Mistä on pienet pojat tehty?

[Jacob King]

Denan puheista kuului selkeästi tämän nuori ikä ja suhteellisen vähäinen kokemus lasten suhteen, Jacob pohti. Eikä hän ollut suurempia odottanutkaan. Toki tällä oli jo vuosien kokemus pikkuveljensä huoltajana, mutta se oli lopultakin merkittävästi eri asia. Oman veljensä holhoaminen ylipäätään saattoi tuntua erilaiselta, ja lisäksi noin kymmenvuotiaasta eteenpäin ja etenkin henkisesti jälkeenjääneen, erityistarpeita omaavan oli väkisinkin eri tilanne kuin kasvattaa henkiseltä kehitykseltään normaali oma lapsi syntymästä asti. Eikä hän tiennyt paljonkaan Denan lapsuudesta ennen vanhempiensa menetystä, ja tällä oli vuosia takanaan vasta noin kaksikymmentäkuusi. Hänellä puolestaan parin kuukauden päästä kolmekymmentäseitsemän.

Jacob oli hetken vaiti, jäähtyvää kahviaan sekoitellen, kunnes jatkoi aiheesta.
Jossain muussa tilanteessa hän ei ehkä olisi asiaan syventynyt vanhemman ja kokeneemman näkökulmasta, asiasta kun ei oltu kysytty ja Denalla ei hänen tietääkseen edes ollut suunnitelmia lasten hankkimiseen ihan lähiaikoina, mutta kun tässä oli nyt kyse illasta hänen omien lastensa kaitsijana. Ja hän, lapsensa tuntien, ei ollut lainkaan niin vakuuttunut siitä että kahdeksasta tunnista selvittäisiin ilman vähäistäkään kurinpitotarvetta nyt kun paikalla olisi ihan uusi lapsenvahti. Dena saattoi olla turhan itsevarma siltä pohjalta että oli lapsille tuttu ja jakoi tässä lahjojakin. Se varmasti auttaisi, mutta ei todellakaan tarkoittaisi että muksut yhtäkkiä muuttuisivat täydellisiksi pikku kerubeiksi. Kyllä hän luotti että Dena tekisi parhaansa ja noudattaisi hänen ohjeitaan - ei hän muutoin tätä olisi vahdiksi pyytänytkään, mutta vaikutti nyt kuitenkin tähdelliseltä puhua tästä tarkemmin jotta onnettomuuksien ja vahinkojen riskit minimoituisivat.
Hän ajatteli kotikurin olevan toki paljon muutakin kuin rangaistuksia, siis pohjimmiltaan rajojen ja sääntöjen lapselle asettamista ja asioiden yhdessä keskustelua, mutta juuri nyt oli kyseessä nimenomaisesti niiden rikkomisen tai yleisen toilailun seuraamukset sillä muusta puolesta oli jo päivärutiinien yhteydessä hieman puhuttu.

”No...Saatat kehittyä siinäkin, jos kyse on tosiaan vain siitä ettet tykkää ja jos olet halukas vaihtamaan näkökulmaasi,” hän sanoi nostaen katseensa taas Denaan. ”Ei siitä kuulukaan tykätä ja sitä on tehtävä vaikka ei haluaisikaan. Oikeastaan ne jotka kurittavat lapsia siksi että pitävät siitä, yleensä sortuvat liioitteluun. Kuria pidetään, koska se on välttämätön tarve ja merkki välittämisestä.”
Hetken mietittyään, hän jatkoi, ”Voisi kai verrata hieman poliisin ammattiin. Pidämme järjestyksen ylläpidosta ja ihmisten suojelusta, koska se parantaa maailmaa ja pelastaa henkiä. Mutta tuskin kukaan meistä pitää aivan kaikesta siitä mitä se sisältää. Et uskoisi jos kertoisin mitä kaikkea erinäisissä tilanteissa voi joutua kestämään niin henkisesti kuin fyysisestikin.”
Vaikka periaatteessa sitä voi hakeutua työtehtäviin jotka keskittyvät aseman sisälle ja paperihommiin ja kenttähommissa oli paljon miellyttäviäkin tehtäviä, Jacob pohti, tähän ammattiin ei kannattanut hakeutua rahallinen palkka mielessään. Ensinnäkin sen taso ei ollut hehkeä muutenkaan, eikä ehkä koskaan tulisi vastaamaan työn vaaroja, henkistä verottavuutta ja vaadittuja taitotasoja.
”Mutta kuri on välttämätön tarve etenkin lapsen maailmassa jossa nämä ajattelevat lähinnä itseään ja omia halujaan mutta pitäisi kasvaa kunnolliseksi ja muut huomioinottavaksi aikuiseksi. Ehkä siinä hetkessä he eivät välttämättä sitä näe tai osaa arvosta, mutta aikuisena sitä saattaa katsoa taaksepäin ja tuntea että kuri oli välittämistä. Pitkä pinna on tosi hyvä juttu ja itsellänikin on kärsivällisyyttä vaikka millä mitalla, mutta se ei saisi olla synonyymi kurinpidon puutteelle. Lapsia ei kannata kurittaa vain silloin kun heille suuttuu, vaan milloin tahansa tilanne sitä vaatii. Siinä missä koen että vanhempien on hyvä olla lapsilleen myös ystävä, ensisijaisesti on oltava auktoriteettihahmo ja opas. Sama pätee lapsenvahteihin.”
Mies oli hetken vaiti, hörpäten kahviaan.
”Freya on todella helppo lapsi, enkä usko että Hunterkaan heittäytyy tänään kovin hankalaksi. Mutta yleisesti ottaen pidä mielessä että se poika ehtii saada paljon aikaan jopa kymmenessä minuutissa niin hyvässä kuin pahassakin. Hän on hyvin vilkas ja rikkaan mielikuvituksen omaava. Eli kunhan yrität pitää rajat, ja pidät heidät turvassa, eiköhän ilta suju ihan hyvin.”

Jos hänen lapsensa olisivat olleet muutaman vuoden nuorempia, hän ei olisi alunperinkään pyytänyt Denaa vaan järjestänyt jonkun kokeneemman vahdin. Tenavat olivat kuitenkin jo sen verran isoja että jopa teini voisi pärjätä heidän kanssaan yhden illan, mutta hän ei koskaan edes harkinnut teinin palkkaamista koska hieman aikuisuutta hän vaati lapsenvahdiltaan. Lisäksi hänen mielestään, vaikka olisivat miten kypsiä ikäisekseen, lasten ja teinien pitäisi olla rauhassa lapsia ja teinejä - ei ottaa vastuuta toisten ihmisten pienistä lapsista etenkään pitkää aikaa kerralla. Hän ei ymmärtänyt ihmisiä jotka antoivat 10-12-vuotiaiden lastensa toimia toisten ihmisten alle kouluikäisten lapsenvahtina. Tai välttämättä edes sisarustensa. Toki hänestä oli hyvä opettaa lapsille ja nuorille vastuuta myös toisista ihmisistä huolehtimisessa, mutta hän ei tekisi sitä jättämällä pikkulasta yksin liian nuoren henkilön vastuulle.