If there is no future, there must be no past - Part 2

[Effie Clayton]

Isoäiti touhotti hieman vieläkin, ja kuuli puolikorvalla, mitä lapset kysyivät isältään ruokapaikasta. Kun he esittäytyivä, vanha nainen haukoi hetken suutaan ja totesi pahoitellen: "Hyvänen aika, emmehän ole esittäytyneetkään. Minä olen Bertha Clayton ja tässä on mieheni." Puolisonsa lisäsi heti vaimonsa perään nimensä: "Walter Clayton ja tämä on tyttärentyttäremme Effie." "Ette varmaan muista, mutta me on nähty puistossa. Mulla oli se iso rotikka Tenor, Hunter ja Freya leikki sen kanssa ku me juteltiin", murrosikäinen sanoi hieman ujostellen ja hymyili miehelle. Hänellä oli olallaan Golan merkkinen laukku ja sieltä hän otti esiin kansion, jossa oli paljon karikatyyripiirroksia ihmisistä ja eläimistä. Osa kuvista oli väritettykin ja kaikissa luki päivämäärä alanurkassa ja Effien signeeraus. Hän otti tuoreimman kuvan esiin, jonka oli värittänyt ja ojensi sen miehelle. "Piirsin tämän siltä päivällä. Kuvassa oli ihan selvästi Hunter ja Freya, sekä Tenor, jokaisella oli ylisuuret päät ja jotain muitakin humoristisia piirteitä, mutta kaikki oli selkeästi tunnistettavissa. "Anteeksi nuo Hunterin susikorvat, minä vain seuraavana yönä näin unta, missä hän oli suden kanssa ja siksi halusin tehdä suden korvat", Effie sanoi pahoitellen ja lisäsi: "Saatte pitää kuvan, jos haluatte."

[Stephen Hunter King]

Hunter pudottautui alas ja kiirehti katsomaan piirrosta, isänsä ottaessa sen vastaan. Jacob laskeutui kyykkyyn jotta tenavatkin näkisivät sen ongelmitta ja silmäili sitä hetken.
"Kiitos. Aikas hieno, tämän tyylin piirtäminen ei ole niin helppoa kuin joku voisi luulla," mies kommentoi.
"Saanko pitää sen?" Hunter kysyi, hän ei ollut kuunnellut Effien viimeisintä sen enempää kuin perheen nimiäkään, mutta häntä kiehtoi kovasti sudenkorvansa ja se että tyttö oli sellaiset piirtänyt tietämättä mitään hänen tilastaan. Se yllätti ja hämmensi Jacobia, mutta mies ei antanut sen näkyä ulospäin muuten kuin kulmiaan kohottaen.
"Minäpäs!" Freya vastusti, hän kun tahtoi muiston ihanasta hauvasta joka oli nostattanut hänellekin pienoisen koirakuumeen vaikka hän olikin enemmän kissaihminen.
"Effie tässä lupasi että voimme pitää sen, laitetaan se vaikka jääkaapin oveen missä voitte molemmat ihailla sitä," Jacob teki kompromissin. Tavallisesti jääkaapin oveen kiinnitettiin vain hänen omien lastensa piirroksia, mutta tällaisissa tapauksissa siihen sopi asettaa esille muutakin.
"Miten sanotaan?" hän muistutti muksujaan.
"Kiitos!" sisarukset lausuivat hilpeästi yhteen ääneen, Effielle hymyillen. Lapset rakastivat kuvia, ja tämä oli erityisen hauska etenkin kun se liittyi kivaan muistoon ja esitti heitä.

