Peter Pan on kaikille tuttu nimi ja moni luulee tuntevansa tarinan. Mutta oikeasti se alkuperäinen, todellinen Peter Pan ja tämän tarina on aika lailla hämärän peitossa - sillä Disney on muunnellut tarinaa ja hahmoa aika rankalla kädellä, ja Disneyn Peter Pan kuitenkin on se minkä kanssa valtaosa nykyajan ihmisistä on kasvanut. Tässä voit tutustua siihen aitoon Peter Panin tarinaan.
Skotlantilainen kirjailija James Matthew Barrie kirjoitti tämän tarinan, ja se ilmestyi ensimmäisen kerran lavanäytelmänä vuonna 1904. Myöhemmin Barrie laajensi tarinaa ja se ilmestyi novellina vuonna 1911, nimellä Peter Pan ja Wendy / Peter ja Wendy, mutta nimi lyhentyi myöhemmin muotoon Peter Pan.
Itse hahmo kuitenkin, seikkaili aivan ensimmäisen kerran jo vuonna 1902, Barrien kirjoittamassa, aikuisille suunnatussa kirjassa The Little White Bird; sen luvuissa 13-18. Ne julkaistiin myöhemmin erillisenä kirjana nimeltä Peter Pan in Kengsinton Gardens.
Osa seuraavasta tekstistä on otettu Wikipedian Peter Pan-artikkelista joka oli sillä hetkellä pääosin minun kirjoittamani, jouduttuani laajentamaan sitä melkoisesti.
Päähenkilö Peter Pan, on vauvana kotoaan karannut poika joka osaa lentää onnellisten ajatusten ja keijupölyn voimalla, ja kieltäytyy kasvamasta aikuiseksi.
Pojalla on asenteensa taustalla painava ja traaginen trauma jonka ympärille alkuperäistarina rakentuu. Disneyn versiot ovat lähes täysin sen sivuttaneet minkä takia aiheesta on muodostunut aivan väärä yleiskuva.
Mutta tutustutaan ensin tarinan hahmokaartiin ja ympäristöön.
Peter Pan-kirjan tarinan tapahtuma-aikaan, amerikkalaisversioissa sekä vuoden 2003 live-action elokuvassa, Peter on 10-12-vuotias. Alkuperäisesti ikää ei kerrota, mutta kaikkien Barrien antamien viitteiden mukaan hän on 6-8-vuotias. Hänen ystäviään ovat ikätoverinsa Wendy - (Leena), ja tämän pikkuveljet John - (Jukka), ja Michael - (Mikko), sekä Peterin keiju Tinkerbell - (Helinä). Peterin ystäviin kuuluvat myös Kadonneet Pojat (The Lost Boys), joiden kanssa Peter asuu. Kadonneiden Poikien lukumäärä vaihtelee tarinan eri versioissa, mutta alun perin niitä on kuusi: The Twins - (Kaksoset), Nibs - (Nipsu?), Tootles - (Touko), Curly - (Kutri?), ja Slightly - (Sintti). Peter on tämän poikajoukon johtaja ja Pojat pitävät häntä myös jonkinlaisena "isähahmona".
Peterin perivihollinen on merirosvokapteeni Koukku - (Captain James Hook), jonka oikean käden tilalla on koukku. Mies vihaa Peteriä pyhästi, ja on muodostanut tämän tappamisesta itselleen pakkomielteen. Oman käsitykseni mukaan Koukku vihaa Peteriä noin paljon mm. koska Peter on nuori ja vapaa, toisin kuin Koukku kokee olevansa. Kumpikaan ei tajua omaavansa samoja tunne-elämän ongelmia, ja näin ollen Peterkään ei ole oikeasti vapaa vaan vain nuori.
Mutta yksi syy Koukun pyhään vihaan Peteriä kohtaan on myös se, että kauan sitten poika leikkasi irti hänen oikeanpuoleisen käden ja syötti sen jättiläiskrokotiilille joka piti siitä niin paljon, että on siitä asti vainonnut miesparkaa. Krokotiili nielaisi käden mukana myös kellon joten se tikittää mihin ikinä meneekin.
