KING, Jacob

[Jacob King]

Hahmo & teksti © Nibs
Kuvissa: Henry Ian Cusick

NIMI
Jacob Aaron King

(Läheisimmät ystävät saattavat kutsua nimellä Jake.
Ei pidä siitä jos vieraat tai puolitutut käyttävät lempinimiä.)

IKÄ
28-41v (30.7.1951)

VERI:
Puoliverinen

TYLYPAHKA
Puuskupuh, 1962-1963

TAIKASAUVA
Pihlajaa, ydin lohikäärmeen sydänjuuri, 10 tuumaa / 25 cm, notkea.

11-vuotiaana hankittu. [kuva]

AMMATTI
Poliisi jästien Lontoossa.
(Etsiväkonstaapeli vuosina 1976-1980)

ASUU

- Wandsworth, Lontoo (1960-1985)

- Sutton, Surrey/Lontoo (1985-->)

KOTI

9 Kingsley Avenue, Sutton, Lontoo

* Lähes fotorealistinen 720° Virtuaalinen Näyttö

PERHE

Isoisä: Stephen King - * 1864 - † 1969
Äiti: Josephine King (os. Bailey) - * 1911 - † 1959
Isä: Aaron King, puoliverinen - * 1911 - † 1959
Veli: Benjamin King - * 2.3.1954, Kalat, (25-38v), kadonnut
Poika: Stephen Hunter King - * 20.2.1980, Kalat, (0-12v)
Tytär: Freya Emilia King - * 17.7.1982, Rapu, (0-10 v)
Tytär: Effie Hattie Clayton, * 15.5.1974, Härkä, (6-18v)
Puoliso: Carrie Isabelle Cooper - * 1.10.1951, Vaaka, (28-40v) | jästisyntyinen
Lasten kummisetä: Daniel Jonah Potter (os. Giles) - (28-41v)
Lasten kummitäti: Julie Michelle Potter - (28-40v) | jästi
- Lasten kummisetä Daniel on hänen paras ystävänsä ja yhtä läheinen kuin veli, joten hän laskee kummit perheenjäseniksi. He eivät ole mitään sukua Harrylle - sukunimi Potter tulee Julien puolelta.

ULKONÄKÖ/OLEMUS

Pituus/paino: 183 cm / 83 kg
Silmät: Ruskeat
Hiukset: Tummat/ruskeat ja yleensä leukaan asti ulottuvat tai vähän lyhemmät, ja huolettomasti mutta siististi laitetut.

Yleinen olemus: 
Hän näyttää aina melkolailla ikäiseltään, korkeintaan muutaman vuoden vanhemmalta mitä on eli ei silmiinpistävästi. Fyysisesti hän on keskiverto brittimiestä vain hitusen pidempi, muttai hän on vahvan näköinen sillä pitää itsensä kuosissa kuntosalilla ja liikunnalla- mutta ei ole mitenkään yliampuvan lihaksikas.
Yleisesti, huomaa jo nuoremmalla iällä että hän on nähnyt paljon elämän nurjaa puolta ja kokenut muutenkin paljon - ei hän ulkoisesti erityisen vanhalta näytä vaan olemus muutoin on ikäistään kypsemmän ja paljon syvällisiä mietiskelevän tuntuinen. Ja kuitenkin selkeästi yleensä näkyy myös se ettei hän ole menettänyt elämäniloa ja pientä leikkisyyttä.

Hänen olemuksensa on hyvin ystävällinen, vahvaluonteinen ja useimmiten itsevarma - yleisesti siis turvallisuudentunnetta luova ja luotettavan vaikutelman antava. Hänen olemuksensa herättää myös kunnioitusta ja on kuitenkin helppo lähestyä, sillä hän on tiukan ja päättäväisen, mutta myös ulospäinsuuntautuneen ja lempeän oloinen.
Vihaisena/suuttuessaan hänen olemuksensa on hyvin intensiivinen, mutta ei yleensä vaikuta varsinaisesti pelottavalta - vaan enemmänkin tulisen päättäväiseltä, siltä että hän on valmis ja aikoo tehdä mitä tahansa tarvitsee tehdä ongelman ratkaisemiseksi.
Lyhyesti sanoen, hän soveltuu ammattiinsa ja isän rooliin loistavasti myös olemuksensa puolesta.