Jacob nousi ylös ja talletti piirroksen olkalaukkunsa takaosan taskuun johon se juuri ja juuri mahtui ja jossa se pysyisi parhaiten siistissä kunnossa, paperi oli sen verran vahvaa.
"No niin, suunnataanko aterialle?" hän kysyi, saatuaan käsityksen että Claytonit olivat nimenomaan matkalla ravintolaan.
"Mutta, isi, meidän piti mennä leluja ostamaan!" Hunter valitti ja nyki miestä hihasta. Lelut ja huvipuisto olivat luonnollisestikin paljon tärkeämpää kuin ruokailu.
"Tavarataloon, eikä ainoastaan leluostoksille. Ehdimme sinne kyllä hieman myöhemminkin," hän vastasi lempeästi, alas poikaan katsoen ja tarttui häntä kädestä samaan aikaan kuin otti toisella tyttärensä käden.
"Saako edes jälkiruokaa?" poika jatkoi pettyneenä ja kärsimättömänä.
"Ei, ehditte herkutella myöhemmin," Jacob vastasi lähtiessään kulkemaan suuntaan jossa muisteli mainitun ravintolan nähneensä hieman aiemmin. Hunter laahasi jalkojaan mahdollisimman hitaasti, katse suunnattuna Marks & Spencerin kylttiin aivan toisessa suunnassa.

[Effie Clayton]

Nuori taiteilijasielu, oli iloinen siitä kun hänen piirroksestaan pidettiin. Hänen katseestaan näki, että arvostelut saivat hänet pursuamaan iloa. "Mennään vain", Walter sanoi ja laski kätensä lapsenlapsensa hartialle ja lähti kohti ovia, joiden lähellä Casa Pepe's ravintola olisi. "Se on meksikolainen ravintola ja siellä pitäisi olla todella hyvää ruokaa, ystäväni on kehunut paikkaa", Walter sanoi hymyillen muille. "Mä haluaisin pizzaa", Effie mutisi hiljaa ja hänen isoäitinsä totesi: "Se ei ole valitettavasti ravintolan listoilla." "Eiks voitas mennä pizzeriaan tai Burger Kingiin?" tyttö ehdotti, mutta tiesi, ettei hänen isovanhempiaan saisi sellaisiin paikkoihin, jos puhuttiin ulkona syömisestä. Tai no isoisän kanssa jos oltiin kahdestaan liikkeellä saatettiin grilliltä ostaa salaa jotkin hodarit, mutta ulkona syöminen oli isoäidille sellainen hetki, että sen piti olla "oikea" ravintola. 
Heidän piti kiertää kulman taakse ja kulkea käytävä toiseen päähän, päästäkseen Casa Pepe's ravintolaan. "Oletteko te ennen syöneet meksikolaista ruokaa?" Bertha kysyi hymyillen Jacobilta, kun taas Effie oli keskittynyt omaan sukupolveensa ja kertoi kuinka oli edellisenä yönä pelannut jalkapalloa Grzegorz Laton kanssa ja oli voittanut ottelun. "Grzegorz Lato on todella huippu pelaaja", Effie kertoi ja kaivoi laukustaan kansionsa, jossa oli karikatyyripiirros myös hänen futisidolistaan. "Mitä te harrastatte?" hän kysyi leveästi hymyillen. "Urheilettekste? Kuvataiteita? Musaa? Keräilyä? Mistä te tykkäätte?" hän uteli, sillä asia kiinnosti häntä kovasti.

Heillä ei mennyt kovinkaan kauaa, kun he pääsivät meksikolaisravintolaan. "Onko teillä vapaata pöytää", Walter kysyi ja heidät ohjattiin pöytään, joka oli tyhjä ja sopi juuri heille. "Tuon teille ruokalistat", tarjoilija sanoi ja toi pian ruokalistat kaikille ja poistui paikalta, antaen noiden miettiä rauhassa tilaustaan.
n. kahden-kolmen minuutin hiljaisuuden jälkeen Walter tiedusteli, oliko valintoja tullut. "Minä otan Lasagne Al Fornoa ja sitten juomaksi otan Pepsiä ja jälkiruuaksi haluan Banana splitin", Effie ilmoitti. "Selvä on, entäpä muut?" Walter tiedusteli ja Bertha vain nyökkäsi, että hän vielä miettisi hetken.