(Alkuperäistarinassa se tosiaan on Koukun oikea käsi, vain Disneyn visiossa se on vasen.)
Kertomuksessa esiintyy maailma nimeltä Neverland, (Mikä-Mikä-Maa) joka on Barrien mukaan "aina enemmän tai vähemmän saari". Osoite "toinen tähti oikealla ja suoraan aamunkoittoon" on varmasti useimmille tuttu. Alkuperäisesti sanaa "tähti" ei mainita ja osoite on vain Peterin keksintöä. Disney otti osoitteen kirjaimellisesti ja lisäsi sanan 'tähti'. Mikä-Mikä-Maa sijaitsee siis oikeasti täällä maapallolla. Se on paikka jossa lapset eivät kasva aikuisiksi, eli kukaan ei vanhene päivääkään. Mikä-Mikä-Maassa on kuitenkin huonotkin puolensa, eikä se todellakaan ole sellainen ihana ihmemaa, kuin Disney sen kuvaa: Siellä unohtaa hyvin nopeasti menneisyytensä sen kaikkine ihmisineen, ja he unohtavat sinne päätyneet. Se on muutenkin, taianomaisuudestaan huolimatta jokseenkin synkkä paikka.
Mikä-Mikä-Maa on siis konkreettisesti olemassa täällä maapallolla, mutta sitä ei moni tiedä - se on yleisemmin paikka, jonne lapset (ja vain lapset) matkustavat nukkuessaan. Unessa seikkailut ovat turvallisia, vaikka tapahtuvatkin kuitenkin lähes yhtä oikeasti, kuin jos olisit valvetilassa paikan päällä. Kaiken mitä unessasi sinne sijoitat, löydät sieltä, jos pääset sinne valvetilassa. Wendyllä veljineen, oli lopulta etuoikeus päästä sinne valveilla. Wendy oli uneksinut sinne itselleen lemmikkisuden ja tuon suden hän onnellisesti tapasikin saavuttuaan valvetilassa Mikä-Mikä-Maahan. Kaikki hänen veljiensä leirintäpaikat olivat siellä myös.
Sinne voi valvetilassa päästä vain jos se itse etsii sinua.
Peterin lisäksi siellä asuvat siis Helinä-keiju, Kadonneet Pojat, Kapteeni Koukku miehistöineen, sekä intiaaneja, lisää keijuja ja merenneitoja. Mikä-Mikä-Maassa kaikki neljä vuodenaikaa mahtuvat yhteen vuorokauteen, joten siellä katoaa ajantaju varsin pian.
Peter houkuttelee Wendyn ja tämän pikkuveljet mukaansa Mikä-Mikä-Maahan, jossa he sitten Kadonneiden Poikien ja Helinä-keijun kanssa kokevat monia seikkailuja, joihin liittyy mm. merirosvokapteeni Koukku.
Tarinan päällimmäisin aihe on lapsuus ja seikkailut, mutta mukana on pohjimmaisena myös syvällisiä psykologisia teemoja, kuten äidittömät lapset (ja aikuiset), ja sen asianlaidan vaikutus näihin. Tarina rakentuu Peter Panin äiti-trauman ympärille kuin myös hänen ja Wendyn suhde. Peter Pan on myös tarina traagisesta rakkaudesta. Wendy ihastuu Peteriin, mutta Peter ei kykene rakastamaan Wendyä muuta kuin äitihahmona, eikä luopumaan ikuisesta lapsuudesta siinä missä Wendy haluaa kuitenkin kasvaa aikuiseksi. Wendy veljinee haluaa lähteä kotiin myös siksi, että pelkäsi äitinsä unohtavan heidät, kuten Peterille kävi minkä poika heille kertoi tarinan loppupuolella. Tarinan viimeinen luku on nimeltään 'Kun Wendy kasvoi aikuiseksi', jossa Peter palaa liian myöhään takaisin, ja vie lopulta Wendyn tyttären, Janen - (Jaana), Mikä-Mikä-Maahan.
Mikään elokuvaversioista ei kerro sitä, mutta Wendy veljineen olivat kadoksissa vuosikausia.
