Barrien kirja esittää heidät lapsina - n. 6-8-vuotiaina. Wendyn sanoihin viitaten, hän tiesi Peter Panin olevan hänen itsensä ikäinen ja mittainen. Peter halusi Wendyn elämäänsä melkeinpä hinnalla millä hyvänsä, koska näki tässä kaikki ne äidilliset piirteet mitä kaipasi muiden Kadonneiden Poikien muassa, vaikkei sitä myöntänytkään yhtä herkästi kuin muut.
Wendy puolestaan - vaikka olikin potentiaalinen ja halukas niitä jakamaan - ihastui Peteriin kertaheitolla ja kunnolla. Nämä alkuperäiset Peter ja Wendy ovat siis traagisuuden perikuvat, sillä lopussa - toisin kuin vuoden 2003 leffassa - Peter ei edes harkitse aikuiseksi kasvamista, eikä tunne romanttista rakkautta takaisin. Ja oikeastaan vain tähän alkuperäiseen Peteriin melkein pätee Kapteeni Koukun sanat "Oh no, he can not love. It's part of the riddle of his being." Koska kirjassa Wendyn kysyessä Peteriltä tämän oikeista tunteista, Peterin vastaus on: "Those of a devoted son, of course." Uskon kuitenkin, että Peter alkuperäisestikin saattoi tuntea romanttistakin rakkautta Wendyä kohtaan, muttei vain tunnisanut ja osannut käsitellä sitä, koska häntä ei siihen oltu koskaan opastettu. Hän tiesi vain äidit.
Romantisoiva vuoden 2003 elokuvaversio, joka yhä on tuolle kirjalle uskollisin sovitus, tosiaan väänsi heidän ikänsä seitsemästä vuodesta noin kahteentoista, eli esiteini-iän tasolle, jotta tämä romantisointi olisi paremmin mahdollista. On myös oletettavaa, että toisin kuin alkuperäiskirjan Peter, tämän elokuvan Peter ei karannut kotoaan vauvana, vaan kasvoi elämänsä ensimmäiset 10-12 vuotta normaalisti, vaikkei niistä ajoista mitään muistakaan. Koska tämän leffan Peterillä ei selvästikään ole niin äärimmäistä intohimoa ja tarvetta äitihahmon saamiseen, kuin alkuperäisellä. Todella vahvana se kuitenkin on myös tuon elokuvan Peterillä.
Tuossa elokuvassa Wendy saa sentään vastakaikua tunteilleen, mutta toisaalta Peter hinaa vastaan niin lahjakkaasti, etten voi olla miettimättä, että jos Peter ei kerta ollut valmis rakastamaan Wendyä avoimesti ja tunnustamaan romanttisia tunteitaan missään vaiheessa ääneen, niin miksi sitten hän niin epätoivoisesti halusi pitää Wendyn luonaan? Ja mielestäni ainoa looginen vastaus kuuluu, että Wendyssä veti häntä puoleensa vahvasti myös tytön äidilliset piirrteet. Mitä tämän version Wendyn suhtautumiseen Peteriin tulee, hän edelleenkin ihastui Peteriin kertaheitolla ja toivottomasti, mutta ilmeisesti kuvitteli Peterin olevan kypsempi ja aikuisempi, kuin tämä lopulta olikaan. Eikä ihme, sen verran lahjakkaasti Peterkin flirttaili takaisin lastenhuoneessa ja sitä paitsi kun Peter kerta oli Jeremy Sumpterin ulkonäöllä, olemuksella ja charmilla varustettu, niin ei siinä kukaan olisi voinutkaan pysyä täysin kylmänä ja selväjärkisenä. (En minä ole häneen ihastunut, mutta näen kylllä miksi lukemattomat tytöt ovat.)
Ja sitten, 2003-vuoden elokuvassa, Wendy putosikin aika kovaa ja korkealta kun hänen ja Peterin välille syntyi kunnon riita tunteista ja aikuiseksi kasvamisesta. Mutta silti, mitä ilmeisimmin Wendy yhä näki ja uskoi Peterin romanttisetkin tunteet häntä kohtaan, koska eipä kai tyttö muuten olisi mennyt antamaan tälle "sormustinta" leffan loppupuolella. Ja jos Peter ei olisi tuntenut niitä Wendyä kohtaan, hän tuskin olisi punastunut ja lopulta ampaissut itsetuhoisen masennuksen alhosta ilmaan kuin raketti. Ja jos tunteet eivät olisi olleet molemminpuoliset, he tuskin olisivat hiljentyneet katselemaan toisiaan murheellisen oloisina Darlingien ikkunalla lopussa, ennen kuin Peter kuitenkin päätti jättää tämän maailman ja palata Neverlandiin.