[Jacob King]

Ei aivan hiljaisuudessa kuitenkaan sillä Jacob auttoi lapsiaan valitsemaan haluamansa annoksen menusta. Hunter onnistui lukemaan suhteellisen hyvin, mutta hänelläkin oli isompien sanojen ja oudompien ainesten kanssa haastetta. Etenkin kun hänen ajatuksensa pyöri yhä hetkeä aiemmin puhutuissa harrastuksissa. 
"Asutteko te täällä vai hakeutuneet rannikolle kesää viettämään?" Jacob kysyi silmäilssään omaa listaansa.
"Onko sinun koira täällä myös?" Hunter kysyi mielestään tärkeämmän asian ennen kuin Jacob ehti edes täysin omaa kysymystään loppuun, ja nosti katseensa Effieen.

[Effie Clayton]

Bertha katsoi lapsia hymyillen. Hän piti lapsista, Effie olikin hänelle hyvin tärkeä, vaikkei tyttö viihtynytkään äidin luona vaan isäpuolen luona. Frans oli hyvin asiallinen ja fiksu, eikä sorsinut Effietä millään tavalla, vaan päinvastoin kohteli tuota hyvin ja oli oikeudenmukainen tyttöä kohtaan. Toki oli joitain pieniä erimielisyyksiä, mutta Frans oli silti ollut tasapainoisempi kuin Alisson, Effien äiti.
"Me olemme täällä vain lomalla, muutaman päivän", Bertha vastasi Jacobin kysymykseen, heti kun Hunter oli esittänyt oman kysymyksensä Effielle, joka vastasi hieman apeana: "Ei ole. Tenor on i-i-sän kanssa." Sana isä tuntui tällä hetkellä niin kovin vaikealta, kun totuus oli alkanut valjeta hänelle ja siitäkin huolimatta oikeasta vastauksesta oltiin niin kovin kaukana. "Olisin kyllä halunnut ottaa Tenorin mukaan, mutta matka olisi ollut kuumassa autossa liian raskas sille, kun sillä on jo ikää ja matka aika pitkä", Effie lisäsi. 
Juttelun tohinassa, tuli tarjoilija, joka kysyi valintoja. Kun vieraat olivat sanoneet ensin valintansa, Effie ilmoitti juovansa pepsiä ja isovanhemmat halusivat vain jäävettä kannussa. Tarjoilija nyökkäsi ja kysyi myös ruokavalintoja ja Effie ilmoitti omat valintansa siinä vaiheessa ensin, isovanhemmat miettivät vielä hetken ja kun muut olivat mahdolliset tilaukset sanoneet, Bertha sanoi: "Ottaisin Sirloin Steak Bordelaise, sekä päivän kasvikset." Ja Walter päätyi Sirloin Steak Mexicanaan ja uusiin perunoihin. Kumpikin sanoi, että ottavat jälkiruuaksi vain kahvit. Tarjoilija kiitti tilauksista ja lähti viemään tilausta kokeille, jotka alkoivat valmistaa annoksia. Ja toi sitten tarjottimella juomat asiakkaille.

[Stephen Hunter King]

Lapset äännähtivät hieman pettyneinä, loman kun olisi kruunannut jos olisi saanut leikkiä koiran kanssa. Keväällä oli kotona keskusteltu kissan tai koiran adoptiosta, mutta isä päätyi tulokseen että ainakaan pariin vuoteen ei ihan omaa hankittaisi mutta he saisivat tarjoutua hoitajiksi kavereiden lemmikeille tarvittaessa kunhan ensin kysyisivät häneltä luvan.
"Mekin lomaillaan vesipuistossa," Hunter osallistui keskusteluun, kun tilaukset oli tehty, sillä ei halunnut jäädä synkistelemään koiran puutettaan.
"Minä olisin halunnut Suomeen Isä Joulun luo," Freya kertoi yhä innoissaan ajatuksesta mutta vesipuistossa oli ollut niin hauskaa että vähäistäkään pettymystä ehdotuksensa hylystä ei kuułunut. "Mutta isi sanoi että hänkin on varmaan kesälomalla jossain muualla."
"Joo, hän on varmaan lentänyt poroineen tropiikkiin. Tai ehkä tänne!" Hunter kommentoi Freyalle osoitetun vinon hymyn kera. Poika itse oli lakannut uskomasta viime vuonna, saaden vahvistuksen vanhemmiltaan, mutta mielellään hän piti tuon myytin taikaa yllä pikkusiskolleen.

