Mistä on pienet pojat tehty?

[Stephen Hunter King]

"Leikitään vielä," sisarukset sanoivat sillä eihän tässä oltu ehditty olla vielä kymmentä minuuttiakaan, ja puistovahti ohjasi humalaista miestä ulos leikkikentältä ja koko puistosta. Mies julisti äänekkäästi ja epäselvästi sössöttäen ettei ollut tehnyt mitään laitonta ja että hänellä oli oikeus olla puistossa siinä missä muillakin. Puistovahti rauhallisesti vakuutti että tämä olisi tervetullut takaisin sitten kun olisi kunnolla selväpäinen ja siistiytynyt samalla kun määrätietoisesti talutti miestä pois, joka ei tilassaan juuri jaksanut vastustella.

Hunter ja Freya riensivät takaisin, tyttö palasi hiekkaleikkeihin ja poika jätti lennokkinsa, ohjaimen, verkkopussissa roikkuvan jalkapallonsa ja reppunsa penkille Denan luokse ja juoksi itse tervehtimään paria luokkatoveriaan jotka olivat ilmestyneet paikalle.
Puolisen tuntia kului mukavasti ja kaunis lämmin kevätpäivä oli houkutellut puistoon suuren määrän lapsiperheitä joista useat hakeutuivat leikkikentälle. Poikajoukko oli vallannut kiipeilytelineen pitkän aikaa, Hunter mukaan lukien, kunnes joukko tyttöjä rohkaistui yrittämään vallankumousta. Se ei ollut vaikeaa sillä suurin osa kyseisistä pojista oli vielä tarpeeksi nuoria ja uskoivat tyttöpöpöihin. Lyhyen draaman myötä pienet miehenalut olivat sen sijaan valloittaneet karusellit, Freyan tovereineen myös siirtyessä kiipeilytelineelle, kyllästyttyään hiekkaleluihin. Karuselleja oli kaksi; pieni jossa oli myös penkkejä joilla istua sekä isompi jossa oli seisottava. Hunter ja koulutoverinsa Tyler asettuivat ison karusellin kaiteille niin että jalat lepäsivät yhden kaiteen yli ja pitivät käsillään kiinni toisesta kunnes olivat vaakasuorassa kumpikin omilla puolillaan. Joukon vanhimmat, noin 11-vuotiaat, pojat antoivat yhdessä niin hurjat vauhdit kuin kykenivät, ja näin nuoret herrat vaihtelivat vuoroja ja kokeilivat eri asentoja. Ennen pitkää riemukkaat kiljaisut ja nauru hiipuivat pahoinvoinnin tieltä ja porukka hajosi omiin puuhiinsa ympäri kenttää.

Hunter, ja toverinsa Tyler jotka olivat ulkoisesti kuin yö ja päivä - Tyler oli 9-vuotias ja siksi vuotta nuorempaa ja ikäisekseen pienikokoista Hunteria selvästi kookkaampi ja hänellä oli hyvin vaaleat kiharat ja kirkkaansiniset silmät - löysivät usein yhteistä tekemistä. Juuri nyt he bongasivat tiiliskiviä leikkikentän läheisyydessä sijaitsevan kahvilan luona. Sitä oli kunnostettu viime aikoina eikä kaikkea ylijäämää oltu vielä viety pois. Pojat vaihtoivat pari sanaa, ja Hunter päätyi pitämään toverinsa vanhempia silmällä ja varoittaa jos nämä etsisivät häntä samalla kun Tyler kiirehti aidan yli hakemaan muutaman punais3n tiiliskiven. Hetken kuluttua, kumpikin jälleen aidan oikealla puolella, kaksikko alkoi heitellä tiiliskiviä oikein olan takaa kohti suurta vaahterapuuta, kilpaillen siitä kumpi onnistuisi osumaan siihen ensimmäisenä.
Voittaja ei ehtinyt selvitä sillä vain kolmenkymmenen sekunnin kuluttua aidan takaa kuului komentava miesääni. "Pojat, hei! Lopettakaa tuo heti!"
Hätkähtäen viikarikaksikko käännähti sen suuntaan ja totesivat lähellä seisovan vakavan oloisen puistovahdin, nuoremman tällä kertaa, ja että tämä oli puhunut nimenomaan heille.
"Mutta me heitämme niitä vain puuta kohti," Hunter puolustautui, kunnioittavaan sävyyn.
"Silti," nuori puistovahti sanoi jo lempeämmin, "Ette ole leikkikentän ainoat temmeltäjät ja joku saattaa hyvinkin huomaamatta juosta tulilinjalle. Ei enää yhtäkään heittoa, onko selvä?"
"Kyllä, sir," pojat vastasivat yhteen ääneen ja katsahtivat toisiaan harmistuneina, mutta ymmärsivät vaaran jota eivät olleet edes tulleet ajatelleeksi. Pian Tylerin ilme kirkastui ja hän pyysi toista odottamaan. Kohta palaten omalta laukultaan värikkään katuliitupakkauksen kanssa.

Pojat istahtivat aidan viereen nurmelle. Taiteilu alkoi viattomasti, tiilet täyttyivät dinosaurusten, autojen, kuninkaiden, sotilaiden ja muiden tavallisten kuvien parissa. Mutta pikkuhiljaa hupi siirtyi graffitimaisiin teksteihin ja lopulta pojilla teki tiukkaa hillitä pahimpia nauruntyrskähdyksiä kun he raapustelivat niihin kaikenlaisia rumia ja tuhmaksi uskomiaan sanoja mitä muistivat mistään kuulleensa. Yksi tiili sanoi 'fuck', toinen 'shit', kolmas 'tits', neljäs 'butthole', viides 'condom' ja niin edelleen. Heillä ei ollut aavistustakaan mitä ensiksi ja viimeksi mainitut tarkoittivat, he vain tiesivät että f-sana oli ehdottoman kielletty ja viimeksi mainittu joku aikuisten juttu johon heidän ei pitäisi vielä tutustua.
Välillä he vilkuilivat ympärilleen ettei kukaan aikuisista sattuisi paikalle. Heistä oli hirmuisen hauska ajatus että rakennustyömiehet vahingossa käyttäisivät nämä tiilet johonkin taloon tai muuriin. Lopulta vekarat pudottivat ne aidan toiselle puolelle niin että kuvat ja sanat olivat maata vasten, jottei mahdolliset sateet huuhtoisi niitä pois ennen aikojaan