ELOKUVAT - FINDING NEVERLAND
"Pieniä poikia ei saisi lähettää nukkumaan. He vain heräävät yhden päivän vanhempana, ja pian, ennen kuin huomaatkaan, he ovat kasvaneet aikuisiksi."
-J.M. Barrie
Näin tämän jokunen vuosi sitten ensimmäisen kerran ja katsoin nyt uudestaan ja en voinut olla pillittämättä yhdessä vaiheessa. Ja ihan vain siitä syystä, että rakastan Mikä-Mikä-Maata ja Peter Pania. Ja tämä elokuva jotenkin vain koskettaa. On liikuttavaa katsoa, tosipohjaista visiota siitä, kuinka tämä kaikki syntyi.
Tämä elokuva siis on filmatisointi J.M. Barriesta ja siitä kuinka Peter Panin tarina syntyi.
Elokuvassa on mukana mm. Johnny Depp (J.M. Barrien roolissa), sekä Kate Winslet ja Dustin Hoffman.
J.M. Barrie menetti veljensä Davidin hyvin nuorena, ja samalla, tavallaan äitinsäkin.
Hänen äitinsä suri toisen lapsensa kuolemaa niin syvästi, että unohti Jamesin kokonaan, vaikka tämä yritti kaikkensa tehdä äitinsä onnelliseksi. Hän kuulemma huomasi pojan vasta, kun tämä pukeutui veljensä vaatteisiin. Barrie kertoi äidilleen Davidin lähteneen Mikä-Mikä-Maahan. Ihmeelliseen, kauniiseen paikkaan, jossa ollaan ikuisesti nuoria.
Joten, Peter Panin tarina oli jo osittain olemassa ennen kuin Barriesta tuli näytelmäkirjoittaja.
Barrie siis kirjoitti aikuisena näytelmiä, kunnes kirjoitti floppinäytelmän. Sen jälkeen, hän tapasi puistossa Lewellyn-Davisin perheen; leskirouvan neljän poikansa kanssa.
Michael, Jack, George ja Peter. James oli itse hyvin lapsenmielinen ja mielikuvituksekas mies, ja hän ystävystyi pian näiden lasten ja heidän äitinsä kanssa. Hänestä tuli perheelle hyvin tärkeä ja hän itsekin nautti iltapäivistään leikeissään lasten kanssa. Noista leikeistä, noista päivistä syntyi hiljalleen tämä rakastettu tarina. Tuon kesän päätteeksi Peter Pan sai ensi-iltansa.
Barrien ystävyys Lewellyn-Davisin perheen kanssa rikkoi hänen avioliittonsa, koska mies vietti huomattavasti enemmän aikaa heidän, kuin vaimonsa kanssa, joskin ilmeisesti hänen vaimonsa ymmärsi, että James tarvitsi tuota perhettä - ilman heitä, Peter Pan. jo ensi-illassaan hulppea menestysnäytelmä - ei olisi koskaan syntynyt. Pahat kielet alkoivat laulaa. Ihmiset alkoivat juoruta, että Barriellä olisi suhde tuon leskirouvan kanssa, ja vielä pahemmat kielet, että hänellä olisi laittoman intiimi suhde noihin neljään poikaan. Suoraan sanottuna ihmettelen, miten siitä onkin aikoinaan saatu niin iso häly, kuin siitä on tehty. Tuosta huhusta siis. On toki osalta ymmärrettävää, että on kummallista, että aikuinen mies viettää niin paljon aikaa leikki-ikäisten lasten kanssa, mutta tarvitseeko sen todella merkitä aina pahinta mahdollista? Ei minusta.
J.M. Barrie, kuten jo mainittua, oli hyvin lapsenmielinen ja mielikuvitusrikas persoona, joka joutui aikuistumaan hyvin nuoressa iässä ja ihannoi lapsuutta, sitä viattomuutta ja mielikuvituksen rajattomuutta. En usko, että sydämeltään lapsi, ihminen, joka kannustaa lapsia mielikuvituksen ja seikkailun säilyttämiseen ja ihannoi näitä asioita, voisi vahingoittaa viattomia lapsia. En väitä sen olevan mahdotonta, mutta kehotan jokaista ottamaan huhut huhuina, eikä uskomaan, ennen kuin pätevästi todeksi todetaan, mitä ei tietääkseni ole tässä tapauksessa tehty.
Pan sai etunimensä yhden noista neljästä pojasta, mukaan.
Peter Lewellyn-Davis oli pieni poika, joka yritti aikuistua liian nopeasti. Hän ei uskonut mielikuvituksen voimaan. Ei hän kuulemma aina sellainen ollut - hän oli muuttunut isänsä kuoleman jälkeen. Jotain yhteistä tuolla pojalla oli Peter Paniin kuitenkin selvästi: Hän yritti pitää tunteet sisällään.
Kapteeni Koukun esikuvana toimi Peterin ja veljiensä isoäiti, joka tykkäsi kovasti pitää kuria ja kuvitteli tietävänsä mikä on kaikille parasta. Peterin ja veljiensä äiti kuoli pian jonkinlaiseen keuhkosairauteen ja myöhemmin ilmeni, että hän oli testamentissaan toivonut, että pojistaan huolehtisivat yhdessä hänen äitinsä ja herra Barrie, josta oli jo tavallaan tullut perheenjäsen.
Peer Pan -näytelmän ensi-illassa jotkut vitsailivat, että Peter (Lewellyn-Davis) olisi Peter Pan - ja tavallaan hän kai olikin, tosin ei oikeastaan kuin sillä, että oli 'antanut nimensä' hahmolle. Sillä Peterin itsensä sanoja J.M. Barriestä, lainaten, ihmisten moisille kommenteille:
"Mutta en minä ole Peter Pan. Hän on."
Ja minä voisin hyvinkin allekirjoittaa pojan sanat. Ja näkisin niinkin, että Barrien vaimo, oli tavallaan Wendy - hänen rakastamansa nainen, jonka kanssa hän aina kuvitteli seikkailevansa Mikä-Mikä-Maassa, kuten Barre itse sanoi. Nainen, joka lopulta lähti, kun ymmärsi, mikä oli miehelleen tärkeintä. Ja pian Peteristä ja hänen veljistään tuli tavallaan Kadonneet Pojat, (äitinsä ja isänsä menettäneet), joista hän piti huolta.
Tämä elokuva on hyvin sympaattinen ja koskettava, ja Johnny Depp, kuten aina, loistaa roolissaan. Tämä on ihan todella monellakin tapaa Peter Pan -fanin ehdoton elokuvavalinta.
'Finding Neverland' osoittaa, kuinka Peter Pan ja Mikä-Mikä-Maa on enemmän kuin tarina.
Taika ei ole aina konkreettista, silmin havaittavaa - se tapahtuu puhtaimmillaan meidän sydämissämme - jos vain uskomme. Älä unohda lasta sisälläsi - lapsuus on elämäsi parasta aikaa, ja jos se ei voikaan olla ikuista, tekee se sinut onnellisemmaksi, kuin ne, jotka kasvavat aikuisiksi ja hylkäävät sen kaiken. Jos kasvat isoksi, mutta et liian aikuiseksi, voit jakaa muille palan sitä onnea. J.M. Barrie teki niin - hän antoi meille Peter Panin.
Peter: "I thought she'd be here forever."
Barrie: "So did I. And she is. Right here - on every page of your imagination.
She went to Neverland. And you can visit her any time."
Peter: "How?"
Barrie: "By believing. Just believing."
