24-08-2016, 04:17 PM
Vankila oli niin odottamaton vastaus, ettei kumpikaan sisaruksista heti kysellyt enempää, pohtivat vain ankarasti asiaa. Hunterin ajatukset harhailivat jo muualle hänen katsellessaan Zachin ja nuoremman konstaapelin suuntaan.
”Kaikki on hoidossa nyt,” Jacob totesi saapuessaan takaisin penkille ja ojentaessaan jalkapalloa pojalleen.
”Onko lintunenkin kunnossa?” Freya kysyi ja kääntyi penkillä toisin päin, polvilleen seisomaan.
”Kyllä, kulta, minä paransin sen ja päästin linnunpöntön suojiin,” Jacob vastasi, ”Kuulosti siltä kuin sillä olisi siellä poikasia,” hän lisäsi.
”Jee! Haluan nähdä!” sisarukset huudahtivat yksiäänisesti, Freya oli jo pompannut jaloilleen penkiltä ja Hunter juuri saanut pallonsa verkkokassiin ja tarttunut isänsä käteen, yrittäen vetää nurmialuetta kohti.
”Ei nyt,” Jacob sanoi, ”Lintuparka on kokenut jo ihan liikaa tänään. Paras antaa niiden olla rauhassa.”
Välttääkseen turhat vastaväitteet hän lisäsi saman tien.
”Voitte tulla huomenna Julien kanssa takaisin ja katsoa sitten. Samalla voitte tuoda niille siemeniä.”
”Mahtavaa!” Hunter hihkaisi ja lopetti vetämisen.
”Voimmeko ottaa yhden poikasen lemmikiksi?” Freya kysyi toiveikkaana.
”Ei, rakas, ne ovat villejä lintuja ja kuuluvat luontoon,” Jacob totesi lempeästi.
Freya mutristi huuliaan, mutta ei vaikuttanut mahdottoman harmistuneelta.
”Isi, voinko valvoa yhdeksään? En kuitenkaan saa unta kahdeksalta ja miettisin vain tuota poikaa ja lintua,” Hunter pyysi, nykien Jacobin kättä josta yhä piti kiinni, ja katsoi ylös.
Jacob katsoi hetken poikaa, punniten kumpi vaikutti juuri nyt fiksummalta – aiemmasta rangaistuksesta kiinni pitäminen vai tämän illan aikataulun uudelleen järjestely.
”Hyvä on, mutta Dena voi lähettää sinut petiin aiemminkin jos vielä tempaiset jotain typerää kuten tämä ja naapurin tädin juttu. Ja tämä pätee sitten vain tänä iltana. Loppu viikon ajan menet vuoteeseen kahdeksalta, onko selvä?”
Hunter nyökkäili innokkaasti, leveä hymy kasvoillaan ja virkalakki keikkuen jälleen silmille.
”No, ollaan sitten taas normaalissa aikataulussa. Freya petiin kahdeksaksi ja Hunter yhdeksäksi,” Jacob vahvisti, kääntäen katseensa Denaan. ”Vie heidät nyt kotiin ja pysykää siellä loppuilta. Saat todennäköisesti rauhallisemman loppuillan, ja he terveellisemmän päivällisen. Kävin tänään ruokakaupassa joten vaihtoehtoja pitäisi olla, jos haluat kokata mutta toki pakkasestakin jotain löytyy.”
”Kaikki on hoidossa nyt,” Jacob totesi saapuessaan takaisin penkille ja ojentaessaan jalkapalloa pojalleen.
”Onko lintunenkin kunnossa?” Freya kysyi ja kääntyi penkillä toisin päin, polvilleen seisomaan.
”Kyllä, kulta, minä paransin sen ja päästin linnunpöntön suojiin,” Jacob vastasi, ”Kuulosti siltä kuin sillä olisi siellä poikasia,” hän lisäsi.
”Jee! Haluan nähdä!” sisarukset huudahtivat yksiäänisesti, Freya oli jo pompannut jaloilleen penkiltä ja Hunter juuri saanut pallonsa verkkokassiin ja tarttunut isänsä käteen, yrittäen vetää nurmialuetta kohti.
”Ei nyt,” Jacob sanoi, ”Lintuparka on kokenut jo ihan liikaa tänään. Paras antaa niiden olla rauhassa.”
Välttääkseen turhat vastaväitteet hän lisäsi saman tien.
”Voitte tulla huomenna Julien kanssa takaisin ja katsoa sitten. Samalla voitte tuoda niille siemeniä.”
”Mahtavaa!” Hunter hihkaisi ja lopetti vetämisen.
”Voimmeko ottaa yhden poikasen lemmikiksi?” Freya kysyi toiveikkaana.
”Ei, rakas, ne ovat villejä lintuja ja kuuluvat luontoon,” Jacob totesi lempeästi.
Freya mutristi huuliaan, mutta ei vaikuttanut mahdottoman harmistuneelta.
”Isi, voinko valvoa yhdeksään? En kuitenkaan saa unta kahdeksalta ja miettisin vain tuota poikaa ja lintua,” Hunter pyysi, nykien Jacobin kättä josta yhä piti kiinni, ja katsoi ylös.
Jacob katsoi hetken poikaa, punniten kumpi vaikutti juuri nyt fiksummalta – aiemmasta rangaistuksesta kiinni pitäminen vai tämän illan aikataulun uudelleen järjestely.
”Hyvä on, mutta Dena voi lähettää sinut petiin aiemminkin jos vielä tempaiset jotain typerää kuten tämä ja naapurin tädin juttu. Ja tämä pätee sitten vain tänä iltana. Loppu viikon ajan menet vuoteeseen kahdeksalta, onko selvä?”
Hunter nyökkäili innokkaasti, leveä hymy kasvoillaan ja virkalakki keikkuen jälleen silmille.
”No, ollaan sitten taas normaalissa aikataulussa. Freya petiin kahdeksaksi ja Hunter yhdeksäksi,” Jacob vahvisti, kääntäen katseensa Denaan. ”Vie heidät nyt kotiin ja pysykää siellä loppuilta. Saat todennäköisesti rauhallisemman loppuillan, ja he terveellisemmän päivällisen. Kävin tänään ruokakaupassa joten vaihtoehtoja pitäisi olla, jos haluat kokata mutta toki pakkasestakin jotain löytyy.”