[Father Christmas / Isä Joulu on brittiläisten nimi Joulupukille.]

[Effie Clayton]

"Olisin halunnut ottaa Tenorin, mutta i-sä sanoi, että Tenorin on parempi olla kotona, eikä matkustaa ja tiedän että se on totta. Tenor on vanha ja autossa olisi sille liian kuumaa", Effie sanoi hieman apeana, mutta hänestä oli silti kivaa kun oli kavereita, vaikkakin häntä nuorempia. Samalla hän salaa toivoi, että tästä miehestä saisi lisää tietoa, lasten kautta. "Kivaa, sitten me voidaan yhdessä pelata vedessä pelejä", nuori neiti sanoi innoissaan. Yksin oli kuitenkin aika ikävää.
Kun Freya puhui Isä Joulusta, ei Effie halunnut rikkoa myytin taikaa, mahdolliselta puolisisareltaan. "Ei Isä Joulu viihdy kesäisin suomessa. Talvet kun on kylmiä ja valkoisia, niin tottakai hän sitten maksimoi kuumuuden kesälläkin. Isä Joulu juo kookosjuomaa aurinkotuolissa ja ottaa aurinkoa sydänshortseissaan", Effie vahvisti Hunterin tarinaa.
Kun Effie sai juoman eteensä, hän otti siemauksen lasistaan ja kertoi saaneensa isältään rahaa huvipuistoa varten ja isoisä oli luvannut lähteä hänen mukanaan huvipuistoon, kun isoäiti palaisi kylpylään rentoutumaan.

[Stephen Hunter King]

Freyan jäädessä pohtimaan mistä Effie tiesi millaiset shortsit Isä Joululla oli ja että ehkä täällä olisi tarpeeksi kuuma lomailuun ja hänet pääsisi sittenkin tapaamaan, Hunter tarttui itselleen kiintoisampaan aiheeseen.
"Mekin ollaan matkalla huvipuistoon juuri nyt. Me ollaan siellä koooko päivä!"
Tai ainakin niin kauan kun tätä hellettä sietäisi ja mitään ikävää ei sattuisi, Jacob lisäsi mielessään muttei vaivautunut muistuttamaan siitä. Yhteensattuma oli melkoinen, mutta toisaalta ei kauhean yllättävä sillä varmasti monet lasten ja nuorten kanssa maan toiselta puolelta matkanneet hyödyntäisivät naapurikaupungin huvipuistonkin iloja. Etenkin kun sisäänpääsymaksua ei erikseen ole vaan sinne pääsi vähävaraisemmatkin halutessaan vain hengailemaan kesäpäivän ja syytämään rahaa virvokkeisiin ja matkamuistokojulle.

"Isi, hauva!" Freya hihkaisi nousten tuolillaan polvilleen ja osoitti ravintolan ovelle jonka ohi kulki vanhempi nainen spanieli vierellään kipittäen ja pysähtyi sen eteen kun nainen tutki huolestuneen oloisena lompakkoaan. "Saanko mennä kysymään voiko sitä silittää, jooko??"
Hunterkin oli jo puoliksi lattialla, hän kun oli se eniten koiranhankintaa kerjännyt osapuoli. Jacob katsahti tytön sormen osoittamaan suuntaan , mutta siirsi huomionsa samantien perhrensä juomiin jotka parhaillaan tarjoiltiin. Ne tuotiin todella nopeasti koska olivat vain jäävesikannu ja kolme lasia. Hunter oli kinunnut Colaa, mutta näillä lämpöasteilla Jacob katsoi parhaaksi pitäytyä vedessä niin paljon kuin mahdollista. Limua saisi sitten huvipuistossa välipalan ohella.
"Hunter, istu alas." hän komensi tyynesti ohimennen. "EI, kulta, he näyttävät olevan matkalla johonkin eikä tässä muutenkaan sovi juoksennella jokaisen hauvan perään," hän vastasi tytölleen kaataessaan lastensa lasit puolilleen. Hän ei oikein uskonut että koiralla oli edes lupa olla ostoskeskuksen sisällä, mutta ymmärsi hyvin ettei omistaja hennonut jättää lemmikkiään helteeseen ja mahdollisen varkauden riskin alle.
"Mutta hei, käydään vaikka jossain koirakahvilassa huomenna. Eiköhän tästä kaupungista edes yksi sellainen löydy," hän lupasi ja asetti kumpaankin lasiin sateenkaaren väriset paksut pillit pöydän kulmalla istuvasta purkista.
Freaya henkäisi hieman pettyneenä, mutta kasvot kirkkaina ja tyytyväisenä vesilasiinsa tarttuen tyttö istahti takaisin. Lupaus sai pojankin istumaan ilman kitinöitä ja spanielikin katosi emäntänsä perässä käytävältä lähes samantien.

