ELOKUVAT - 2003 AIEMPI KÄSIKIRJOITUS
HUOM!! En kopioi tätä kokonaan nettiin, en edes suurempia pätkiä, joten älä suotta ala liikoja uneksimaan ja turha siis edes kysyä. Anteeksi, mutta en halua rikkoa tekijänoikeuslakeja yhtään enempää, kuin on tarpeen.
Sain postissa Peter Pan (2003) live-action-elokuvan aiemman käsikirjoituksen, (kopioin alkuperäisestä muodosta - en sitä mitä ne leffaa tehdesssä itse käyttivät), ja lueskelen tätä nyt ihan onnessani. En nyt ihan sanasta sanaan vielä, mutta selailen suht huolella ja bongailen kaikkea uutta sekä luen parhaat tutut kohdat läpi.
Aiempi varjonkiinnityskohta olisi ollut pari astetta koomisempi ja siksi mielestäni vielä parempi. Myöhemmin lastenhuoneessa, kun Wendy aikoo antaa Peterille "sormustimen", Peter ensin perääntyy ja toteaa: "You mustn't touch me." ja Wendyn kysyessä että miksei, Peterin vastaus kuuluu, "I don't know. But no one ever has.", mihin Wendy sitten, että ei se satu ja sitten vasta päästään siihen leffaan jätettyyn tilanteeseen, jota Helinä tulee sitten keskeyttämään. Tuo olisi mielestäni ollut ihan kiva olla mukana, mutta turha sillä, että tuo seikka käy tarpeeksi selkeästi ilmi siitäkin miten Peter reagoi siihen, kun Wendy yrittää lähestyä kysellessään missä Peter asuu ja sen sellaista sekä siinä, kun Wendy yrittää koskettaa tämän kasvoja keijutanssin jälkeen, mutta Peter kavahtaa paniikissa kauemmas. Tosin, tuo käsiirjoituksen repliikki on epärealistista liioittelua. Tottakai Peteriin on ennenkin koskettu; ongelma vain on se, että se on useimmiten ollut satuttavaa ja väkivaltaista ja hellää kosketusta se mahdollisesti vastustaa äitinsä menetyksen tuoman katkeruuden takia.
Keijutanssin loppukohtauksesta puheen ollen, näen sieluni silmin Helin ja Koukun puskissa:
WENDY: "Love."
PETER: "Love?"
HOOK and TINK are almost falling out of the bushes with curiosity. PETER instinctivesly backs away from WENDY.
Ainoa mikä tässä häiritsee, on se, että tässä alkuperäisesti painotetaan jo liikaakin sitä Peterin kosketuksi tulemisen kammoa. Siis totta kai on sillä todella vahva kammo Neverlandin väkivaltaisen ja hellyydettömän elämän myötä, mutta silti, ei sitä nyt joka välissä tarvitse sanojen muodossa osoitella. Onneksi siis elokuvantekijät tajusivat sen ennen kuin päästivät leffan irti. Siis. kun tässä keijutanssin tunnekeskustelunkin keskellä, Wendy kyselee, miksei kukaan saa koskea.
Tämä käsikirjoitus on muuten kymmenen kertaa kirjaimellisemmin Barrien kirjaa vastaava repliikeiltään ja tapahtumiltaankin, kuin leffaversio lopulta oli ja on. Paljon on järkevästi jätetty pois tai muuteltu kirjoittamisen jälkeen, mutta se on niin sääli ja niin väärin, että tässä yhä kirkkaasti esiin tootu Wendyn ja Peterin äiti/poika-elementti suhteessan hukutettiin lähes tyystin. Barrie kuitenkin pohjasi koko tarinan siihen. Siis siinä missä Barrien kirja jättää lähes kokonaan pois romanttiset piirteet niin tämän leffan lopullinen versio jätti pois oikeastaan ihan täysin kokonaan ne äitihahmo-kohtaukset. Toisin sanoen vieläkään ei ole olemassa täydellistä Peter Pan-tarinaa mun makuuni, paitsi fanfictionissa, jota itse kirjoitan. Sehän se kai aina onkin, että joskus pitää vaan tehdä itse.
Nyt Wendy on salakuljetettu Koukun laivalle, ja ne on jutustelleet Koukun kanssa jonkin aikaa. Wendy kysyy: "Why do we grow up at all?", mihin Koukku vastaa: "Somebody has to be responsible. Grown-ups organize the world children and pirates play in." etc. Huvittaa vaan, että Koukku näemmä luokittelee merirosvot ihan omaksi erilliseksi ihmisluokaksi. Ne eivät ole lapsia, eivätkä aikuisia.
Ja awww, Koukku.
HOOK: "Do you, by chance, tell…stories?"
WENDY: "Actually, I have told stories about you."
HOOK: "I'm touched."
"I do believe in fairies" -kohta tarttui Koukun laivan papukaijaankin. "Aaaawwwwkkk!! Fairies! Believe! I do! I do! I do!" Söpöä.
