut se kohtalokkain; Figg oli murtanut jälleen jalkansa. Koska Harrya ei kehdattu viedä minnekään muuallekaan ("Ties vaikka se törmäisisi siihen väkeen") oltiin poika jouduttu ottamaan mukaan.
Harry sen sijaan ei ollut reissusta riemuissaan. Hän oli kyllä nähnyt Vernonin häijyn sian katseen kiivetessään auton takapenkille ja hetken hän oli jopa ollut varma siitä, että katse voisi todella tappaa. Ehkä Vernonkin oli toivonut samaa. Tuolloin mies oli ainakin muistuttanut tukehtumaisillaan olevaa punaista kalkkunaa ja Harryn olisi ollut tehyt mieli soittaa ambulanssi paikalle, sillä hän epäili, kulkiko Vernonilla enää edes henki kaiken tuon raivon takana. Poika kuitenkin oli onnistunut olemaan vain vaivoin hiljaa.

Tässä sitä joka tapauksessa nyt oltiin. Dursleyt ja Harry. Ahdettuna pieneen autoon valtavien matkalaukkujen (Joista suuriosa oli Dudleyn) kanssa. Dudleykin oli ollut epätavallinen tyyni, poika todennäköisesti odotti innosta täristen pääsyä vesihuvipuistoon eikä näin ollen Harrynkaan ollut tarvinnut pelätä nyrkin iskuja takaraivoonsa. Poika oli oikeastaan saanut olla rauhassa koko automatkan, mikä tuntui olevan maailman kahdeksas ihme.

Ikuisuudelta tuntuvan automatkan jälkeen Dursleyt parkeerasivat autonsa ruutuun. Perhe astui autosta ulos, Petunian vilkaisen vielä Harrya. Poika nielaisi äänettömästi. Tuo katse ei koskaan tienyt mitään hyvää.
"Kanna jokainen matkalaukku ja varokin lyömästä niitä ovenkulmiin", täti sähähti hyytävästi, jatkaen sitten matkaansa Vernonin ja Dudleyn kanssa. Harry huokaisi ja vilkaisi toivottamana matkalaukkuihin, hän ei millään saisi kannettua kaikkea kerralla vaan joutuisi tekemään hyvin todennäköisesti useamman kierroksen.
Lopulta jokainen onnistui kuitenkin löytämään itsensä rannekkeita myymän tiskin edustalle. Dursley luonnollisesti sai omansa. Kassamyyjä kiinnitti huomionsa vielä Harryyn.
"Eikö toisellekin pojalle pistettäisi ranneke?", tämä kyseli toiveikkaana, katsellen Dursleyden pariskuntaa. Vernonin kasvoille ilmestyi raivon tuoma punertava hehku, sillä jo pelkkä ajatus sai tuon suunniltaan. "Mielummin vaikka lemmikkilippu ja yö kadulla, kiitos!", tämä mylvi, saaden kassan tyrmistyneeksi. Lopulta Dursleyt jatkoivat matkaansa.

Perhe pakkautui hissiin, saaden selville oman huoneensa kerroksen. "Pois tieltä, täältä tulee vielä yksi perhe!", Vernon tunkesi itsensä hissiin, muun perheensä kanssa. Harry pakkautui hissin seinämään kiinni, mutta onnistui silti näkemään sivusilmällä pienen, tumma ihoisen tytön. Tyttö vaikutti innostuneelta ja Harry oli valmis lyömään vaikka päänsä vetoa siitä, että tytöllä tulisi olemaan huomattavasti häntä hauskempi loma. Lopulta hissi kilahti oikeaan kerrokseen ja Dursleyt syöksyivät käytävälle.
"Noniin, katsotaanhan", Vernon jatkoi jälleen, kaivaessaan avainta esille, "Aivan. Tässä näin. Tässä on huoneemme. Petunia, voisitko sinä laittaa meille jotain syötävää vielä ennen altaille menoa?", viiksivallu vilkaisi vaimoonsa. "Toki, mutta sitä ei ole tarpeeksi. Tai on meille, mutta ei... tuolle", päätä nykäistiin jäykästi Harryn suuntaan. Nyökkäys riitti kertomaan Harrylle tulevan ja näin ollen poika passitettiinkin omille matkoilleen, Dursleyden käydessä huoneistoonsa taloksi. Tämä järjestely sopikin pojalle paremmin kuin hyvin.

