JAMES, Alexander Ozias

[Xander Ozias James]

Hahmo & teksti © Nibs
Kuvissa: Jacob Tremblay

NIMI

Alexander Ozias James

(”Xander”)

IKÄ

1-14v
(* 19/7/1978)

VERI

puoliverinen / puoli-vampyyri

KOTI

1-12 East Vale, Third Avenue, Acton, Lontoo

* Lähes fotorealistinen 720° Virtuaalinen Näyttö

PERHE

Adopt. isä: Zachary Adrian James / ”Zach” - * 25/10/1922
(* äidin veli)

Äiti: Emily Joanne James - 1940-1981
Biol. isä: Basil J. Corrigan  - 1946-1981

ULKONÄKÖ

Pituus/paino: 97-154 cm / 15-42 kg – (3-14v, keskiverto ikäisensä mitoissa)
Silmät: siniset
Hiukset: vaaleanruskeat

Aurinkoallergian takia hän on aina joko huomattavan kalpea, tai kesäisin korkeintaan normaalin asteen vaaleaihoinen ilman vähäistäkään rusketusta jos on uskaltanut olla pidempään/useammin auringossa--mutta tuossa "rusketus"-vaiheessa hän on jo aivan palamisen kynnyksellä vaikka olisi kuinka monta litraa aurinkorasvaa iholla. Ei hän aivan vampyyrinkalpea koskaan ole sillä pystyy nauttimaan auringosta ikkunalasin läpi ilman ongelmia ja pieninä annoksina mm. ulkona vahvan aurinkorasvakerroksen suojissa. Samasta syystä hänen vaatetuksensa ulkona on lähes aina paksua kangasta ja pitkähihaista/lahkeista eikä hänen pitäisi lähteä kirkkaimman auringon aikaan ulos ilman suojaavaa hattua ja/tai aurinkolaseja. Kalpeutta lukuun ottamatta hän näyttää aivan isoisältään.

~ PERHEHISTORIAA & ELÄMÄSTÄ

Hänen isänsä Basil oli kuolonsyöjä, Voldemortin sisäpiirissä. Mutta mies hylkäsi uskollisuutensa ja aatteensa rakastuttuaan jästinaiseen. Emily oli okkultisti joka oli tutkinnoissaan joutunut vampyyrin uhriksi, ja eli Englannin maaseudulla maanalaisessa vampyyriyhteisössä. Sinne Basil piiloutui ja onnistui salassa elämään useita vuosia. Emily oli yhteisön johtaja ja pyrki elämään enimmäkseen eläinten verellä ja normaalilla ihmisten ravinnolla, joskin silloin tällöin sortui ihmisvereen. Kesällä 1978 yhteisöön syntyi ensimmäinen puoli-vampyyri. Uusi vauva ja Basil tunsivat olonsa turvalliseksi sillä Emily oli aina pitänyt huolen ettei yhteisöön liittynyt sellaisia joiden arvostus ja kiintymys ihmisyyteen oli hiipunut liian heikoksi.

Vauva Alexander, jota vanhempansa kutsuivat enimmäkseen nimellä Xander, kasvoi pitkälti maan alla eristettynä muusta maailmasta – ikkuna ulkomaailmaan oli televisio. Ei vain siksi ettei kukaan hänen yhteisöstään voinut turvallisesti jos lainkaan liikkua ulkona päiväaikaan, vaan myös oman terveytensä vuoksi. Basil totesi vauvan kanssa muutaman tunnin ulkoiltuaan, että poika kärsi siitä toisen asteen palovammoja. Parannusloitsulla vauva saatiin pelastettua ja säästettyä arvilta, mutta Xander ei nähnyt aurinkoa seuraavan kerran ennen kuin 3-vuotiaana.