Minusta on kuitenkin aivan sanoinkuvaamattoman ihanaa, että leffantekijät laittoivat Peterin näyttämään niin kaipaavalta siinä ikkunalla vähän ennen tuota hetkeä ja sanomaan "To live would be an awfully big adventure." Sillä tuo yksinkertainen ja lyhyt hetki mahdollistaa fanfictionin vaihtoehtoisen todellisuuden, jossa Peter sittenkin valitsi aikuiseksi tai ainakin isoksi kasvamisen. Ja tämä leffa ylipäätään, vielä täysin realistisesti Peter/Wendy parituksen senkin jälkeen. (Joudumme kuitenkin sivuttamaan elokuvan viimeisen repliikin jossa aikuinen Wendy kertoo, ettei koskaan sitemmin nähnyt Peter Pania. Sivutan sen mielelläni, koska se on epärealistinen tilanne nähden elokuvan aiempiin tapahtumiin.)
2003-vuoden elokuvan Peterissä ja Wendyssä on se kaikki mikä tekee parista täydellisen värikkään ja suloisen. Koska tuon romanttisuuden ja äitihahmo-kuvion lisäksi leffantekijät eivät unohtaneet lapsenmieltä ja seikkailuhenkeä kumpaisenkin luonteesta pois. Ne löytyvät kyllä ja käyvät esille mitä viihdyttävimmällä tavalla.
Muut tarinan versiot (siis kirjaa ja 2003-vuoden leffaa lukuunottamatta) jättävät Peterin ja Wendyn välit aika mitäänsanomattomiksi. Disneyn piirretty klassikko etenkin, se nyt pilasi koko tarinan ja jätti miljoona äärimmäisen olennaista seikkaa kokonaan pois. Ja elokuva "Hook - Kapteeni Koukku", jossa Wendy on jo isoäiti ja Peter on keski-ikäinen mies... visiohan menee niin, että Peter palasi Engantiin vasta vuosikymmenten päästä ja meni naimisiin Wendyn lapsenlapsen, Moiran, kanssa. Eli kiristelen hampaitani, kun ne mitätöivät ihanan Peter/Wendy -parituksen. Tosin, ei ne sitä oikeastaan suoranaisesti mitätöineet, sivuttivat vain. Sillä kyllähän tosi vanha Wendy siinä toteaa Peterille, kuinka tämän sydämeen ei mahtunut kukaan muu tyttö silloin kun he olivat lapsia.
Peterin ja Wendyn suhteessa on siis kaikissa versioissa enemmän tai vähemmän romantiikkaa, enemmän tai vähemmän äitihahmo-kuviota ja jokainen versio tuntuu enemmän tai vähemmän viittaavan siihen, että he olisivat olleet potentiaalinen pari. Tosin Disneyn piirretty edelleen…..no, enpä toista itseäni. Mielipiteeni siitä voi lukea Elokuvat-osion ko. leffaa koskevasta osasta. Minä olen kuitenkin järkähtämättömästi sitä mieltä, että Peter ja Wendy kuuluvat yhteen - saivat he sitten toisiaan kenenkin vision mukaan tai eivät. He olivat se Oikea toisilleen ja that's it!
Koska; vaikka maailmaan mahtuu monia äidillisiä persoonia, Peter rakastui nimenomaan Wendyn tarinoihin ja näki Wendyssä kaiken sen mitä kaipasi, ja muisti Wendyn vielä kummenien vuosienkin kuluttua ja palasi takaisin, vaikka onnistui unohtamaan jopa Helinän ja kapteeni Koukun ja Kadonneet Pojatkin jo muutamassa vuodessa. Wendy merkitsi siis Peterille selvästi vähintään yhtä paljon kuin äitinsä oli merkinnyt. Samoin, Wendy oli ainoa joka muisti Peterin vielä kymmenien vuosienkin jälkeen, muiden unohdettua pojan olemassaolon jo kauan sitten. Kirja ei kuitenkaan selitä miksi Peterin ja Wendyn side oli noin vahva. Miksi kaikki muut unohtuivat / unohtivat, mutta he muistivat toisensa läpi aikojen?
Minun teoriani: koska heidät oli pohjimmiltaan tarkoitettu toisilleen. He eivät vain saaneet toisiaan, koska Peterille oli psyykkisesti liian myöhäistä ja lisäksi hänen ajantajunsa puute esti häntä palaamasta takaisin ajoissa. Myös 2003-vuoden vaihtoehtoinen lopetus käyttää tuota ajantajun puutte-osaa kun Peter Palaa parinkymmenen vuoden päästä kuvitellen, että aikaa on kulunut vain muutama päivä/kuukausi.
"Then she turned up the light, and Peter saw. He gave a cry of pain; and when the tall beautiful creature stooped to lift him in her arms he drew back sharply.
"What is it?" he cried again. She had to tell him.
"I am old, Peter. I am ever so much more than twenty. I grew up long ago."
-J.M. Barrie, Peter Pan, Chapter 17 - 'When Wendy Grew Up'
COPYRIGHT DISCLAIMER:
I don't own the images I use in the graphics, but they belong to all their rightful onwers. I don't own The Walt Disney Company's visions but they belong to The Walt Disney Company. This is a non-profit fan site for entertainment and educational purposes only. No copyright infringement intended.
Copyright Disclaimer Under Section 107 of the Copyright Act 1976, allowance is made for "fair use". Fair use is a use permitted by copyright statute that might otherwise be infringing. Non-profit, educational or personal use tips the balance in favor of fair use.