Altaille päästyään ja vaihdettuaan uimahousut jalkaansa, Harry katseli ympärilleen. Väkeä oli paljon ja tunnelma monilla katossa. Vesipuisto oli kaunis ja upea paikka, ja näky sai myös Harrylle leveän hymyn aikaiseksi. Hänellä oli nyt mahtava hetki päästä edes hetkeksi nauttimaan omasta olostaan! Ja näin ollen poika kirmasikin lähimpään altaaseen.

[Kalinda Banda]

Kalinda oli innoissaan vesipuistoon pääsystä, mutta hän säikähti aika pahasti kun joku isokokoinen mies syöksyi hissiin, melkein yhtä ison pojan kanssa. Kalinda painautui seinän ja kasvatti-isänsä väliin, puristaen tuon ranteesta. Isokokoinen mies oli kovin pelottavan näköinen. Tyttö katsoi pienempää poikaa, joka ei näyttänyt kovin innostuneelta. Kun Kalindan perhe poistui hissistä ja tyttö asteli huoneeseen perheensä kanssa, tyttö sanoi: "Nyt minä tiedän sen pojan." Filip, joka oli istuutunut sängyn reunalle, katsoi kysyvästi tyttöä. "Minkä pojan?" hän kysyi. "Sen hississä olevan", Kalinda sanoi ja kiipesi ottoisänsä syliin ja kiersi kätensä tuon kaulan ympärille. "Isi, se poika hississä, joka oli minun vieressä", tyttö sanoi hymyillen. Filipin sydäntä lämmitti aina yhtä paljon, kun tyttö satunnaisesti kutsui häntä isäksi. "Se oli Harry Potter", tyttö hihkaisi. "Ihan varmasti oli. Mennäänkö vesipuistoon katsomaan, onko hän siellä?" Kalinda katsoi anovasti Filipiä, joka ei tohtinut sanoa ei tytölle. "Mennään vain", hän lupasi ja katsoi vaimoaan kysyen: "Hetty, tuletko sinäkin?"

Hetty oli käynyt pitkäkseen sängylle ja piteli kättä silmiensä päällä. "No, totta kai tulen", hän sanoi ja otti uimakamppeet esille ja pian perhe asteli vesipuiston puolelle. Filip luonnollisesti meni miesten puolelle, josta hän meni altaalle odotteleman naisia. Joista nuorempi oli pukeutunut minni aiheiseen uimapukuun. Kalindan hiukset olivat kahdella tiukalla saparolla, kun hän hyppäsi altaaseen ja ui kasvatti-isänsä luo. "Mitä vesipeto?" kysyi mies ottotyttäreltään ja kaappasi tuon syliin. Hetty tuli King Dragon- altaaseen hieman rauhallisemmin ja kahlasi puolisonsa ja Kalindan luo.
Pian vanhemmat jäivät kahdestaan juttelemaan altaan reunalle, sillä Kalinda oli löytänyt etsimänsä.
Tyttö porskutteli hississä olleen pojan luo ja huhuili tuolle: "Hei, kuule sinä." Kalinda oli innostunut ja pysähtyi pojan eteen ja katsoi tuota kysyen: "Sinähän olet Harry?" Vastauksen saatuaan, tyttö ojensi kätensä tuolle ja esittäytyi: "Minä olen Kalinda. Korpinkynsi." Kalinda hymyili suloisesti Harrylle ja katsoi tuota avoimesti. "Minusta on tosi kiva, kun sinäkin olet täällä", tyttö sanoi sydämellisellä äänellä, tarkoittaen sanojaan. "Näytit hississä vähän harmistuneelta? Johtuuko se siitä vihaisesta läskistä?" Kalinda kysyi hiljaa, ettei hänen kommenttinsa Vernonista olisi kuulunut ylimääräisille.

[Harry Potter]

Vesipuiston alue oli niin vaikuttava näky ettei Harry edes aluksi tiennyt mistä aloittaa. Utelias ja innostunut katse haravoi paikkaa ympäri, mielen yrittäessä päättää minne jalat veisivät. Lopulta poika onnistui löytämään itsensä erään altaan reunamilta. Vaikka automatka olikin suoraan sanottuna ollut yksi piinaavimmista reissuista ikinä, oli jokaisella kolikolla silti myös kääntöpuolensa; Perille päästyään hän saisi nyt omaa vapaa-aikaansa, ainakin siihen asti kunnes Dursleyt päättäisivät saapua altaille.

Silmälapsipäinen Harry hyppäsi veteen. Vaikka poika oli rakenteeltaan kevyt ja hontelo, onnistui tuo silti saamaan kevyen läiskähdyksen aikaiseksi. Veden tuoma vapauden tunne sai hymyn huulille. Tätä hän oli niin pitkään odottanut!