"Mikä on hurjin huvipuistokyyti missä olet koskaan ollut?" Hunter uteli, pöydällä osittain maaten ja painoi ihanan kylmää jäävesilasia poskeaan vasten,  katse käyden sekä Effiessä että tämän isovanhemmissa. Freyakin vaikutti kuuntelevan nyt aktiivisesti, vanhempaa tyttöä katsellen mutta tosiasiassa puoliksi mietiskeli mahtaisiko hän olla valepukuinen tonttu joka oli myös lomalla.
Jacob tarkisti olkalaukustaan että oli muistanut kopata hotellihuoneesta mukaan virikkeitä tenaville. Kuuden ruoka-annoksen valmistukseen näin lounasaikaan saattaisi mennä pidemmän aikaa, jos heidän edellään odotti muitakin asiakkaita eikä hän uskonut sisarusten jaksavan keskustella pitkään mistään, varsinkaan lomamatkalla.

[Effie Clayton]

Effie innostui kovasti, kun kuuli Hunterin ja Freyankin lähtevän huvipuistoon. "Kivaa, sitten meille tulee tosi hauska päivä!" Effie hihkaisi innoissaan ja katsoi tovereitaan silmiin, leveästi hymyillen. "Mukavaa, kun Effie saa samanhenkistä seuraa, hän kun on niin paljon vain omissa oloissaan", Bertha sanoi lempeällä äänellä. Äänestä kuuli, että hän välitti lapsenlapsestaan kovasti.
Kun Freya huomasi koiran ja ilmaisi sen, myös Effie kääntyi katsomaan ja näki suloisen spanielin naisen kanssa. Hän ei kuitenkaan ollut halukas menemään häiritsemään, sillä hän kaipasi omaa Tenoriaan.

Keskustelun kääntyessä hurjiin huvipuistokyyteihin, oli Effien vaikea valita mikä oli ollut kaikista hurjin. "En osaa sanoa, en ole ollut kovin montaa kertaa huvipuistossa, kun i-sällä ja äidillä ei ole ollut aikaa viedä. Mutta kerran Thorpe Parkissa kävin Phantom Fantasiassa, se oli kummitusjunan kaltainen ja siellä oli kaikkea taikuutta ja noituuteen viittaavaa. Se oli mielestäni tosi kiva ja kävin siellä monta kertaa", tyttö sanoi ja Bertha totesi: "Se nyt on sellaista turhanaikaisuutta, itse olen sitä mieltä, että noituus ja taikuus on hölynpölyä, silmänkääntötemppua." Bertha oli jo päättänyt, että oli vain nähnyt väärin, hän ei tahtonut uskoa sellaiseen turhuuteen. "Minusta taikuus ja semmoiset on tosi nastaa, osaisinpa itteki", Effie sanoi ja puri alahuultaan, miksi mummin piti olla aina vähän outoa mieltä asioista.