Alkuperäistarinalle tähän mennessä uskollisin elokuvaversio on vuoden 2003 live-action elokuva, jossa pääosissa näyttelevät Jeremy Sumpter (Peter), Rachel Hurd-Wood (Wendy) ja Jason Isaacs (Kapteeni Koukku). Tosin, tuo elokuva osoittelee enemmän ja selkeämmin Peterin ja Wendyn välisen rakkauden romanttiseen elementtiin ja vie sen uudelle tasolle, siinä missä kirja painottaa sitä Peterin puolelta lapsen ja äidin väliseen rakkauteen.
Romantiikka toimii kuitenkin loistavasti, omalla tavallaan rikastuttavana elementtinä - varsinkin, kun päänäyttelijöiden kemiat osuvat yhteen täydellisesti. Se oli todennäköisesti syy miksi kyseinen elokuvasovitus romantisoitiin, koska ennen näyttelijävalintoja, käsikirjoitus oli ainakin kymmenen kertaa enemmän alkuperäistarinan mukainen.
Jos joku tekisi alkuperäistarinan synkkyydelle ja teemoille täysin uskollisen elokuvan, se ei todellakaan voisi olla K-7 vaan olisi enemmänkin teini-ikäisille tai aikuisille sopiva. Lisää aiheesta Elokuvat-osiossa.
"Näille taikarannoille lapset ikuisesti rantaavat pieniä veneitään. Mekin olemme olleet siellä; voimme yhä kuulla aaltojen äänet, vaikka emme enää koskaan nouse maihin."
"Wendy, Wendy... Kun sinä nukut hupsussa vuoteessasi, saattaisit lentää kanssani, sanomassa hassuja asioita tähdille."
"Pieni talo oli niin tyytyväinen saadessaan niin hienon savupiipun, että ikään kuin sanoakseen kiitos, sen hatusta alkoi heti nousta savua."
"Jos suljet silmäsi ja olet onnekas, saatat nähdä muodottoman altaan ihania, vaaleita värejä pimeydessä; ja sitten, jos suljet silmäsi tiukemmin, allas alkaa ottaa muodon ja sen värit muuttuvat niin eläviksi, että toisella puristuksella niiden täytyy syttyä tuleen. Mutta juuri ennen kuin ne syttyvät tuleen, näet sen laguunin."
"Ero hänen ja muiden poikien välillä sellaisissa tilanteissa oli, että muut tiesivät sen olevan kuvitelmaa; mutta hänelle kuvitelma ja todellisuus olivat täsmälleen yksi ja sama asia. Joskus tämä vaivasi heitä. Esimerkiksi silloin, kun heidän täytyi kuvitella syövänsä ateriansa."
"Kun aikaa kului, ajatteliko hän rakkaita vanhempiaan, jotka hän oli jättänyt taakseen? Wendy ei oikeastaan huolinut isästään ja äidistään; hän oli ehdottoman luottavainen siihen, että he pitäisivät ikkunan aina auki hänelle lentää takaisin kotiin, ja tämä antoi hänelle täydellisen mielenrauhan.
Mikä häiritsi häntä ajoittain oli, että John muisti vanhempansa vain epämääräisesti ihmisinä, jotka tama oli joskus tuntenut--samalla kun Michael oli melko halukas uskomaan, että hän [Wendy] oli hänen äitinsä. Nämä seikat pelottivat hanta hieman, ja jalon innokkaana tekemään tehtävänsä hän pyrki pitämään vanhan elämän heidän mielessään, laatimalla koepapereita siihen liittyen. Niin samankaltaisia kuin mahdollista verraten niihin, joita hän oli tehnyt koulussa... Kaikki kysymykset oli kirjoitettu menneessä aikamuodossa. Mikä oli äidin silmien väri, ja niin edelleen.
Wendy, näet, oli myös unohtanut."
"Nähkääs," Wendy sanoi tyytyväisenä, "sankarittaremme tiesi äidin pitävän aina ikkunan auki lapsilleen lentää takaisin; joten he pysyivät poissa vuosia ja viettivät ihanaa aikaa."