Harry ei ollut varma, kuinka pitkään oli altailla pyörinyt, kun viimein (käytyään useampaan otteeseen liukumäillä ja hypittyään pommeja isoihin altaisiin lähes luvattoman monta kertaa) tämä sai itsensä kammettua hetkeksi uima-altaan reunamille. Hän tarvitsi hetken hengähdystauon ennen kuin säntäisi jälleen uudestaan kohti uusia - ja vielä suurempia - seikkailuja. Vaikka kevyt nälkä kurnikin hieman vatsanpohjassa, ei se siltikään estänyt positiivista energiaa kumpumasta pikku pojasta ylöspäin. Tämä kaikki oli harvinaista herkkua josta tuli vain nauttia!

Jalkoja heiluteltiin vedessä rauhalliseen tahtiin ja silmälasit kuivattiin. Äkkiä lähistöltä kuului kuitenkin tytön ääni. Katse nostettiin puhujaan. Tyttö oli suurinpiirtein Harryn ikäinen ja mitä ilmeisemmin vaikutti myös tuntevan hänet - mutta toisaalta monet tunsivat, mitä taikamaailmaan tuli. Vaikka Harry ei aluksi tunnistanutkaan puhujaa, vaikutti tumma hipiäinen tyttö kuitenkin etäisesti tutulta kasvolta. Vielä toistaiseksi Harry ei kuitenkaan osannut yhdistää vastapuolta mihinkään tiettyyn nimeen ja hetken tuo joutikin kaivelemaan mielensä sopukoita. Kättelyyn kuitenkin vastattiin estoitta, nyt valoisan hymyn ilmestyessä nyt Harryn kasvoille. Kulmakarvoja kohotettiin 'Ahaa!'-elämykseen; Toinen oli kertonut olevansa korpinkynsi! Tietenkin! Kalinda Banda! Harry oli nähnyt tytön monesti Tylypahkassa, mutta ei ollut koskaan varsinaisesti toiseen tutustunut. Nimi oli jäänyt mieleen.

Sen sijaan Kalindan heitto vihaisesta läskistä sai Harryn hymähtämään. "Vihainen läski on itse asiassa tätini aviomies. Vernon", olkapäitä kohautettiin kevyesti, huvittuneen hymyn seikkaillessa edelleen tämän huulilla. "Mitä sinulle kuuluu? Anteeksi, mutta en ole useinkaan totttunut näkemään noitia ja velhoja Tylypahkan ulkopuolella, tämä on siis varsin... outoa", virkottiin vielä, katseen käväistessä vielä nopeasti toisen kasvoilla.
"Oletteko täällä pitkään?", utelusta ei meinannut tulla loppua, sillä tällä hetkellä Kalinda oli ainoa joka muistutti Harrya tärkeimmästä; Tylypahkasta.

[Kalinda Banda]

Kalinda oli todella innoissaan, kun oli tunnistanut Harryn ja nyt hän oli jo innoissaan altaalla juttelemassa pojan kanssa. Kun Harry tuntui tunnistavan hänet, Kalinda hymyili leveämmin. "Ei olla samoissa porukoissa pyöritty, mutta nähty on", tyttö sanoi hymyillen. Kun hän puhui vihaisesta läskistä, hän ei pyydellyt anteeksi. "Arvasin sen", hän sanoi, kuullessaan sen olleen Harryn holhooja. "Nuo tuolla on Hetty-täti ja Filip-setä", tyttö kertoi hymyillen ja lisäsi: "Ne on niinku minun isä ja äiti, asun niiden kanssa." Kalinda tajusi vasta sitten, että ehkei ollut viisasta puhua isästä ja äidistä, kun Harry oli orpo. Onneksi poika otti kuulumiset esiin. "Mulle kuuluu hyvää. Oon ollut paljon leikkipuistoissa, mut nyt on kivempaa kun tultin tänne kylpylään lomalle. Kerrankin Hettyllä ja Filipillä on loma samaan aikaan. Tutshillin Tornadot on tänä pelikautena pelannut hyvin", Kalinda kertoi hymyillen. "Entä sinulle, onko sinun lomasi ollut ihan kamala?" tyttö kysäisi väliin tuolta. "Me ollaan 29.päivään asti täällä", tyttö kertoi hymyillen. "Entä te? Me voidaan vaikka joka päivä olla yhdessä ja jutella ja olla vesipuistossa", Kalinda oli todella innoissaan, vaikka hän viihtyi kaikenlaisten lasten kanssa, toki taikavoimaiset olivat hänestä parasta seuraa, koska silloin saattoi olla vapaammin.

