03-05-2019, 03:43 PM
"Mitä?" Jacob toisti uteliaana minkä otuksen poika nyt oli keksinyt haluta. Vekaran lemmikkikuume oli ehtinyt jo käydä läpi muutamia lajeja kevään aikana.
"Voi ei," hän huokaisi nähtyään Robinin. Välittömästi hänelle palasi mieleen Lurppuluomen kaupan haju, jonka saisi ihan helposti loitsulla haihdutettua päivittäin mutta hän arvelikin omistajan jättävän sen pöllöjen puolelle minimoidakseen heräteostoksia niiltä jotka eivät tule ajatelleeksi miten paljon petolinnut tuottavat jätöksiä ja miten sotkuista ja haisevaa niiden oikeanlainen ruokavalio ja ruokakin on. Seuraavaksi mieleen tulvi erilaisia kohtaamisia pöllön omistavien ystävien kodeista lapsuudesta. Hän ei kertakaikkiaan nähnyt pöllön omistamisessa mitään järkeä etenkään kaupungissa jossa se ei voisi edes metsästää itse ja lentää vapaana. Pöllö oli toki kaunis ja kätevä postinkantaja mutta siihen sen positiiviset puolet lemmikkinä loppuivatkin.
"Tee kuuten tahdot, me emme ota pöllöä missään vaiheessa. Aikaa vaativuuden lisäksi ne ovat liian sotkuisia ja liian vaarallisia ruokkia, eivätkä edes viihdy ihmisten kanssa eli vaativat paljon ja antavat vähän takaisin. Jos nyt joskus jonkun linnun ostamme niin se on jokin sosiaalinen ja kesympi laji kuten pari papukaijaa tai kyyhkystäi. Tosin, minusta lintujen kuuluu lentää vapaana luonnossa. Todennäköisemmin ostan pojalle jonkin muun. Katsotaan nyt jos hän vaikka innostuisi kissoista siskonsa tapaan kun hoidamme sinun kisuasi ensi viikonloppuna. Luulisin että kissa olisi meidän elämäntilanteeseen sopivin lemmikki."
"Voi ei," hän huokaisi nähtyään Robinin. Välittömästi hänelle palasi mieleen Lurppuluomen kaupan haju, jonka saisi ihan helposti loitsulla haihdutettua päivittäin mutta hän arvelikin omistajan jättävän sen pöllöjen puolelle minimoidakseen heräteostoksia niiltä jotka eivät tule ajatelleeksi miten paljon petolinnut tuottavat jätöksiä ja miten sotkuista ja haisevaa niiden oikeanlainen ruokavalio ja ruokakin on. Seuraavaksi mieleen tulvi erilaisia kohtaamisia pöllön omistavien ystävien kodeista lapsuudesta. Hän ei kertakaikkiaan nähnyt pöllön omistamisessa mitään järkeä etenkään kaupungissa jossa se ei voisi edes metsästää itse ja lentää vapaana. Pöllö oli toki kaunis ja kätevä postinkantaja mutta siihen sen positiiviset puolet lemmikkinä loppuivatkin.
"Tee kuuten tahdot, me emme ota pöllöä missään vaiheessa. Aikaa vaativuuden lisäksi ne ovat liian sotkuisia ja liian vaarallisia ruokkia, eivätkä edes viihdy ihmisten kanssa eli vaativat paljon ja antavat vähän takaisin. Jos nyt joskus jonkun linnun ostamme niin se on jokin sosiaalinen ja kesympi laji kuten pari papukaijaa tai kyyhkystäi. Tosin, minusta lintujen kuuluu lentää vapaana luonnossa. Todennäköisemmin ostan pojalle jonkin muun. Katsotaan nyt jos hän vaikka innostuisi kissoista siskonsa tapaan kun hoidamme sinun kisuasi ensi viikonloppuna. Luulisin että kissa olisi meidän elämäntilanteeseen sopivin lemmikki."