Parta ja viikset suuremmassa määrin ovat hänellä melko harvinaista, yleensä vain silloin kun hänellä on ollut pidempi kausi erityisen stressaavaa aikaa eikä siksi ole jaksanut ajaa niitä niin usein kuin yleensä. Useimmiten hänellä siis ei ole partaa ja viiksiä lainkaan tai korkeintaan sänki. Myös tyypillistä arkipukeutumista voi hieman nähdä kuvista.

* Hänen puheäänensä on lämmin ja melko miellyttävä, hän puhuu pehmeästi muttei liian hiljaisesti. Hän osaa käyttää ääntään järkkymättömällä auktoriteetilla ja komentavasti, niin ääntään korottaessaan kuin muutenkin - kuten poliisikoulutuksessa opetettiin.
--> puheääntä hieman yleisellä tasolla.

PERSOONASTA

Ahkera mies jolle maailmanparantaminen on sydämenasia, mutta hän laittaa lastensa edun ja hyvinvoinnin kaiken edelle. Joskus liikaakin jolloin hänen ystävänsä joutuvat puoliksi pakottamaan hänet olemaan välillä itsekäs. Tämä ja ylipäätään monella tavalla esiintyvä perhekeskeisyys johtuu vahvasti siitä että hän menetti lyhyellä aikavälillä koko perheensä hyvin nuorena. Samasta syystä hän saattaa välillä heittäytyä jonkin verran ylisuojelevaksi läheisiään kohtaan, varsinkin lapsiaan. Ja potentiaalisissa vaaratilanteissa hän pyrkii tekemään maanperusteelliset tutkimukset ja järjestelyt ennen kuin saa mielenrauhan, jos saa silloinkaan. Asioihin vaikuttaa henkilökohtaisten menetysten lisäksi myös ammatinvalintansa mukanaan tuoma raaka todellisuuskuva maailman menosta.

Se on muokannut hänestä myös toivottoman realistin. Hän kyllä pitää fantasiatarinoista ja antaa muiden haaveilla rauhasta maan päällä ja ihmisten hyvästä tahdosta, mutta mies itse ei jaksa uskoa ihmeisiin. Onneksi hän sai positiivisuutta painottavan kasvatuksen jonka myötä hän on oppinut etsimään ihmistä näiden parhaita puolia ja pyrkimään kannustamaan niitä kyseisissä henkilöissä.

Rankka elämä on kuitenkin saanut hänet uskomaan korkeampaan voimaan ja suojelusenkeleihin, mutta kristinuskon Jumalaksi hän ei sitä ehdottomasti leimaa. Hänen puolestaan ihmiset – omat lapsensa mukaan lukien – saavat uskoa mitä haluavat tai olla uskomatta, kunhan se pysyy järjen, lain ja turvallisuuden rajoissa.

Kuten tyypillinen Leijona, hän on ystävällinen ja suurisydäminen, energinen, optimistinen, uskollinen ja suorapuheinen. Viimeksi mainittu saattaa joskus aiheuttaa ongelmia, vaikka hän yrittää muotoilla suorat sanansa mahdollisimman kohteliaasti. Hän on myös itsepäinen, ja omistushaluinen joskin tekee kunnon yrityksiä hillitä tätä piirrettään saatuaan lapsia joille pitäisi toimia esimerkkinä. Jakamishaluttomuus pätee tosin lähinnä isoihin, enemmän rahallisesti arvokkaisiin tai tunnearvoisiin asioihin, siis ei pikkuasioihin kuten juoma, ruoka, kaukosäädin tai mikään sellainen. Hän on mieluiten ja luonnostaan tilanteissa ohjaksissa - mutta ei omaa liian suuria ongelmia olla seuraajaosapuoli jos tilanne sitä vaatii, eikä omaa lainkaan ongelmia seurata ja ottaa käskyjä ylempiarvoisilta kollegoiltaan työkuvioissa.

