Mistä on pienet pojat tehty?

[Jacob King]

Hunter nyökkäili Denalle ponnekkaasti, lähinnä koska tiesi sen olevan ainao oikea vastaus vaikka toki hän aikoi päästää tämän ainakin vähän helpommalla ja välttää uusia puheluita iskälle. Ei huvittaisi joutua petiin yhtään aiemmin.

Jacob oli hetken hieman hämmentynyt sillä tokihan kuka tahansa joskus päätyi ääntään korottamaan, mutta Jacob arveli tämän tarkoittavan joko huutamista tai loitsulla äänen voimistamista.
”Ei,” hän vastasi, ”meillä ei suorastaan huudeta. Varsinkin lasten kanssa teho ei ole äänen voimakkuudessa vaan sen sävyssä ja itsevarmuudessa,” hän ohjeisti, Hunterin tallettaessa lelujaan takaisin reppuunsa ja Freyan sulkiessa ulko-ovea perässään. Vain harjoittamalla voi asioissa kehittyä. Eikä mikään lapsi yleensä poliisitason äänenkäyttötaitoa vaatinut, muutoinhan suurin osa isistä ja äideistä olisivat aika liemessä. Huutaminen taasen ei hänen nähdäkseen ole koskaan ratkaissut mitään ongelmia, tuonut vain kaikille osapuolille turhaa stressiä. Ja vaikka se toimisikin niin jos yrittäisi taikuudella omaa auktoriteettivaikutelmaansa pönkittää, siitä menisi kyllä viimeisetkin uskottavuuden rippeet vekaroiden silmissä. Taikuuden käyttö kurinpidossa viestittäisi muksuille ettei kyseinen aikuinen kykene siihen itse, muun muassa siksi sääntöihin kuului käyttää loitsuja vain hätätilanteessa eli jos joku on vaarassa vakavasti loukkaantua eikä muuta tarpeeksi nopeaa ratkaisua ole.
”Kyllä sinä pärjäät. Uskon, että hän menee petiin ongelmitta,” mies totesi rohkaisevaan sävyyn. Eri asia vain pysyisikö pedissä, mutta tuskin siitäkään koko illan ongelmaa tulisi jos Dena onnistuisi uuvuttamaan pojan tarpeeksi aktiivisella illalla.
”Mutta ethän epäröi soittaa, jos sattuu jotain muuta vakavaa,” hän muistutti tyynesti avatessaan kuskin puoleisen oven.
”No niin, tenavat, isi lähtee taas. Rakastan teitä!” hän huikkasi lapsilleen kättään heilauttaen ja sisarukset heiluttivat takaisin kumpikin kaikesta huolimatta iloisen oloisina, hänen istahtaessa autoon.

Kääntyessään muutaman metrin päässä kulman taakse Brookfield Avenuelle, hän pohti vielä hetken lapsenvahtivalintaansa. Kyllä hän edelleen luotti että Dena pitäisi tenavat hengissä eikä odottanut keltään täydellisiä tuloksia silä ei kukaan kahta tuon ikäistä voisi ongelmitta vahtia omatessaan vain kaksi silmää...Mutta joku itsevarmempi ja hieman kokeneempi lasten kanssa olisi tottakai ollut parempi vaihtoehto. Yleensä hän ei pyytänyt ketään jonka oli tuntenut vasta hieman yli pari vuotta, mutta hänen lyhyellä varoitusajalla käytettävissä oelvista ystävistään Dena oli se johon hän luotti eniten olemaan yksin hänen lastensa kanssa. Jostakin lastenvahtipalvelusta olisi tietenkin voinut saada kokeneen ja varmasti pätevän, mutta hän tulisi aina välttelemään viimeiseen asti mitään sellaisia eli täysin tuntemattoman palkkaamista. Lisäksi vielä jästin palkkaamisessa olisi sekin riski että Freyan taikavoimat alkaisivat ulkoistua juuri silloin, tyttö kun oli vasta 5-vuotias ja siten täysin mahdollisesti noita...Ja hän odottikin hermostuneena mutta mielenkiinnolla sitä päivää kun hän joutuisi ehkä joksikin aikaa vetämään tytön kotiopetukseen...Ja vaikka Hunter olikin oppinut hillitsemään vahinkotaikojaan tarpeeksi jotta oli ollut turvallista laittaa poika valtion kouluun...ei tämä silti niitä täydellisesti hallinnut kuten tuskin kukaan ennen aikuisuutta. Vaikka suositukset lupaisivat kuinka lapsirakasta ja kokenutta, mahdollisuus liian syvään pelkoon, hämmennykseen tai suuttumukseen muksujen puolelta olisi merkittävän suuri.
Kyllä, hän tunsi olonsa yhä kaikkein varmimmaksi Denan suhteen kuin kenenkään muun jonka olisi voinut palkata.