"Minusta on tosi kiva, kun on toinen samanlainen täällä, kun jotenkin voi puhua vapaammin, kun tietää, että toinen tajuaa, toisin kuin jästit", Kalinda sanoi hymyillen Harrylle. "Mentäisiinkö tuonne Wild Dragoniin?" Kalinda kysyi ja katsoi koko vesipuiston hurjinta liukumäkiallasta. "Mä oon kuullut, että se on tosi hurja", Kalinda kysyi hymyillen Harrylta. Tyttö oli odottanut lomaa innoissaan ja vesipuistoon tultua Wild Dragon oli näkynyt ikkunoista niin upeana, että Kalinda tahtoi kovasti päästä siihen. "Se on ihan tosi upeen näköinen", tyttö katsoi hymyillen Harrya.

[Harry Potter]

Harry oli enemmänkin kuin mielissään siitä, että oli törmännyt sattumalta korpinkynteläiseen Kalinda Bandaan. Tyttö oli elävä muistutus siitä, että vielä hetki ja hän pääsisi takaisin sinne, minne hänen sydämensäkin kuului. Tylypahkaan.
Kesäloman aikana Harry ei ollut ollut pitänyt yhteyttä Hermioneen tai Roniin. Vernon oli kieltänyt sen Ronin soitettua kerran Dursleyden puhelimeen. Tilanne oli ollut katastrofaalinen ja puhelimen käyttä oltiin näin ollen kielletty Harrylta visusti. Ties vaikka hän ottaisi yhteyttä siihen väkeen, aivan niin kuin Petuania oli asian kuivakasti ilmaissut. Nyt kun Kalinda oli hänen vierellään, huomasi Harry kuinka paljon ikävöikään takaisin taikamaailmaan. Hän ikävöi ystäviään.

Harry kuunteli oikein mieliisti tytön puhetta ja tuon lomasuunnitelmista. Hänellä ei ollut koskaan liikaa ystäviä, ja siksi uusi tuttavuus olikin enemmän kuin mieleinen. Kun tumma hipiäinen tyttö siirtyi kuitenkin utelemaan Harryn kesälomasta, muuttui poika hieman kiusaantuneeksi. "Äh, ei sen kauheampi kuin normaalistikaan. Hedwig - oma lemmikkipöllöni - pitää minulle seuraa", Harry vastasi tavoitellen äänensävyynsä reippautta ja huolettomuutta, käden käydessä hieraisemassa hieman niskaa. Harry ei ollut tehnyt kesäloman aikana mitään, mutta siihen Potterin poika olikin jo tottunut. Elämä Dursleyden kanssa oli jo itsessään varsinainen haaste. "Mutta olemme yhtä kauan täällä kuin tekin. Luulen, että minun tulee pysyä vain mahdollisimman kaukana Dursleyn perheestä, joten seura on enemmänkin kuin mukavaa!", Harry naurahti. Viikko alkoi yllättäen tuntumaan huomattavasti paremmalta nyt kun Kalindakin oli täällä.

"Mennään. Otetaan kisa kuka uskaltaa laskea sieltä kaikkein eniten", Harry virnisti leikkisästi ja pinkaisi sitten matkaan. Hän oli kuullut Wild Dragonista lähinnä Dudleylta ja siksi into valtasikin pojan mielen. Jonoa oli jonkin verran liukumäkialtaan portailla. Mutta jonossa oli myös eräs, joka sai Harryn kulmat syvään kurttuun. Dudley. Suuri kokoinen ja uima-asussaan joulupalloa muistuttava Dudley Dursley. Suuri kokoinen poika huomasi myös Harryn seuralaisineen ja tuon pulleille kasvoille nousi häijy hymy, joka veteli ilkeydessään jopa Vernonille vertoja.
"Kas kas, Potterin poikahan se täällä", Dudley aloitti ilkkumisen. "Toit näköjään tyttöystävänkin mukana?", mulkoilevat silmät siirrettiin nyt vuorostaan Kalindaan. Harryn mieliala laski. Hän kuitenkin asettautui hieman Kalindan eteen, siirtäen katseensa serkkuunsa. "Jätä hänet rauhaan, Dudley!", Harry äyskäisi.