Jacob on myös lempeä, myötätuntoinen, suvaitsevainen ja avarakatseinen joten hänen kanssaan on helppo kaverustua. Hänellä on oikeanlainen käsitys ja asenne oikeasta ja väärästä sekä lain ja järjestyksen ylläpito sydämessään eikä hän epäröi sitä toteuttaa tavalla tai toisella. Älyä, itsevarmuutta ja määrätietoisuutta miehelle on siunaantunut roppakaupalla joten hän nauttii haasteista eikä heitä pyyhettä kehään ennen kuin kertakaikkiaan muuta järkevää vaihtoehtoa ei ole. Hän osoittautuu kuin syntyneeksi rikosetsivän ammattini joka oli tavallaan kutsumus, maailmanparantamisen ja seikkailu/toimintahenkisyyden takia. Joskin ammatinvalinnan lopullinen ratkaisija oli pikkuveljensä tilanne jota hän halusi ehdottomasti päästä selvittämään mahdollisimman hyvästä asemasta.
Hän on ammatissaan erittäin pätevä ja niittänyt kunniaa etenkin etsivävuosinaan, joten hän on varsin hyvä ihmistuntija; lukemaan ihmisten käytöstä ja eleitä ja asettumaan näiden mielenmaisemaan/ajattelutapaan. Ja tiedonkerääjänä/käsittelijänä ylipäätään, myös väsyneenä tai stressaavassa tilanteessa. Eikä häntä ole helppoa manipuloida, päinvastoin hänellä itsellään on merkittävästi manipulointitaitoa...joskaan hän ei ole sitä harjoittanut kovinkaan suuresti sen jälkeen kun jätti etsiväosaston poikansa syntymän jälkeen.

Hän on äärimmäisen vastuuntuntoinen, mikä on yhtä aikaa hänen vahvuutensa ja heikkoutensa monella tapaa. Hän ei ole työnarkomaani, mutta ei vain pysty keskittymään kunnolla vapaa-aikaan, jos jokin tärkeämpi asia on liian vaiheessa.

Hänen kärsivällisyytensä on harjoittunut uskomattoman riittäväksi sitten esikoisensa syntymän, poikkeuksina hyvin väsynyt tai erityisen stressaantunut mielentila. Mutta tunteidensa ja mielensä hallinnassa hän on erittäin hyvä rankoissakin tilanteissa. Normaalina päivänä hän on tasapainoinen ja ystävällinen persoona sillä hänen stressinsietokykynsäkin on kahden lapsen ja etenkin poliisityön ansiosta harjaantunut varsin hyväksi sekin.
Hän ei huuda kovin herkästi, etenkään lapsille, sillä hän ei usko että sillä saa mitään asiaa kovin tehokkaasti perille.

Jacob on aina ollut hyvin lapsirakas persoona ja sitä myötä kerännyt kokemusta näiden pikkuihmisten suhteen jo teinivuosistaan lähtien. Jos kohtaisit hänen omat lapsensa näiden ollessa vielä pieniä, et ehkä voisi uskoa niiden olevan saman vanhemman kasvattamia – ainakaan, jos et saa tutustua heihin päivittäisessä elämässä jossa molempien parhaat puolet tulevat esiin. Jacobin rakkaus on kestänyt poikansa perusluontoa ja mahdottomuutta loistavasti ensisijaisesti verisiteen tuoman vahvuuden ja pojan parhaiden pullien tuntemisen takia, mutta myös koska poika meni perimään voimakkaasti hänen kadonneen pikkuveljensä geenejä mitä persoonan peruspiirteisiin tulee. Eli hän ei näe pojassa vain omaa lastaan vaan osittain myös kauan kadonnutta veljeään, mutta ajattelee ja kohtelee tätä puhtaasti poikanaan.

Yleisesti ottaen hän kerää paljon voimaa siitä että saa nähdä lastensa kasvavan ja kehittyvän ja nauttivan elämästään - ja siitä miten hänen poikansa jaksaa olla optimistinen tapahtui mitä tahansa. Sitten taas toisella puolella, vaikka hän ei sitä koskaan ääneen myöntäisi kenellekään, hän kokee Hunterin vähän pidemmät poissaolot ja vain superhelpon tyttärensä kanssa oleskelun minilomana. Ja kuitenkin mies ehtii jo muutamassa päivässä ikävöidä poikaa takaisin kotiin.

Vaikka hän on hyvin perhekeskeinen ja rakastaa lapsiaan yli kaiken, hän harrastaa paljon perheen ulkopuolella, mm. metsäretkeilyä, keilailua, kuntosalia ja muuta tervehenkistä ja sosiaalista, usein kavereidensa kanssa. Saattaa toki joskus ottaa lapsensakin mukaan. Tervehenkisyys yltää myös absolutismiin kaikkien päihteiden suhteen, myös tupakkaan. Hän ei tuomitse kohtuukäyttäjiä, mutta itse ei missään tilanteessa käytä eikä tietenkään hyväksyisi lastensa tupakointia tai päihteiden käyttöä. Alkoholia toki saattaa mennä joskus leivoksissa tai makeisissa, mutta jos puhutaan juomisesta niin ei koskaan. Hän rentoutuu parhaiten yleensä eristäytymällä ylhäiseen yksinäisyyteen lukemaan Sherlock Holmesia ja kuuntelemaan klassisen tyylistä musiikkia, tai lähtemällä vaikka elokuviin tai kalaan. Hänen toiminta- ja seikkailuhakuinen puolensa on lasten tulon jälkeen laantunut huomattavasti, mutta yhä hän etsii aina uusia kokemuksia.

