Mistä on pienet pojat tehty?

[Stephen Hunter King]

Pojan ilme hieman synkistyi, mutta hän ymmärsi kyllä ettei kaikki osanneet loihtia asioita tyhjästä. Ilman tuota perustelua, pelkän jästialueen perusteella, hän olisi saattanut alkaa väittää vastaan mutta nyt vekara vain talletti pienoismallin farkkujensa taskuun ja lampsi takaisin keittiöön.
Freya viihtyi kinkkuleivän ja kaakaon parissa pidempään sillä oli tavallista nälkäisempi ja veli oli unohtanut Disney-lehden täysin ja hän siten saanut tilaisuuden lukea sitä rauhassa. Hunter puolestaan kumosi alas lautasellisen Kellog's Frosties-muroja ja lasillisen appelsiinimehua mahdollisimman nopeasti ja pudotti tiskit vain altaaseen tiskikoneen sijaan jotta pääsisi kotitehtävien pariin ja siten takaisin ulos mahdollisimman pian. Pois kirmatessa siskolle osoitetut hoputukset kaikuivat kuuroille korville.

Yläkertaan huoneeseensa ehdittyään hän pomppasi vuoteelleen ja alkoi purkaa reppuaan, pyrkien minimoimaan kotitehtävät. Poika tuijotti hetken hentoja ympyröitä historiankirjan aukeamalla sivunumeron ympärillä, kunnes pyyhekumi sai ylimääräisiä hommia. Vuosien mittaan hän oli todennut ettei näin kannattanut tehdä liian usein tai se alkoi näkyä koetuloksissa. Pakollisesti järjestettäviä kokeita ei alakouluissa kuulema ollut, mutta heidän koulullaan oli tyhmä tapa pitää isompia kokeita kerran lukuvuodessa, pistokokeiden lisäksi. Ja niin oli ollut isälläkin silloin kun hän oli kotiopetuksessa. Heidän koulunsa oli kaiken päälle kaupunginosan parhaimpia myös oppiaineiden suhteen, eli opetettiin useampia aineita kuin monissa muissa.
Kesälukukauden maanantait olivat onneksi kevyitä päiviä ainakin heille alempien luokka-asteiden oppilaille – suurin osa oli mennyt musiikin, kuvataiteen ja liikunnan parissa joista ei lähes koskaan tullut kotitehtäviä. Joten historian pänttäämisestä lusmuilun myötä ainoaksi tänään jäi englanti, mutta se oli yksi teoria-aineita joista Hunter tosissaan piti. Silti, puistoretki ja ulkona syöminen oli kivempaa joten myös englannin tekstikirjan viimeksi ympyröityjen sivunumeroiden kohdalta hävitettiin todisteet. Tuon voisi lukea myöhemmin illalla...Ehkä. Tehtäväkirjasta oli lätkäisty kokonainen aukeama läksyjä, mutta äidinkieli oli lempiaineiden lisäksi myös hänen vahvuuksiaan joten loppujen lopuksi kotitehtävät oli, näennäisen panostetusti, hoidettu nopeasti.

Siis jo kymmenen minuutin kuluttua Hunter kolisi portaita alas, ohittaen siskonsa joka oli vasta menossa reppunsa kanssa omien kotitehtäviensä pariin.
”Et voi olla tosissasi!” poika huokaisi, katsoen tytön perään joka hänen silmissään vaikutti kävelevänkin liian hitaasti.
”Jouduin jakamaan lounaani kaverini kanssa, koska joku oli laittanut kuolleita kärpäsiä lasagneeni...” Freya totesi puolihuolettomasti ja virnisti veljelleen.
”Eeet voi todistaa että se olin minä,” poika kommentoi tämän perään, kuulostaen hilpeän viileältä – käytännössä siitä kuuli selkeästi että hän oli tempauksen takana mutta samalla sävy oli niin itsevarma ja rento ettei hänet paremminkaan tuntevat voisi olla täysin varmoja.
”Dena! Dena! Voinko mennä jo edeltä, joohan?!” poika hihkui keittiöön juostessaan, sylissään helmikuussa syntymäpäivälahjaksi saamansa hieno RC-lentokone ja sen ohjain. Se oli kätevän pienikin, vastaavan helikopterin kokoinen; pituus 21 senttiä, korkeus 9 senttiä ja siipiväli 23 senttiä ja painoi vain kilon. Sitä sai säädettyä kolmeen eri nopeuteen ja monenkymmenen metrin korkeuteen tai etäisyydelle. Hän oli illalla ladannut sen paristot, muttei halunnut nyt lennättää sitä sisäpihalla alkuunkaan koska yhdellä latauksella sai vain kymmenen minuuttia jatkuvaa lentoaikaa. Se oli paljon RC-lentokoneiden standardiin verraten muttei niin paljon kuin voisi toivoa joten pitäisi säästää puistoon mahdollisimman paljon minuutteja. Kuluneen kahden ja puolen kuukauden aikana hän oli leikkinyt koneellaan melkein joka päivä ja esitellyt sitä ylpeänä monille kavereilleen, ja kerran aiemminkin päässyt leveilemään sillä puistossakin, mutta vähäisintäkään kyllästymistä ei ollut havaittavissa. Varsinkin kun se oli takavarikoitu kahdeksi viikoksi sen jälkeen kun hän maaliskuun alussa vahingossa lennätti sen naapurin ikkunan läpi leikkiessään sitä liian varomattomasti ja etupihalla. Lupa oli ollut lennättää vain sisäpihalla ja puistossa, mistä hän olikin sitemin pitänyt kiinni.