Mistä on pienet pojat tehty?

[Jacob King]

Jacob naureskeli sydämellisesti Denan vitsailulle, ottaessaan yläkaapista kahvikuppeja ja aluslautasia. Hän saattoi joskus tavalla jos toisellakin olla ylisuojeleva mutta lapsenvahtitapauksessa riitti että löytyi henkilö johon hän luotti ja joka osasi lasten elvytystä.
”Ruoka-ostoksia, pankki-asioita ja apteekkijuttuja vain,” hän totesi hymyillen.

”No niin, käydään ensin läpi tenavien päivärutiinit. Kuten jo viime viikolla kerroin, työvuoroni päättyy yhdeltätoista joten joudut hoitamaan heidät unten maille. Olen kotona viimeistään puoli kahdeltatoista. Heillä ei ole mitään erityistarpeita, mutta kirjoita ihan vapaasti ylös, jos siltä tuntuu,” hän sanoi kattaessaan kupit keittiön pöytään sille laskemansa konvehtirasian viereen.
”Heidän koulupäivänsä päättyy viittä vaille kolme,” hän aloitti noutaessaan muita tarpeita. ”Heidän pitäisi olla kotona noin kymmenen yli kolme, koska Hunterin kaverin äiti tuo heidät autolla. Ensin he syövät välipalaa – jos tahdot, voit kattaa pöydän valmiiksi mutta he osaavat kyllä tehdä välipalansa itsekin." Miten siististi se sujuisi oli sitten toinen juttu, mutta toisaalta tähän asti useimmiten nämä pitäytyivät yksinkertaisissa ja helpoissa mässäiltävissä jos joutuivat itse tekemään.
"Heillä ei ole ilmennyt mitään allergioita, ja saavat periaatteessa ottaa mitä haluavat kunhan se on kohtuu terveellistä – meinaan että jäätelö tai suklaa ei ole välipala.”
Sokeri ja maito kulkeutui pöytään, kun hän järjesteli ajatuksiaan jottei unohtaisi mitään kauhean tärkeää.
”Välipalan jälkeen täytyy tehdä kotiläksyt, vaikka kuinka ei huvittaisi. TV-ohjelmat saa nauhalle ja muut jutut eivät karkaa mihinkään. Pidän suutinpiirteisenä sääntönä että kotitehtäviin on käytettävä vähintään puolisen tuntia – tosin Freya kun on vasta 5-vuotias, hänelle ei välttämättä ole annettu paljonkaan eli tuo ei aina koske häntä ja hän on yleensä rehellinen sen suhteen. Itse asiassa hän saattaa haluta sinun tarkistavan onko kaikki oikein. Hunter on sitten vähän toisella kannalla, riippuen millaisia tehtäviä annettiin. Joskus tarkistan myöhemmin tekikö hän kaiken oikeasti ja kunnolla, ja jos osa on tekemättä tai kaikki hetkessä huitaistu hän joutuu keskeyttämään mitä sitten onkaan tekemässä, tehden ne alakerrassa ja hetkessä huitaistut myös aloittamaan alusta. En kuitenkaan tarkista aina, pointti on että hän ei tiedä satunko tarkistamaan vai en mikä on pitkälti auttanut huolellisuudessa.”
Tietysti joka kerta tarkistaminen tuottaisi saman tuloksen käytännössä, mutta hänen pyrkimyksensä oli opettaa ahkeruutta, huolellisuutta ja vastuullisuutta yleisesti eikä ainoastaan varman lusmuilun paljastumisen riskin alla. Jotta mahdollisesti ajan kanssa sitä alkaisi mielellään panostaa kunnolla ihan vain siksi että se kannattaa oman kehityksen kannalta. Hän uskoi homman toimivan, sillä Hunter oli lopultakin aidon kiinnostunut oppimaan uutta yleisesti ottaen, oli vain luonnollisesti oppiaineita ja asioita jotka eivät innostaneet lainkaan.
Mies istahti pöydän ääreen, kahvin vielä poristessa keittiötasolla.
”Kotiläksyjen jälkeen on vapaata leikkimisaikaa, mutta videopelejä saa pelata korkeintaan tunnin,” hän jatkoi. ”Jos haluat vähentää nukkumaanmenoajan ongelmia, passita heidät jossain vaiheessa sisäpihalle ulkoleikkeihin joksikin aikaa,” mies lisäsi vinkin josta oli ainakin hänelle itselleen ollut paljon iloa vuosien aikana.
”Onko tähän mennessä epäselvää, kysyttävää tai muuta?” hän tiedusteli, sillä oli vasta päässyt alkuun.