Heikkouksien joukossa on myös muutamia erityisempiä, kuten se että hän kärsii automatonofobiasta - kammo asioita kohtaan jotka valheellisesti muistuttavat elävää olentoa. Kuten vatsastapuhujien nuket, vahapatsaat, tai animatroni-robotit. Tämä kammo ei koske normaaleja patsaita ja mannekiini-nukkeja yms. sillä ne eivät omaa samaa tuntua.
Lisäksi hänellä on tapana huolia/murehtia perheensä turvallisuudesta/yleisesti mikä joskus johtaa unettomuuteen. Ja hänen kivunsietokykynsä on niin korkea että hän saattaisi tietynlaisissa tilanteissa vammautua vakavastikin jos vammaa ei voisi loitsuilla parantaa tai paikalla olisi henkilöä joka pakottaa hänet ottamaan rauhallisesti.

Taikuus, jossa Jacob on hyvin voimallinen, on aina ollut hänelle vain upea elämän mauste jota hän suuresti arvostaa. Hän hyödyntää sitä arkielämässä vain tarpeen tullen tai satunnaisen huvituksen nimessä, ja on muutoin enemmän mieltynyt jästityyliseen elämään. Esimerkiksi lastenkasvatuksessa tai kodinhoidossa hän käyttää taikaa vain pakkotilanteissa. Hän kuitenkin viihtyy paljon myös taikayhteiskunnan puolella ja seuraa aktiivisesti sen uutisia ja tapahtumia.

  

ELÄMÄSTÄ

Jacob syntyi eteläisessä Lontoossa, Suttonissa, puoliveriselle velholle ja noidalle jääden orvoksi 8-vuotiaana vanhempiensa menehdyttyä kaduilla Lontoon keskustassa huonomaineisessa kaupunginosassa, tuliasevälikohtauksen keskelle onnettomasti päädyttyään. Etsiessään muutamaa viikkoa aiemmin kadonnutta nuorinta poikaansa. Kumpikin kuoli välittömästi kaduille. Veljen tapaus oli määritelty kidnappaukseksi katoamistilanteen takia sekä sen ettei poikaa pystynyt jäljittämään pöllöpostilla mikä vahvisti senkin että sieppaaja oli itse tai tunsi jonkun taikavoimaisen. Jästipoliisi ja aurorit - Jacobin isoisä mukaan lukien, ja jopa Jacob itse sen mitä hänen sallittiin, jatkoivat ahkerasti etsimistä mutta parin vuoden sisään tapaus muuttui kylmäksi. Aktiivisimmiksi etsijöiksi jäi perhe ja näiden ystävät, ja viralliselta puolelta Taikaministeriö. Jästipoliisissa tämä kylmäksi muuttunut tapaus on sittemmin noussut pinnalle vain harvoin.

Vanhempiensa kuoleman jälkeen Jacobin ja tämän kadonneen veljen huoltajuus siirtyi ainoalle elossa olevalle lähisukulaiselle, heidän isänsä isälle jonka luona Wandsworthissa, Lontoon keskustan tuntumassa, Jacob myöhemmin myös asui. Isoisä jäi eläkkeelle aurorin hommista pian pojan huoltajuuden saatuaan. He jatkoivat ensimmäisen vuoden Suttonissa, mutta isoisä tuli lopulta tulokseen että maiseman vaihdos saattaisi auttaa poikaa selviytymään, ja olihan tällä kavereita myös Wandsworthissa. Jacob menetti osan lapsuudestaan sillä vietti henkisesti seuraavat vuodet pitkälti synkässä paikassa ja teki huonoja valintoja, kun ei niin nuorena osannut käsitellä traumojaan ja pahaa oloaan kunnolla vaan tavoitteli mieluiten nopeita ratkaisuja. Hän ei kuitenkaan vajonnut liian syvälle eikä päässyt pilaamaan elämäänsä, koska hänellä oli yhä rakastava ja pätevä kasvattaja, eli hänen peräänsä katsoi ja hyvinvoinnista pyrki huolehtimaan isoisänsä, ja lisäksi paras ystävänsä Daniel jonka kanssa oli lähes yhtä läheinen kuin veli. (Tästä tuli myöhemmin hänen lastensa kummisetä.) Tylypahkaan Jacob lähti osittain aidosta innostuksesta ja osittain koska isoisänsä ajatteli että aivan totaalinen maisemanvaihdos ja uusi elämäntyyli voisi tehdä pojalle myös hyvää. Hän siis lopulta selvisi sen verran ylös perhedraamastaan, että sai uudestaan kiinni normaalista elämästä ja omasta itsestään.

