21-03-2016, 12:56 AM
"Okei, varmistin vain", Dena sanoi hymyillen ja lähti jälleen seuraamaan Jacobia. Nuori nainen nyökkäsi, kun Jacob sisäeteisessä näytti kaikki tarpeelliset puhelinnumerot ja työpaikkansa sekä kodinosoitteen, mikäli Dena tarvitsi niitä. "Selvä juttu", hän sanoi hymyillen, onneksi hänellä oli hyvä muisti.
Dena avasi takkinsa vetoketjutaskun ja laittoi miehen antamat rahat taskuun vetskarin taakse talteen. "No taidetaan käyttää jalkavoimia", Dena sanoi pohtivasti ja kun Jacob mainitsi puiston sijainnista, Dena muisti kyseisen paikan.
"Joo, tuttu puisto", Dena sanoi hymyillen. "Dumohan onnistui silloin taikomaan vahingossa itsensä sinne puun oksille", Dena naurahti huvittuneena, sen leikkipuistokerran hän muistaisi varmasti vielä vanhuksena. Hetken ajan hän tuli pohtineeksi äitiään ja surumielinen ilme näkyi hänen kasvoillaan. "Muistatko mitä sanoit silloin siellä sairaalassa, kun olin ollut vatsahuuhtelussa?" Dena kysyi mieheltä ja lisäsi: "Oletko edelleen samaa mieltä, että kuolleet katselevat meitä välillä?"
Dena avasi takkinsa vetoketjutaskun ja laittoi miehen antamat rahat taskuun vetskarin taakse talteen. "No taidetaan käyttää jalkavoimia", Dena sanoi pohtivasti ja kun Jacob mainitsi puiston sijainnista, Dena muisti kyseisen paikan.
"Joo, tuttu puisto", Dena sanoi hymyillen. "Dumohan onnistui silloin taikomaan vahingossa itsensä sinne puun oksille", Dena naurahti huvittuneena, sen leikkipuistokerran hän muistaisi varmasti vielä vanhuksena. Hetken ajan hän tuli pohtineeksi äitiään ja surumielinen ilme näkyi hänen kasvoillaan. "Muistatko mitä sanoit silloin siellä sairaalassa, kun olin ollut vatsahuuhtelussa?" Dena kysyi mieheltä ja lisäsi: "Oletko edelleen samaa mieltä, että kuolleet katselevat meitä välillä?"