12-04-2016, 10:29 PM
Dena katsoi Freyaa ja ja kissaa. Hän oli hieman epävarma, kannattaisiko sotku siivota loitsulla, mutta onneksi hän ei ottanut sauvaansa esiin, sillä talon emäntä tuli pian olohuoneen ovensuuhun. "Ahaa, ymmärrän", Dena sanoi ja hänen äänensä oli hieman helpottunut. Hän helpottui kyllä vielä enemmän, kun kuuli Jacobin, lasten isän, äänen ja näki tuon oven suussa. "Hei Jacob", hän sanoi ja silitti hänkin hieman kissaa.
Lapsenvahti kuunteli keskustelua häiritsemättä lainkaan emäntää ja Jacobia. Hän muisteli ensimmäisiä viikkojaan ja kuukausiaan Dumon kanssa, ne olivat haastavia ja Dumo oli aluksi hieman ylivilkas ja Denan silmät eivät aina ehtineet seurata pikkuveljeä, joka oli kerran oli meinannut päätyä vaaratilanteeseen.
Dena kuuli naisen pyynnön ja havahtui ystävänsä sanoille, vastaten hymyillen: "Totta kai." Hän otti naisen osoittaman käsilaukun ja laittoi sinne rouva Aldenin lompakon ja kotiavaimet, kysyen tarvitsiko nainen vielä muuta, mutta nainen tuntui tyytyvän niihin, mitä laukkuun oli laitettu ja otti sen vastaan Denalta.
Dena siirtyi Freyan luo takaisin ja katsoi tuota hymyillen ja kertoi: "Pidät näemmä kissoista. En tiedä olenko kertonut, minullakin on kissa. Sain sen isoveljeltäni, kun aloitin sen koulun mistä olet kuullut. Annoin sille nimeksi Marlene, äitini mukaan." Dena sipaisi tytön poskea. "Se on jo aika vanha ja hyvin laiska, se ei tälläisiä energiapaukkuja saa aikaan", hän sanoi hymyillen haikeana ja ehdotti: "Mennäänkö katsomaan, joko neuvottelu on ohi." Ja kun tyttö juoksi edellä, hänkin seurasi tuota sitten ulos rouva Aldenin asunnosta.
Dena katsoi huvittuneena hymyillen kun lapset alkoivat tivata lemmikkiä ja asteli sitten Jacobin ja lasten luo, katsoen noiden pienestä ristiriidasta kissa vaiko koira. Hän katsoi lapsia ja ehdotti: "Tuli mieleeni, että voisitte ehkä harjoitella hieman vastuuta, mutta vain jos isänne suostuu ajatukseeni. Lähden viikonlopuksi käymään setäni luona, enkä oikein kissaa viitsi ottaa niin lyhyen reissun ajaksi, se kun ei mielellään matkustele. Jos isänne antaa luvan, niin voisin antaa sen teidän hoiviinne viikonlopuksi."
Dena siirtyi sitten lähemmäs Jacobia ja veti tuota kauemmas ja sanoi tuolle: "Anteeksi se ehdotelma kissa-asiasta, ymmärrän jos ajatus ei tunnu hyvältä sinusta. Minusta tuntuu että olen muutenkin tänään epäonnistunut täysin tässä." Denan katse oli jokseenkin pahoitteleva ja epävarma, kun hän vielä sanoi: "Tuli vain niin elävä muistikuva. Dumo oli minulle tullessaan toisinaan hirveän vilkas ja nopealiikkeinen, siis vaikka kömpelö, niin hän ehti kerran silmänräpäyksessa tilanteeseen, josta tuskin hän olisi ehjin nahoin selvinnyt, ellen olisi ehtinyt äkkiä ottaa kiinni. Autonkuljettaja ei nähnyt Dumoa ja olisi ajanut hänet ihan liiskaksi, jos en olisi ehtinyt väliin. Dumo ei ymmärtänyt silloin, eikä varmaan tänä päivänä muista, mutta minä muistan, että se oli kamalaa ja hän vain juoksi kadulle kun näki kadulla niin hienon kiven, kuulemma."
Lapsenvahti kuunteli keskustelua häiritsemättä lainkaan emäntää ja Jacobia. Hän muisteli ensimmäisiä viikkojaan ja kuukausiaan Dumon kanssa, ne olivat haastavia ja Dumo oli aluksi hieman ylivilkas ja Denan silmät eivät aina ehtineet seurata pikkuveljeä, joka oli kerran oli meinannut päätyä vaaratilanteeseen.
Dena kuuli naisen pyynnön ja havahtui ystävänsä sanoille, vastaten hymyillen: "Totta kai." Hän otti naisen osoittaman käsilaukun ja laittoi sinne rouva Aldenin lompakon ja kotiavaimet, kysyen tarvitsiko nainen vielä muuta, mutta nainen tuntui tyytyvän niihin, mitä laukkuun oli laitettu ja otti sen vastaan Denalta.
Dena siirtyi Freyan luo takaisin ja katsoi tuota hymyillen ja kertoi: "Pidät näemmä kissoista. En tiedä olenko kertonut, minullakin on kissa. Sain sen isoveljeltäni, kun aloitin sen koulun mistä olet kuullut. Annoin sille nimeksi Marlene, äitini mukaan." Dena sipaisi tytön poskea. "Se on jo aika vanha ja hyvin laiska, se ei tälläisiä energiapaukkuja saa aikaan", hän sanoi hymyillen haikeana ja ehdotti: "Mennäänkö katsomaan, joko neuvottelu on ohi." Ja kun tyttö juoksi edellä, hänkin seurasi tuota sitten ulos rouva Aldenin asunnosta.
Dena katsoi huvittuneena hymyillen kun lapset alkoivat tivata lemmikkiä ja asteli sitten Jacobin ja lasten luo, katsoen noiden pienestä ristiriidasta kissa vaiko koira. Hän katsoi lapsia ja ehdotti: "Tuli mieleeni, että voisitte ehkä harjoitella hieman vastuuta, mutta vain jos isänne suostuu ajatukseeni. Lähden viikonlopuksi käymään setäni luona, enkä oikein kissaa viitsi ottaa niin lyhyen reissun ajaksi, se kun ei mielellään matkustele. Jos isänne antaa luvan, niin voisin antaa sen teidän hoiviinne viikonlopuksi."
Dena siirtyi sitten lähemmäs Jacobia ja veti tuota kauemmas ja sanoi tuolle: "Anteeksi se ehdotelma kissa-asiasta, ymmärrän jos ajatus ei tunnu hyvältä sinusta. Minusta tuntuu että olen muutenkin tänään epäonnistunut täysin tässä." Denan katse oli jokseenkin pahoitteleva ja epävarma, kun hän vielä sanoi: "Tuli vain niin elävä muistikuva. Dumo oli minulle tullessaan toisinaan hirveän vilkas ja nopealiikkeinen, siis vaikka kömpelö, niin hän ehti kerran silmänräpäyksessa tilanteeseen, josta tuskin hän olisi ehjin nahoin selvinnyt, ellen olisi ehtinyt äkkiä ottaa kiinni. Autonkuljettaja ei nähnyt Dumoa ja olisi ajanut hänet ihan liiskaksi, jos en olisi ehtinyt väliin. Dumo ei ymmärtänyt silloin, eikä varmaan tänä päivänä muista, mutta minä muistan, että se oli kamalaa ja hän vain juoksi kadulle kun näki kadulla niin hienon kiven, kuulemma."