Hän oli akateemisesti niin lahjakas että olisi jästien koulussa voinut hypätä parin luokan yli jo alakoulussa, mutta tahtoi pysyä ikänsä mukaisella tasolla. Tylypahkan hän jätti ensimmäisen lukuvuoden jälkeen, siirtyen tavalliseen yläkouluun päätettyään kouluttautua jästien rikosetsiväksi. Hän kävi läpi jästien yläkoulun, ja pääsi yliopistoon vuotta yleistä aiemmin eli 17-vuotiaana. Hän keskittyi rikosoikeuteen ja suoritti kandidaatin tutkinnon tyypillisesti neljässä vuodessa, valmistuen kesällä 1972.
Opiskelujensa ohella hän harjoitteli ahkerasti myös loitsuja ja taikajuomia sivuopiskeluna, isoisänsä ja Tylypahkaan pidemmäksi aikaa jääneen ystävänsä Danielin avustuksella, sillä olisi muutoin jäänyt Tylypahkaan mutta kutsumusammatti oli jästiyhteiskunnan puolella. Nuorena aikuisena, päästyään työelämään kiinni, lomien aikana hän kävi taikayhteiskunnan puolella muutamia kursseja jotta saisi edes jonkinlaisia virallisia papereita taidoistaan, jos joskus elämässään sattuisi sellaisia tarvitsemaan.

Vuonna 1969, 18-vuotias Jacob menetti myös isoisänsä miehen menehdyttyä pimeyden velhoa vastaan taistellessaan. Mies oli jättänyt aurorin hommat taakseen heti kun sai Jacobin huoltajuuden, mutta joskus vanhat viholliset palaavat aiheuttamaan ongelmia. Danielin tuella ja ammattihaaveensa kutsumuksen voimalla hän jaksoi pysyä vahvana surutyön keskellä mikä oli kaiken jälkeen erityisen raskas prosessi. Hän oli myös kauan sitten päättänyt pyrkiä elämään niin että tekisi vanhempansa, veljensä ja isoisänsä ylpeäksi - koska heiltä saamansa rakkaus on hänelle tärkeää ja nämä ovat poissa ollessaankin osa häntä.
Vaikka hän oli nyt menettänyt koko perheensä, nämä olivat pitäneet huolta ettei perillisensä jäisi ainakaan taloudelliseen ahdinkoon.
Isoisän talo oli tämän oma ja velaton, ja hän peri sen muun omaisuuden mukana. Koska veljensä oli jo julistettu laillisesti kuolleeksi, tämänkin osuudet kuuluivat hänelle, mutta hän ei ole niitä halunnut hyödyntää koska uskoo vielä löytävänsä veljensä elossa. Hän omisti myös Suttonin kotitalonsa jota isoisänsä ei ollut myynyt vaan vain vuokrannut noiden vuosien aikana, ajatuksena jos poika aikuisena haluaisi joskus muuttaa siihen takaisin. Tai Ben, mikäli tämä löytyisi. Jacob jatkoi talon vuokrausta, pysyen Wandsworthissä sillä ei kokenut lapsuusmuistojen keskellä elämistä siinä vaiheessa hyvänä ideana.

Heinäkuussa 1973 Jacob valmistui poliisiksi ja oli koulutettu myös tuliaseen käyttöön, ja pian sai työpaikan Charing Crossin asemalta. Loppuvuodesta 1975 hän hakeutui etsiväkoulutukseen, johon pääsi, ja elokuussa '76 hän sai täysin virallisen rikosetsivän tittelin ja sai omalta asemaltaan virkapaikan sillä oli menestynyt huomattavasti jo koulutusaikana eli varsin kilpailukykyinen ehdokas. Hän liittyi kidnappauksia tutkivaan yksikköön.