Marraskuussa 1981, pari viikkoa Voldemortin kukistumisen jälkeen, Voldemortin liittolaisiksi lyöttäytyneet vampyyrit onnistuivat soluttautumaan Emilyn yhteisöön – ja kuolonsyöjien tuella massamurhasivat lähes koko yhteisön. Osa Emilyn yhteisöstä oli noitia ja velhoja, mutta kuolonsyöjät eivät vaivautuneet selvittelemään kuka oli ja kuka ei. Heidän hyökkäyksensä oli niin salakavala ettei kyseiset muutamat taikavoimaiset ehtineet puolustautua. Hyökkäyksen päätyttyä heitäkin odotti yllätys; joukko auroreja oli seurannut heitä ja tekivät yllätyshyökkäyksen maanalaisen yhteisön luolan ulkopuolella. Se oli sodanjälkeisen kuolonsyöjien  tehometsästyksen suurin massapidätys siltikin vaikka osa kaatui taistelussa.

Aurorit kävivät läpi pesäluolan joka kolkan, mutta eivät löytäneet ketään elossa. Xander oli päässyt livahtamaan ulos mutta ulkomaailmassa kokemattomana ja vasta kolmevuotiaana hän jäi pian aurorien haaviin. Liian peloissaan ja traumatisoituneena poika ei puhunut mitään, mutta hampaiden tarkistus kertoi viranomaisille ettei tenava ollut vampyyri. Lukilitiksella kysymyksillä johdattelun kera he selvittivät myös helposti että pojan isä oli Basil Corrigan ja näin ollen vekarakin velho.

Samana yönä Xander vietiin taikavoimaisten orpokotiin Lontoossa, jossa poika asui samalla kun sosiaaliviranomaiset jäljittivät hänen lähisukulaisia. Henkilökunnalle kerrottiin kyllä pojan lähtökohdat, mutta koska niistä ei tiedetty vielä oikeastaan mitään yksityiskohtia orpokodin henkilökunta ei osannut olla tarpeeksi varovainen. Elo siellä ei luonnistunut pehmeästi koska poika ei puhua pukahtanutkaan moneen päivään - eikä edes turvallisesti, koska Xander oli syntymästään asti kasvanut vampyyrinä; vaikka hän ei tarvinnut verta hyvinvoinnin kannalta hän oli perinyt äidiltään aurinkoallergian lisäksi verenhimon ja pojalle oli annettu eläinten verta välipaloiksi ja muutoin ”herkutteluun” ja varmuudeksi ettei hän sairaatuisi.

Viisi päivää Xanderin saapumisen jälkeen poika löydettiin orpokodin varastotilasta juomassa verta talon yhteisestä lemmikkikipupusta jonka kurkun hän oli viiltänyt auki. Tämän myötä aikuisille kirkastui että lapsi ei kärsinyt vain tavallisesta joskin harvinaisesta aurinkoallergiasta vaan oli puoliksi vampyyri joka onnettomasti peri vanhempansa kaksi pahinta piirrettä. Viaton katse hänen silmissään ja yleinen rauhallisuus viime päivien aikana antoivat tunnun että pojassa oli silti vielä enimmäkseen ihmisyyttä ja ettei vekara tappanut eläintä pahuuttaan vaan vain koska se oli hänelle normaalia elämää. Xanderin tähänastisen elämän ollen yhä pimeän peitossa he eivät halunneet riskeerata muiden lasten turvallisuutta vaan alkoivat vimmatusti hakea pojalle sijaiskotia. Isän suku oli jo jäljitetty ja ilmoittanut ettei halunnut edes nähdä ”verenpetturin” jälkikasvua. Äidin sukulaisia etsittiin yhä.

Kolme päivää myöhemmin orpokodin viranomaissuhteista löytyi sopiva sijaiskoti jossa ei ollut eläimiä eikä muita lapsia, mutta nämä sijaisvanhemmat eivät huolehtineet lapsesta asiallisesti. Poikaa pidettiin nälässä ja muutenkin jätettiin heitteille muun henkisen väkivallan lisäksi. Joulun alla se kävi ilmi ja poika otettiin takaisin orpokotiin. Pian löytyi vastuuntuntoinen pariskunta joka ei kammonnut pojan taustaa eikä sortuisi pahoinpitelyyn.