[Kalinda Banda]

Kalindan loma ei olisi voinut paremmin alkaa, varsinkin kun hän kuuli, että Harry olisi yhtä kauan kylpylässä kuin hän. "Tää on niin huippua, että säkin oot täällä lomalla", Kalinda sanoi leveästi hymyillen. Hän ei ajatellut asiaa siltä kannalta, että Harry Potter oli julkkis, vaan siltä kannalta, että tuo oli rinnakaisluokalla ja velhotaustainen, niinkuin Kalinda itsekin. "Mutta sinä voit olla meidän perheen kanssa ja syödä meidän perheen seurassa. Sinun ei tarvitse olla yksin", Kalinda sanoi leveästi hymyillen. 

Kalindan ehdottaessa Wild Dragonia ja Harry ehdotti kisaa, kumpi laskisi Wild Dragonista eniten, Kalinda vain innostui enemmän. "Joo! Kisataan", hän hihkaisi ja lähti pojan kanssa jonoon. "Me mennään Wild Dragoniin", Kalinda huikkasi ottovanhemmilleen. "Pitäkää hauskaa", Hetty huikkasi takaisin. 
Kun he pääsivät liukumäen jonoon, jossa oli hississä ollut suurikokoinen poika. 
Kalinda katsoi poikaa halveksivasti ja sitten Harrya, sanoen Harrylle, varsin kuuluvasti: "Ainakaan me emme tarvitse uimavaippoja ja raskausvaatteita." Jonossa kuului tyrskähtelyä, mutta Kalinda vain virnisti hieman Harrylle ja sanoi hiljaa: "Toivottavasti hän ei kiusaa sinua tämän takia enemmän." 

//Kirjoititko tarkotuksella Albuksella? //

[Harry Potter]

Dudleyn ilme muuttui epämielyttäväksi Kalindan sanojen myötä. Harry tiesi tuon ilmeen hyvin tarkkaan; Se oli hetki ennen räjähdystä. Harry huomasi pidättävänsä hengitystään. Hän vain toivoi, että Dudley häipyisi ja keksisi pian jotain muuta tekemistä.
"Tuki suusi", Dudley sai kuitenkin lopulta vain karjastua. Hän käänsi selkänsä Harrylle ja Kalindalle. Harry oli ihmeissään; Ei ollut Dudleyn tapaista, että hän jätti riitansa Harryn kanssa kesken. Dudleyhan rakasti Harryn nöyryyttämistä!
"Älä huoli, olen jo tottunut siihen", Harry kuiskasi Kalindalle takaisin ja loi kasvoilleen rohkaisevan hymyn. Ehkä enemmän kuitenkin vain itselleen. Jostain syystä Harry kykeni kuitenkin aavistamaan, että hän saisi kuulla välikohtauksesta vielä myöhemmin. Mutta hän oli tottunut siihen.

[Kalinda Banda]

Kalinda katsoi Dudleyta hyvin pistävästi. Tuo ylisuuri poika kuvitteli olevansa maailman napa. "Sinulle se onkin varmaan vaikeampaa. Noin suuren turpavärkin sulkemiseen menee puolipäivää ja ei sekään kannata, kun silloinkin näyttäisi norsunahterilta", Kalinda sanoi napakasti pojalle takaisin, saaden taas jonkun tyrskähdyksen aikaan. Hän ei pitänyt tuosta isokokoisesta pojasta yhtään, tai eihän tuota voinut edes pojaksi sanoa, possu tuo oli. Hän katsoi rohkaisevasti Harrya, vaikka oli tainnut sanoa pari sanaa ehkä liikaa, mutta hän toivoi, ettei tämä alkaisi tapella enempää julkisella paikalla, toisaalta tuo oli niin ääliön näköinen, että hyvinkin saattoi alkaakin. Filip ja Hetty olivat kauempana huomanneet sanailun ja he lähtivät heti lapsia kohti. Jono meni hieman eteenpäin ja Kalindan ottovanhemmatkin päättivät tulla jonoon, vaikka heidän ja lasten välissä olikin 4 ihmistä. 
He katsoivat toisiaan hieman huolissaan, tyttö osasi kyllä napakasti sanoa vastaan, mutta he eivät halunneet mitään sanailua saatikka isompaa riitaa selvittää.

//Mietin tässä, että paljonko Dudley mahtaa painaa. Wild Dragonin (ajattelin että olisi Dudleylle hauska isku, jos se ei pääsisikään vesiliukumäkeen, mutta sä päätät) Maksimipaiino: 1 laskija - 136 kg, 2 laskijaa kerralla, 182 kg.//