'Katsokaa, rakkaat veljet,' sanoo Wendy osoittaen ylöspäin, 'siellä se ikkuna on yhä auki. Ah, nyt meidät palkitaan autuaasta uskostamme äidin rakkauteen.' Joten ylös he lensivät äidin ja isin luokse, eikä kynä voi kuvailla sitä onnen hetkeä, jonka ylle me heitämme verhon."
Se oli tarina, ja he olivat yhtä mielissään, kuin kaunis keroja itse. Kaikki oli juuri niin kuin pitikin. Pois me hypähtelemme kuin mailman sydämettömimmät olennot, mitä lapset ovat, mutta niin puoleensavetäviä; ja vietämme täysin itsekästä aikaa ja sitten kun tarvitsemme erityistä huomiota, palaamme takaisin, luottavaisena, että meidät palkitaan, eikä rankaista.
Niin suuri tosiaan, oli heidän uskonsa äidin rakkauteen, että he uskoivat voivansa olla sydämettömiä vielä vähän pidempään.
Mutta siellä oli eräs, joka tiesi paremmin ja kun Wendy lopetti, hän päästi onton voihkaisun.
"Mikä on, Peter?" hän [Wendy] huudahti, juosten tämän luo, luullen tämän olevan sairas. Hän tunnusteli poikaa huolehtivasti rinnan alapuolelta.
"Mihin sattuu, Peter?"
"Ei se ole sellaista kipua", Peter vastasi synkästi.
"Millaista sitten?"
"Wendy, olet väärässä äideistä."
He kaikki kerääntyivät hänen ympärilleen peloissaan, niin hälyttävä oli hänen yllytyksensä; ja suurella avomielisyydellä hän kertoi heille sen, minkä oli tähän asti piilottanut.
"Kauan sitten", hän sanoi, "luulin, kuten sinä, että äitini pitäisi aina ikkunan auki minulle, joten pysyin poissa kuukausia, kuukausia ja kuukausia--ja sitten lensin takaisin; mutta ikkuna oli lukittu, koska äiti oli unohtanut minut kokonaan, ja vuoteessani nukkui toinen pikkupoika."
"Mikä on äiti?", kysyi tietämätön Smee.
"Kapteeni", sanoi Smee. "Emmekö voisi kaapata lapset ja tehdä hänestä meidän äitimme?"
"Se on ruhtinaallinen idea!", huudahti Koukku, ja samassa se otti käytännön muodon hänen mahtavissa aivoissaan. "Nappaamme lapset ja kannamme heidät laivaan. Pojat kävelytämme lankulta alas, ja Wendystä tulee meidän äitimme."
"Nopeasti hän nappasi veitsen Koukun vyöstä ja oli juuri iskemässä sillä, kun hän huomasi olevansa korkeammalla kalliolla kuin vihollisensa. Se ei olisi ollut reilua taistelua. Hän ojensi merirosvolle kätensä, auttaakseen tämän ylös.
Silloin Koukku puri häntä.
Ei sen aiheuttama kipu, vaan teon epäreiluus, sai Peterin pään pyörälle. Se teki hänet melko avuttomaksi. Hän vain tuijotti kauhuissaan.
Jokainen lapsi vahingoittuu ensimmäisestä kerrasta, kun hanta kohdellaan epäreilusti. Kaikki mihin hän ajattelee omaavansa oikeuden tullessaan luoksesi, ollakseen sinun, on oikeudenmukaisuus. Kun olet ollut hänelle epäoikeudenmukainen, hän rakastaa sinua uudestaan, muttei koskaan enää ole täysin sama kuin ennen. Kukaan ei koskaan pääse yli ensimmäisestä epäreiluudesta; ei kukaan, paitsi Peter. Hän koki sen usein, mutta aina unohti sen. Olettaisin sen olevan todellinen ero hänen ja kaikkien muiden välillä."
"Hän hengitti tarkoituksellisesti nopeita, lyhyitä henkäyksiä, noin viisi sekunissa. Hän teki niin, koska Mikä-Mikä-Maassa oli sanonta, että joka kerta kun vedät henkeä, aikuinen kuolee. Peter tappoi heitä kostonhaluisesti, niin nopeasti kuin pystyi."
