Mistä on pienet pojat tehty?

[Stephen Hunter King]

"Haen vain vanhoja leluja ja kirjoja ihan nopeasti," poika vastasi, tyytyväisenä että saattoi kertoa totuuden ilman tarkennusta - vaikkakin tahallaan antoi kuvan kuin muka tietäisi mistä mikäkin löytyisi ja palaisi pian, ja saman tien kiirehti portaikkoa alas hämärään kellariin. Maatasolla sijaitsevat matalat ikkunat toivat sinne melko rajallisesti valoa näinkin kirkkaana päivänä mutta hänen hämärä- ja pimeänäkönsä oli sisällään asuvan suden myötä normaalia ihmistä paljon terävämpi.

Samaan aikaan Freya siirtyi ruokasalin puolelle hoitamaan veljensä puolitiehen jättämän kattauksen loppuun. Hän aloitti lautasista - omansa ja Hunterin vastakkain sillä ei hinkunut istua ilkikukrisen veljensä vieressä silloin kun isi ei ollut ruokailemassa, ja Denan lautasen pöydän päähän koska isän ja äidin paikat olivat aina pöydän päädyissä niin varmaan lapsenvahdinkin kuuluisi sinne. Hän vilkaisi veljensä perään ja pohti pitäisikö sanoa jotain vai ei, siltä varalta ettei isi ollut muistanut kertoa kaikkia sääntöjä. Heillä ei ollut lupaa tonkia kellaria omin päin, koska siellä oli isot pinot painaviakin laatikoita joita he eivät millään pystyisi yksin turvallisesti siirtelemään ja penkomaan. Hunter oli jo kerran saanut yhden niistä päähänsä pari vuotta sitten. Tyttö päätti olla hiljaa, velipoika oli ollut tänään tosi urhea eikä hän tahtonut pilata tämän iloa muistuttamalla kaikista säännöistä mitä itse muisti. Hän siirtyi lautasista haarukoiden, veitsien ja lusikoiden asetteluun mutta joutui hetken miettimään mihin mikäkin taas kuuluikaan. Ei heillä niin siitä välitetty, paitsi hän itse. Hän tykkäsi kaiken olevan visuaalisesti miellyttävää.

Hunterin silmät skannasivat kellarin oikeanpuoleista, laajempaa aluetta johon suurin osa laatikoista oli muuton yhteydessä kasattu. Lähes välittömästi hän löysi yhden jonka sivuun oli kirjoitettu "KIRJAT". Se oli ikävästi lykätty aivan perälle ja sen alla sekä päällä oli toiset laatikot. Mutta ongelma ei v aikuttanut mahdottomalta. Hän kapusi yhden pahvilaatikon päälle ja ryömi toisten välistä alueen perälle, välistä josta hän juuri ja juuri mahtui läpi. Vasta sitten hän tajusi ettei hänellä ollut mukana mitään millä leikata lootien teippejä auki. Vaikka suurin osa oli banaanilaatikoita joissa oli kunnolliset kannet, iskä ja äiti olivat silti teipanneet ne pysymään varmemmin kiinni. Hänen vieressään lojui kanneton banaanilaatikko jonka kyljessä luki "SEKALAISTA" joten hän polvistui sen vierelle tonkimaan sieltä mitä tahansa terävää. Paperiveitsi olisi paras, mutta teräviä osia omaava avaimenperä tai kolikkokin kelpaisi. Ensimmäisenä pojan käteen osui kasa värikkäitä tikkoja ja pohjalta ilmestyi myös tikkataulu. Koska kyseessä oli oikeat tikat eikä tarratikat tämä oli myös jotain mitä ei saanut pelata ilman aikuisen valvontaa ja siksi ulkovajaan olikin tuotu vain tarratikat ja niiden kataulu. Mutta Hunter hyödynsi löytöään ja alkoi repiä kirjalaatikon teippiä tikan teräpäällä, toivoen ettei isä ollut vielä muistanut siirtää sopimattomia kirjoja parempaan talteen.