[Jacob King]

"Noh...Sitähän se vain on, mutta minä en koe sitä silti turhanpäiväisenä," Jacob kommentoi. Hän sormeili jäävesilasiaan, katse Berthassa ja kasvoillaan ystävällinen ja täysin ymmärtävä ilme. Naisen mielipide oli hänestä jästille täysin normaali, mitä nyt ehkä hieman epätavallisen voimakas. Lapsenlapsi vaikutti lähes päinvastaiselta, peräti uskovan taikuuteen.
"Se on lapsille mukava asia ja tapa paeta arkielämää, etenkin huvipuistoajeluun yhdisteynä. Ja miten tylsiä tietyt klassikkosadutkin olisivat jos niissä ei esiintyisi taikaa?"
"Isi, voidaanko mennä siihen kummitusjunaan heti ensimmäisenä?" Freya pyysi laskien kätensä miehen käsivarrelle. Tyttö halusi kovasti kokea käytännössä millaisena jästit näkivät taikuuden ja noidat.
"Olen pahoillani, Freya, se on toisessa huvipuistossa ihan toisella puolella maata. Mutta se on tarpeeksi lähellä kotia. Mennään sinne myöhemmin tänä kesänä," mies vastasi katsoen tyttönsä innokkaisiin sinisiin silmiin. Selvästi pettyneenä Freya laski katseensa lasiinsa, mutta lupaus maalasi tytön huulille leveän ja iloisen hymyn.
"Isi...!" Hunter vuorostaan nyki miehen t-paidan hihaa, yhtä innokkaan oloisena kuin siskonsa. Poika elehti kädellään miestä kumartumaan alemmas, peitti suunsa sivun kädellään ja kuiskasi Jacobin korvaan niin hiljaa ettei kukaan muu taatusti kuullut sanaakaan. Miehen utelias ilme vaihtui pieneen veikeään hymyyn pojan esittäessä asiansa. Hän käänsi katseensa toiveikkaaseen poikaan.
"Hauska idea. Mutta ei onnistu täällä," hän vastasi aivan normaalilla puheäänellä jottei asia vaikuttaisi isolta salaisuudelta vaan vain pikkulapsen mielestä salattavalta.

[Effie Clayton]

Effie kaipasi Tenoria, se oli perheenjäsenistä ainoa, joka oli koskaan saanut kuulla hänen synkimmät pelkonsa ja salaisuutensa. Edes rakkaat ja vähän turvalliset isovanhemmat, eivät tienneet kaikkea lapsenlapsestaan, mutta nuo ainakin osasivat rauhoitella tyttöä, joka kammosi ukkosta kovasti.

Keskustelu taikuudesta jäi melko lyhyeen, sillä isoäiti ei halunnut aiheesta ylipäätään kovasti keskustella, joten ei nähnyt tarpeelliseksi jatkaa sitä. “Minä haluan uskoa siihen, että taikaa on ja uskonkin. Pakko sitä on olla”, Effie pohdiskeli ääneen. Eikä hänen mumminsa ollut kuulevinaan. Isovanhemmat ymmärsivät täysin, että heidän tyttärensä oli kasvattanut liian välinpitämättömästi oman tyttärensä, tuolta oli liikaa salattu totuuksia ja jätetty lähinnä omilleen, ettei ollut ihme, jos tuon mielikuvitus oli päässyt aivan liikaa oudoille teille. Valitettavasti välinpitämättömyyksiin oli isovanhempien hankala puuttua niihin, koska lasta ei pahoinpidelty ja tuo sai ruokaa ja kävi koulussakin reippaasti.

"Mehän voidaan muuten mennä yhdessä huvipuistoon", Effie heitti ajatuksen ilmoille ja katsoi isoisäänsä anovasti. "Niin kyllä se minulle, käy jos se ei tunnut Jacobista liian tungettelevalta", Walter sanoi ja hymyili, kun poika oli esittänyt jonkun salaisuuden isälleen.

[Jacob King]