"Joskus, vaikkei usien, hän näki unia, ja ne olivat tuskallisempia, kuin muiden poikien unet. Tuntikausiin hän ei päässyt irti noista unista, vaikka hän vaelsi säälittävästi niissä.
Niiden täytyi johtua, luulisin, hänen olemassaolonsa arvoituksesta. Sellaisina kertoina Wendyllä oli ollut tapana ottaa hänet vuoteesta syliinsä ja lohduttaa häntä rakkailla, itse keksimillään tavoilla, ja kun poika rauhoittui, laittoi tämän takaisin vuoteeseen ennen kuin tämä heräsi, jottei tämä tietäisi häväistyksestä, jonka alaiseksi oli joutunut."
'"Pan, kuka ja mikä sinä olet?", hän [Koukku] huudahti käheästi.
"Olen nuoruus, olen ilo." Peter uskaltautui vastaamaan. "Olen pieni lintu, joka on kuoriutunut munasta."
Tämä, tietenkin, oli järjetöntä; mutta se oli todiste onnettomalle Koukulle, ettei Peterillä ollut vähäisintäkään tietoa siitä, mikä hän oli.'
-PETER PAN IN KENGSINTON GARDENS- Suomennan myöhemmin, kun on paremmin aikaa.
Peter Pan on myös teatterimusikaali josta on monia versioita, joista alkuperäisen version kirjoitti J.M. Barrie itse. Tampereen teatterissa esitettiin jokunen vuosi sitten versio Peter Panista. Peter Panin teatteriversioissa, tuota Tampereen teatterissa esitettyä lukuunottamatta (jossa Peteriä näytteli aikuinen mies), tuon pojan osaa on näytellyt poikkeuksetta nuori nainen tai tyttö, alkuperäiseen tyyliin.
Jeremy Sumpter vuoden 2003 live-action-elokuvassa on siis maailmanhistorian ensimmäinen ja tällä hetkellä ainoa Peter Pania esittänyt poika.
Puhutaan nyt siis virallisista versioista, kun Disneyn animaatiota ei oteta huomioon sillä se on aivan eri asia kuin live-action-roolin esittäminen. Koulunäytelmät ja sen sellaiset on juttu aivan erikseen.
On tietysti lukuisia julkaistuja faninovelleja joko soveltamassa alkuperäistarinaa tai visioimassa sille jatkoa.
On olemassa myös virallinen jatko-osa, kirja nimeltä Peter Pan purppuran lumossa (Peter Pan in Scarlet), jonka kirjoittajan palkkasi silloin Peter Panin tekijänoikeudet omistava lastensairaala.
Tuokin kirja on virallisuudestaan huolimatta vain faninovelli, sillä se kirjoitettiin vuosikymmeniä Barrien kuoleman jälkeen eli sillä ei ole mitään tekemistä Barrien omien näkemysten kanssa.
Eli ainoat canon-novellit ovat J.M. Barrien kirjoittamat Peter Pan ja Peter Pan in Kengsinton Gardens.
Jälkimmäisen tarina kertoo Peterin tarinan alkupuolen, päivästä jolloin hän karkasi, iltaan jona hän menetti äitinsä ja hieman siitä eteenpäin. Nykyään on olemassa painoksia, ainakin englanninkielisiä, joissa on molemmat kirjat samassa.
MIELIPITEENI KIRJOISTA:
Ehdottomasti lukemisen arvoisia. Äläkä vain lue läpi, vaan mieti myös mitä luet.
-PETER PAN-
Koska luin tämän kirjan tai minulle luettiin tämä joskus kun olin lapsi, nyt vanhempana tämän uudestaan luettuani järkytyin hieman siitä miten erilainen tämä onkaan siitä taianomaisesta visiosta minkä kanssa kasvoin. Ja etenkin, miten paljon karumpi tämä on kuin tuo tälle uskollisin elokuvasovitus vuodelta 2003.