Koukulla on hauskaa henkisesti Peteriä kiduttaessaan sanoilla Wendystä ja niiden tulevaisuudesta. Peterin reaktioiden myötä, yksi Koukun loistava kommentti olisi saanut jäädä leffaankin: "Welcome to pain. I knew you had it in you." Koukku vaan ei tiennyt, että Peter oli aina tuntenut tuskaa.
Nuo näemmä meinasivat, että lopussa Wendyn "sormustin" olisi ollut hellä suukko poskelle. Onneksi tämä vaihdettiin, koska realistisuuden nimissä sen oli pakko olla aikuismaisempi suudelma, kuten leffan lopullisessa versiossa. Koska, John kommentoi sen olevan Wendyn "salainen suukko" ja Michael sen olevan "samanlainen kuin äidillä", mikä puolestaan oli elokuvan alussa todettu olevan jotain, mitä Wendy ei koskaan voisi äidiltään saada.
Kun krokotiili sai iltapalansa Koukusta…
PETER lands on the deck and skips about happily.
PETER: "I am loved, loved, loved, loved, loved!"
He suddenly stops. Looks at WENDY…
Tuota seurannut repliikki sisälsi Peterin nolostuneen sönkötyksen siitä, miten hän tietysti on vain pikkupoika joka ei ymmärrä siitä mitään, mutta jos ymmärtäisi, niin rakastaisi kyllä "ihan valtavasti". Onneksi se jätettiin pois, koska se olisi ollut vähän outoa - kun ei tämän leffan Peter ole enää mikään pieni poika. Näyttelijänsä oli 13-vuotias, ja hahmon oli tarkoitus olla 12-vuotias. Eli nuori poika kyllä, joidenkin standardissa vielä virallisesti pikkupoika, ja taatusti tässä tapauksessa ikäistään normaalia lapsellisempi...mutta ei voisi olla enää niin peini ja ymmärtämätön romanttisesta rakkaudesta kuin tämä käsikirjoituksen kohtaus yrittää uskotella.
Olen nyt selaillut tämän loppuun ja näytti siltä, ettei aiempikaan versio tästä elokuvasta osoittele oikeasti liiemmin siihen äitihahmo-suhteeseen kummankaan kannalta, joskaan ei läheskään niin paljoa myöskään romanttiseen suhteeseen Peterin puolelta. Olen edelleen rakastunut ja tyytyväinen lopulliseen leffaversioon, joskin olisin kyllä itse tehnyt vieläkin syvällisemmän…
Ainoa, missä tämä selvästi korostaa Peterin äiti-ongelmaa ja Wendyn tietoisuutta siitä, on tuo alkuperäinen loppu, jossa Jane sanoo "He would so need a mother." ja Wendy toteaa "Yes, I know." Filmatussa versiossahan Jane sanoo sen sijaan "I would so like an adventure.", johon Wendy vastaa tuon saman.
Tämä käsikirjoitus omaa kunnioitettavan hyvin alkuperäiskirjan karun ja synkän tunnelman ja välillä on vaikea uskoa, että lopullinen elokuvaversio onkin sitten niin taianomainen. Joku varmasti pitäisi enemmän alkuperäiskäsikirjoituksen mukaisesta leffasta, kuin nykyisestä, ja joku taas pitää siitä juuri sellaisena kuin se valkokankaalle julkaistiin. Kuten esim. minä. Paljon jäi puuttumaan sellaista mitä itse olisin lisännyt, kuten juuri se Peterin äiti-ongelma ja Wendyn osa siinä sen romanttisen puolen lisäksi. Mutta kuten jo aiemmin todettua, täydellistä versiota itselleen tuskin voi ollakaan, ennen kuin itse sellaisen tekee, mikä tarkoittaa tässä tapauksessa fanfiction-tarinoiden kirjoittamista.
Tietääkseni tätä käsikirjoitusta ei löydy kokonaisuudessaan ja täydellisessä muodossaan internettiin kopioituna, eikä tätä myydä tavallisissa kaupoissa sen enempää kuin missään yleisemmissä nettikaupoissakaan. Tämä löytyy tietääkseni vain yhdestä, nimenomaan elokuva -ja lavanäytelmä-käsikirjoituksiin erikoistuneesta ulkomaalaisesta nettikaupasta jossa voi maksaa vain luottokortilla. (Visa Electronkin tosin käy.) Kaupan nimi on ScriptFly ja tämä käsikirjoitus maksaa siellä 15 USA:n dollaria ja siihen päälle saman verran käsittely -ja postituskuluja, eli yhteensä 30 dollarria. Se on yleensä vähemmän euroissa. Mikä ei todellakaan ole paljon, jos sattuu olemaan Peter Pan-fani. Eli vaikka tämä joskus löytyisikin ilmaiseksi netistä täydellisesti kopioituna, en kopioisi itselleni. Koska en voisi mistään varmistua (jos minulla ei tätä siis olisi), että se todella on kokonaan alkuperäismuodossa ja virheetön. Tietenkään tästäkään ei voi olla satavarma, mutta huomattavasti varmempaa, kuin jonkun nettiin näpyttelemän version tulostelu.