Hän niitti työssään kunniaa, mutta veljensä tapausta hän ei kuitenkaan onnistunut selvittämään sillä se oli kauan sitten muuttunut kylmäksi eli hän ei virallisesti pääsyt siihen kaivautumaan sillä kylmiä tapauksia tutkivat vain kokeneimmat etsivät. Perheenjäsenenä ja vieläpä ainoana elossa olevana, hän kuitenkin oli ja on yhä olennaisesti mukana tutkinnassa siviilinä eli häneen pidetään yhteyttä jos jotain merkittävää tapahtuu. Oman etsiväuransa aikana hän otti aina yhteyttä kylmien tapausten etsiviin jos totesi jotain uutta joka voisi tapaukseen liittyä. Nykyään hän toimii yksityisenä avustajana etsiville, tapauksissa joiden on todettu mahdollisesti liittyvän Benin tapaukseen.

'70-luvun alkupuolella Britannia koki muutoksia lordi Voldemortin alkaessa kasvattaa valtaa, mutta Jacob keskittyi jästimaailman rikollisuuden kitkemiseen. Joskin hän kantoi poikkeuksetta mukanaan taikasauvaansa ja piti entistä enemmän varansa. Mutta, koska hän valitsi niin, hänellä on ammattinsa puolesta linkki Taikaministeriön lainvalvontaosastolle ja Ihmissusi-rekisteriin. Veljensä tapauksen vuoksi erityisen vahva.
Hänen käytännön työnsä ja enimmät oikeutensa ovat jästiyhteiskunnan puolella ja hän keskittyy enimmäkseen niihin.
Vain jos hän sattuu kohtaamaan taikaelementin työssään jästipoliisissa tai muussa tapauksessa jotain taikuuteen liittyvää hämärää, hän käy Taikaministeriössä ja käyttää oikeuksiaan ja linkkiään asianmukaisesti. Ja jos Taikaministeriöstä pyydetään ja hän voi, niin hän auttaa. Ja, tietenkin käy jos kadonneen veljensä tapaus antaa mitään syytä Taikaministeriössä vierailuun.

Velhosodan pahimpina aikoina hän kollegoineen olikin ylityöllistetty – varsinkin hän sillä eihän hän voinut jästikollegoilleen totuutta kertoa sen enempää itsestään kuin tietyistä kuolemantapauksistakaan.
Lokakuussa 1976, täysikuun myöhäisiltana, 25-vuotias Jacob sattui töistä kotimatkalla ollessaan pelastamaan nuoren naisen, Carrien, poikkeuksellisen kieroutuneen ihmissuden kynsistä. (Ihmissusi oli puoliksi susimuodossaan yrittänyt raiskata Carrien halussa kokeilla voiko ihmissusi ja ihminen lisääntyä.)

Jacob ja Carrie ystävystyivät, muodostuivat hyvin läheisiksi ja myöhemmin alkoivat tuntea syvemminkin, kunnes noin pari vuotta myöhemmin joulun alla he alkoivat parisuhteen. Ensimmäisen seurusteluvuoden kesänä he totesivat Carrien odottavan lasta - sitä ei todellakaan oltu suunniteltu, mutta toisaalta yhteinen perhe ei kummastakaan tuntunut mahdottomalta ajatuksena. Sitä vain ei toivottu tähän elämänvaiheeseen. Vaikka kummallakin oli muita suunnitelmia lähitulevaisuuteen henkilökohtaisissa elämissään, abortti ei käynyt kummankaan moraalimaailmaan. He päättivät pitää lapsen ja muuttivat yhteen, Jacobin perimään taloon.
Hän myi Suttonin talon pois tietämättä että sen uusi omistaja oli sen vanha asukas - hänen veljensä. Muutoinhan hän olisi vain luovuttanut talon tälle.