Noin kuukausi Xanderin ensimmäisestä saapumisesta kului kuumeisesti jästiäidin sukulaisia jäljittäen – elossa olevia ei ollut sodan jäljiltä montaa ja niillekään ei koettu taikuuden salassapidon kannalta turvalliseksi kertoa pojasta. Lopulta kävi ilmi että Xanderin äidillä oli Yhdysvalloissa veli, Zachary James, joka sattui olemaan velho. Joulun alla mies lähetti vastauspostina että ehdottomasti haluaa tavata siskonpoikansa ja järjestäisi asiansa niin että voisi adoptoida lapsen.

[kuva] – [kuva] – [kuva]

~ PERSOONASTA

Xander on itsenäinen ja neuvokas. Mutta hän on enemmän käytännön poika; vaikka mielikuvitusta hänellä kohtalaisesti riittää, hän ei yleensä ole kovin sanavalmis. Ylipäätään hän puhuu melko vähän senkään jälkeen kun on tottunut uuteen elämään, useimmiten käyttää lyhyitä ja ytimekkäitä lausahduksia. Paitsi jos asia on hänelle jostain syystä hyvin tärkeä tai on löytänyt ihmisen joka jakaa vahvan kiinnostuksen samaan asiaan niin hän saattaa puhjeta puhumaan enemmänkin kerralla. Uusien tuttavuuksien kanssa ja isoissa joukoissa hän on yleensä tarkkailijana, mikä on kehittänyt hänelle todella Korkean huomiokyvyn.

Hän innostuu helposti uusista asioista, mutta lähestyy niitä aluksi varoen ja kasvaa hiljalleen sosiaaliseksi ikätovereiden suhteen, mutta rennompi ja energisempi puoli hänestä nousee vain perheen parissa tai läheisten ystävien – eli ihmisten joiden seurassa hän kokee olonsa turvalliseksi. Xander on tolkuttoman itsepäinen ja minä-itse -asenteella toimiva mikä johtaa hänet usein oppimaan asioita käytännön kautta enemmän kuin teorian ja puheiden. Kun hän rakasta jotain hän rakastaa sitä samalla palolla millä vampyyri himoitsee verta, joten hänellä on joskus vaikeuksia karistaa pahojakin tapoja jos ne ovat hänestä tarpeeksi miellyttäviä.

Hän on perusluonnoltaan rauhallinen ja hyväsydäminen, mutta ärsyyntyy herkästi ja omaa tulisen temperamentin mikä ilmenee raivokohtauksina tietynlaisissa tilanteissa. Mutta hyvin harvoin hän aloittaa fyysistä tappelua. Tosin hänen verenhimo on niin vahva ettei häneltä kannata yrittää riistää sen lähdettä jos hänen käden ulottuvilla on teräase, sitten kun hän on hieman vanhempi. Kuten eläimet, hän puolustaa saalistaan, mutta taaperoikäisenä hänellä ei veressään virtaavasta demonin osasta huolimatta ole vielä kyseistä vaistoa.

Kasvaessaan hän kiinnostuu perheensä ja maailman historiasta ja taikayhteiskunnan pimeämmästä puolesta, lähtökohtaisesti vain juuriensa tutkinnan nimessä ja hänen enonsa pyrkii pitämään sen pojan ikään sopivalla sekä terveellisellä tasolla. Aurinkoallergiansa takia Xander ei voi telmiä ulkona mielin määrin, mutta 7-vuotiaana uhallakin aloitti jalkapalloharrastuksen.

Jotain iloakin hän sentään on allergiastaan löytänyt; koulun liikuntatunneilla tai vastaavissa tylsissä tilaisuuksissa hän saa jäädä sisälle jos päivä ei ole täysin pilvinen tai vuodenaika talvi eikä häntä aina vahdita joten hän pääsee välillä lusmuilemaan koulussa. Koulussa on niin paljon teoria-aineita että hän on todella laiska opiskelemaan – myös Tylypahkassa.

~ MUUTA

- puheääni: 5 - 11v

- Harrastukset: jalkapallo, vesivärimaalailu, videopelit, lukeminen, keräily.

- Kärsii keskitasoisesta aurinkoallergiasta.