Kuitenkin ajan kanssa kasvoin rakastamaan tätä kirjaa vähintään yhtä paljon, kuin rakatsan sitä 2003 vuoden elokuvaakin. Psykologiaa aina yli kaiken rakastaneena, ihastuin jo ensimmäisellä lukukerralla tämän kirjan hyvin syvällisiin psykologisiin teemoihin - etenkin Peterin äiti-traumaan. Olisin toivonut tarinalta vähän enemmän seikkailua, mutta näinkin ihan hyvä. Tarina on veikeästi kirjoitettu, ihania yksityiskohtia ja jopa kerrontatyyliin yleisesti lopultakin ihastuin. Tässä kirjassa on jotakin niin aikuisille kuin lapsillekin ja ehdottomasti lapsenmielisille aikuisille.
Kirjan alku on hyvin lapsenmielistä ja veikeää ja voi tulla tunnelma, ettei siitä siitä vajavemmat aikuiset saa mitään irti, mutta odota vain; kun Peter ja Darlingin lapset lentävät ikkunasta ja alkavat matkan kohti Neverlandiä, tarina synkkenee ja syvenee kertaheitolla!
-PETER PAN IN KENGSINTON GARDENS-
Tämä täyttää toisen kirjan jättämät tarina-aukot täydellsiesti ja vahvistaa mikä on totta ja mikä ei. Tämä on mielestäni jollain tavalla jopa parempi kuin Peter Pan-kirja.
Ehkä tuosta psykologia-rakkaudestanni johtuen. Minua kiehtoi suuresti lukea siitä miten viikon ikäinen Peter lentää ikkunalaudalta Kengsington Gardensiin jossa keijut asuvat, ja alkaa uskoa olevansa lintu eikä vuosien mittaan ole enää niin ihminen kuin voisi olla.
Kuinka hän rakasti löytämäänsä leijaa niin paljon, että nukkui käsi sen päällä - rakasti sitä niin paljon, koska se oli kuulunut oikealle pojalle.
Kuinka hän päätyi Neverlandin puolelle ja jäi sinne vangiksi ja yksinäiseksi menetettyään uskon onnellisten ajatusten voimalla lentämiseen ja joutui siis löytämään muita keinoja meren ylitykseen. Kuinka hän sitten löysi keinon ja kävi sitemmin usein Kengsinton Gardensissa
keijujen luona soittamassa näille itse tekemäänsä panhuilua ja leikkimässä, yritti opetella leikkimään kuin tavalliset ihmislapset. Kuinka hän kokee ensirakkautensa 4-vuotiaana. Kuinka hän tahtoo palata äitinsä luo ja kerran jo palaakin, mutta lähtee vielä hyvästelemään keijut ja Neverlandin.
Ja lopulta, kuinka hänen äitinsä unohti poikansa ihan kokonaan ja korvasi toisella lapsella.
Kuten Peter Pan, tämäkin kirja on kirjoitettu veikeään tapaan suoraan lukijalle puhuen ja inspiroivasti maalaten välillä mielikuvia juuri kerrontahetkellä tapahtuvista asioista.
Tämän kirjan tarina ei ole yleisesti ottaen niin synkkätunnelmainen kuin Peter Pan, mutta tämä tarina sisältää kirjaimellisesti sen hetkeen, kun Peter totesi äitinsä unohtaneet hänet ihan kokonaan. Loppupuoli on siis erittäin masentava ja taidokkaan koskettavasti kirjoitettu. Varsinkin, kun tarinassa aiemmin tuodaan koskettavasti ilmi miten syvästi Peter äitiään raksati ja uskoi tämän ikuiseen rakkauteen.
Vaikka tarinan loppupuoli jättää sydämen raskaaksi, kokonaisvaltainen tunne on upea, koska tarina kokonaisuudessaan oli värikäs, mielenkiintoinen ja viihsyttävä.
Suosittelen siis lämpimästi kumpaakin kirjaa kaikille lapsenmielisille ja / tai psykologiasta kiinnostuneille.
COPYRIGHT DISCLAIMER:
I don't own the images I use in the graphics, but they belong to all their rightful onwers. I don't own The Walt Disney Company's visions but they belong to The Walt Disney Company. This is a non-profit fan site for entertainment and educational purposes only. No copyright infringement intended.
Copyright Disclaimer Under Section 107 of the Copyright Act 1976, allowance is made for "fair use". Fair use is a use permitted by copyright statute that might otherwise be infringing. Non-profit, educational or personal use tips the balance in favor of fair use.
