Mistä on pienet pojat tehty?

[Jacob King]

Koulupäivä, puistoleikit ja pihaleikit väsyttivät Hunterin tehokkaasti, hän oli kömpinyt vuoteeseen jopa viisi minuuttia aiemmin kuin olisi tarvinnut ja nukahti Disney-lehden päälle yöpöydän lampun jääden palamaan. Noin kaksi ja puoli tuntia myöhemmin, kymmenen yli yksitoista, Jacobin auto kääntyi pihatielle. Perheelliselle, ainoa hyvä puoli iltavuoroissa oli että tähän aikaan autoliikenne oli niin kevyttä ettei matkaan kulunut kuin kaksi minuuttia. Päivävuorossa sitä joutui aina ruuhkaan, mutta toisaalta hänellä ei ollut valittamista kun työpaikka oli niin lähellä ettei pahimmassakaan ruuhkassa yleensä joutunut kärsimään kymmentä minuuttia kauempaa. Sitä paitsi yleensä hän käveli työmatkansa, tällä viikolla hän vain halusi varautua tarpeeseen päästä nopeasti kotiin. Ilmiintymällä hän ei mielellään liikkunut muutoin kuin pakottavissa tilanteissa.

"Hei, Dena," mies tervehti hyväntuulisena, astuessaan eteiseen ja sulki oven perässään. "Sujuiko ilta mukavasti?"
Jacob pudotti auton avaimet ja kotiavaimet puhelinpöydän ylimpään laatikkoon ja potkaisi löysästi sitomansa kengät jaloistaan. Hän todella toivoi ettei kaikki oli hyvin, ilta oli tähänkin asti ollut melko stressitön, kovin dramaattisilta hälytyksiltä oli säästytty paitsi se Denan soittama mutta sitäkään ei sentään ollut tarvinnut tehdä hätäkeskuksen kautta. Jacob ripusti takin naulakkoon ja suuntasi alakerran wc:lle pesemään käsiään.