Jacob katsahti toista perhettä ja sitten lapsiaan, hetken pohtien asiaa joka oli toisten puolelta jo aiemmin epäsuorasti noussut esille mutta johon hän ei vielä ehtinyt tarttua. Tenavilla ei vaikuttanut olevan mielipidettä asiaan. Freaya näytti yhä haaveilevan jästien taikakummitusjunasta ja Hunter parhaillaan viilensi itseään jäävettä tankkaaalla. Effie tuossa vaikutti yhtä toiveikkaalta kuin aiemminkin ja isovanhemmat maininneet samanhenkisen seuran positiivisuudesta ja tytön liiallisesta yksin oleilusta. Mutta niin kuin hän tunsikin sympatiaa tuosta kaikesta, mikään tuosta ei millään tapaa ollut hänen huolensa tai vastuunsa joten miehellä ei ollut ongelmaa torjua pyyntöä. Se kun tosian oli hieman tungetteleva kun vasta tavattiin, mutta muitakin olennaisia syitä oli. Oli selvää että vastaus tuottaisi pettymyksen tytölle joka oli kovin innoissaan joten mies päätti perustella sen vaikkei varsinaisesti olisi tarvinnutkaan. Vahvat isänvaistot aiheuttivat taipumuksen perustella pettymykset jopa vieraille lapsille, jos hän itse oli aiheuttaja.
"Parempi että tiemme eroavat lounaan jälkeen," hän totesi ystävälliseen sävyyn, nostaen sitten katseensa pojastaan Effieen. "Olet teini-ikäinen kun taas minun tenavat vasta viisi ja kahdeksan--ette pääsisi samoihin ajeluihin ja elätte muutenkin aivan eri elämänvaihetta." Hän ei viimeksi mainitusta syystä oikeastaan edes ymmärtänyt miksi ja piti hieman omituisena että teini oli niin innokkaasti haluamassa pikkulasten seuraa. Mikä myös osaltaan vaikutti päätökseen.
"Myös," hän lisäsi samaan hengenvetoon, siirtäen katseensa tytön isovanhempiin, "Aion ottaa aikaa omille ajatuksilleni aina kun lapset nauttivat ajeluista."

Tässä vaiheessa tarjoilija toi Kingien tilaukse, kaksi taco-lautasta. Toinen Jacobille ja toinen sisaruksille jolla oli hyvin miedosti tulisia täytteitä toisin kuin isän väkevämmässä valikoimassa. Tarjoilija ilmoitti Claytoneille että heidän annoksensa olisivat valmiit hetken kuluttua.

Tacot oli ikävä kyllä sotkuista syötävää kenelle tahansa ja etenkin pikkulasten käsissä, mutta listalla ainoa ruokalaji joka oli vekaroille tuttu ja joka oli varmasti kevyttä eli sopiva lounas ison aamiaisen jälkeen. Etenkin kun lounaalle pädyttiin nyt tuntia aiottua aiemmin. Joten niihin oli päädytty ja Jacob tilauksen yhteydessä kysynyt oliko ravintolalla tarjolla ruokalappuja tacojen ystäville, ja nyt sitoi yhtä kankaista lappua tyttärensä ja sitten poikansa kaulaan. Onneksi ravintolan omistaja tai joku oli ajatellut asiaa, Jacob totesi mielessään. Voisihan sitä loitsullakin tahrat hävittää, mutta nyt kun he lounastivat seurassa ja Claytonitkin ilmeisesti sujntasivat samaan huvipuistoon samaan aikan olisi mahdollista etä nämä näkisivät heidät silloin tällöin väkijoukossa. Eikä heillä voisi olla yllään samat vaatteet putipuhtaina ilman kysymysten nousua.
"Haittaako teitä jos lapset aloittava jo nyt?" Jacob kysyi, kun Hunter ja Freya kumpikin sormeilivat tacon kuoriaan malttamattomina mutta isä siirsi pikku kädet välittömästi irti muonasta. Hyviin tapoihim kuului odottaa että koko lounaseurue sai annoksensa ellei toisin sovittu eikä sisarukset tuntuneet muistavan sitä, mutta unohtua tenavilta meinasi vieläkin tärkeämpi asia. Mies ei vaivautunut huomauttaa siitä sanallisesti, ojensi vain kummallekin puolelleen käsidesi-liinojen pakkausta.

[Effie Clayton]

Effietä harmitti, että hänen ehdotuksensa evättiin. Ymmärsi hän syyt, mutta sisällään huusi ajatus, jos hän tietäisi, hän ei hylkäisi ehdotustani. Harmituksesta huolimatta, hän näytti siltä kuin asia ei olisi haitannut yhtään. "Kyllä meille tulee hauskaa kahdestaankin", Walter sanoi lempeästi tyttärentyttärelleen ja tyttökin tiesi sen, isoisällä ei ollut minkäänlaisia terveysongelmia, joten tuo saattoi tulla mukaan hurjiinkin laitteisiin. "Niin tulee", Effie hymyili leveästi ukilleen. 
Kun Kingien ruoat tuotiin, olisi Effiekin toivonut saavansa ruokaa, mutta ei valittanut kuitenkaan. "Voi, totta kai. Ei siitä ole mitään haittaa", Bertha sanoi hymyillen ja katsoi lapsia lempeästi, hän ymmärsi että nuo tarvitsivat enemmän aikaa hankalan ruuan kanssa.

Effie uppoutui omiin ajatuksiinsa, hänellä tuli yhtäkkiä outo olo, hän ajatteli Tenoria. "Minulla on vähän kumma olo", hän sanoi hiljaa ja tietenkin mummi oli heti koittamassa otsaa. "Älä mummi, ei sillä tavalla. Mutta Tenorin takia", tyttö sanoi hiljaa. "Kultaseni, Tenorilla ei ole mitään hätää, sillä on kaikki hyvin", Bertha sanoi lempeällä äänellä. "Ei ole. Sillä ei ole kaikki hyvin", Effie sanoi hiljaa, hän ei ollut koskaan tuntenut vastaavanlaista, mutta nyt jostain syystä huoli Tenorista oli kova. "Älä huoli, soitetaan illalla kotiin, niin huomaat, että Tenor voi hyvin. Nauti sinä vain tästä päivästä ja ajattele huvipuiston riemuja", Walter lisäsi vaimonsa puheisiin ja Effie todella koitti keskittää ajatuksensa hauskanpitoon.

[Stephen Hunter King]

Claytoneiden jutellessa keskenään Jacob neuvoi lapsiaan miten syödä tacojaan mahdollisimman siististi sillä viime kerrasta oli aikaa eikä Hunterkaan ehkä muistaisi parasta tekniikkaa. Silti, hän oli varma että ainakin viisivuotiaansa ruokalappu olisi kaikkea muuta kuin valkoinen aterian päätteeksi.
Hunter tarkkaili hetken aikaa vanhuksia näiden puhuessa lapsenlapselleen, ja puhui itse näiden jälkeen.
"Hei, rouva Clayton," poika aloitti kohteliaaseen sävyyn, katse naisessa samalla kun hän sormeili täyttämäänsä tacoa lautasellaan. "Uskoitko sinä taikuuteen edes lapsena?"
Jacob katsahti poikaa, mutta ei vielä sanonut mitään vaan jatkoi tyttärensä avustusta. Hän tiesi poikansa sosiaalisen älykkyyden olevan tätä parempi mutta myös ettei tenava ollut koskaan ennen tavannut henkilöä joka suhtautui taikuuteen noin kielteisesti ja kaipaavan jonkinlaista selitystä, joten mies koki että oli hyväksyttävää antaa pojan kysyä moista vaikka aihe olikin toiselle epämukava.

[Effie Clayton]

Effie joi juomaansa ja odotti kärsivällisenä ruokaa ja kun Hunter esitti, Effien isoäidille kysymyksen, tämänkin uteliaisuus heräsi ja tämä vielä kysyi: "Niin mummi, oletko koskaan uskonut taikuuteen tai yliluonnollisiin asioihin?" Bertha katsoi hymyillen poikaa ja sitten tyttärentyttäreen. "Suoraan sanottuna, luulen että kaikilla on lapsuudessa ja nuoruudessa vaihe, että he uskovat tuollaisiin asioihin. Joillakin se kestää vain koko ikänsä", Bertha vastasi lempeällä äänellä. "Jos olen ihan rehellinen, niin ehkä se on terveellistä uskoakin sellaiseen, mutta ei pidä kuitenkaan liikaa uskoa", Bertha lisäsi pohtivasti, saaden ainakin Effien silmiin kipinää. "Koska kaikki on selitettävissä jollakin luonnollisella asialla", nainen lisäsi samalla, kun Effien ja hänen ruokansa tuotiin. "Minusta taikuus on luonnollista", Effie sanoi hieman närkästyneenä isoäitinsä viimeiseen kommenttiin.