Stephen Hunter King syntyi helmikuisena aamuna vuonna 1980 ja oli onnellisten vanhempien pikku prinssi. Aluksi häntä kutsuttiin etunimellään Stephen. Hunterin ensimmäisen vuoden aikana Jacob jätti rikosetsivän hommat niiden ollen aivan liian riskialtis perheelliselle miehelle, ja siirtyi takaisin tavallisen konstaapelin hommiin ja jäi pois myös aseistetun poliisin ryhmästä. Hän pysyi Charing Crossin poliisiasemalla. Partiopoliisin hommat olivat tietysti nekin riskejä mutta paljon matalammin kuin suurrikosten syvällinen tutkiminen ja psykopaattien jahtaaminen. Pojan syntymän aikaan velhosota oli pahimmillaan ja Voldemortin valta laajimmillaan, mutta koska kuolonsyöjät eivät ehtineet valloittaa Taikaministeriötä, perhe oli suhteellisen turvassa äidin jästisyntyisyydestä huolimatta, vaikka tiedon vuotamisen pelko häilyikin mielen taustalla ja he harkitsivat vakavasti maasta pois muuttamista toistaiseksi. Pikku Harry Potter kuitenkin kukisti Voldemortin ennen kuin he ehtivät tehdä lopullista päätöstä asian suhteen.

Vaikka heidän suhteensa oli hyvin vahva ja luonteva - etenkin yhteisen lapsen ja sodan myrskyjen myötä, stressi ja tunnekuormitus ajoivat heidät pitämään taukoa parisuhteestaan hieman sodan päättymisen jälkeen. Hei eivät olleet enää niin varmoja millä tasolla heidän henkinen suhteensa oli. He jatkoivat yhdessä asumista ja kasvattivat poikaa yhdessä, mutta suhdettaan pitivät vain läheisinä ystävinä ilman seksiä, samalla kuin pohtivat asioita, tapailivat muita ja aikoivat muuttaa erilleen jos vaikuttaisi tarpeelliselta. Ensisijainen tavoite kuitenkin oli että lapsen elämä pysyisi mahdollisimman häiriöttömänä ja turvallisena eikä siis deittejäkään tuotu kotiin.
Pari kuukautta myöhemmin kuitenkin kävi ilmi, että Carrie oli uudestaan raskaana ja vauva Jacobin. Seuraavien kuukausien aikana he päätyivät takaisin parisuhteeseen entistäkin vahvemmalla pohjalla.
Heinäkuussa 1982 perheeseen syntyi kaunis tyttövauva jolle Carrie antoi nimen Freya Emilia.

Tähän asti Carrie oli kotiäiti, yrittäen kasvaa rooliinsa. Hän rakasti Hunteria mutta äitiys ei vain ottanut onnistuakseen vaikka hän kuinka halusi. Hän ei koskaan saanut muodostettua äiti-poika-sidettä. Carriellä ei persoonana ollut tarpeeksi auktoriteettikykyä ja mm. kokemuksensa ihmissuden kanssa oli jättänyt jälkensä hänen tunne-elämäänsä myös äitiyden suhteen. Hänen odottaessaan Freyaa, hän ja Jacob päättivät vaihtaa osia; tytön synnyttyä Jacob otti uratauon, jääden koti-isäksi ja Carrie palasi töihin - lokakuusta 1982 eteenpäin. Uratauko oli maksimipituinen - viisi vuotta - sillä oli tilanne siinä vaiheessa mikä tahansa, lapset olisivat jo koulussa mikä helpottaisi asioita.
Kun Hunter oli viisi ja Freya kolme, perhe muutti Suttoniin, lapsille ihanteellisempaan kasvuympäristöön; he halusivat kauemmas Lontoon keskustasta, isommat pihat, autotallin ja talon rauhalliselta esikaupunkialueen kadulta. Hunter pidettiin kotiopetuksessa 7-vuotiaiksi asti, (Jacob opetti itse), sillä poika ei ollut koulukypsä vielä 5-vuotiaana.

Niihin aikoihin he totesivat pojallaan olevan poikkeuksellisen upea lauluääni, kun se oli kehittynyt iän myötä vahvemmaksi. Pojassa ilmeni kyllä esiintymisen rakkaus, mutta Jacob ja Carrie eivät olisi välttämättä edes ehdotettaessa päästäneet poikaa viihdemaailmaan paineiden pyöritettäväksi. Onneksi poikaa ei edes kiinnostanut suuret kuviot tai kuuluisuus, joten heidän ei tarvinnut huolestua pojan onnellisuudesta ja tulevaisuudesta. Tuo laulun lahja pitkälti omittiin perhe- ja ystäväpiirin iloksi.

Vuonna 1987 Skotlannissa lomamatkalla, heidän elämänsä kääntyi ympäri. 7-vuotias Stephen/Hunter alkoi kiinnostua entistä syvemmin kauhujutuista ja velhokavereiltaan kuultuaan ihmissusien todellisuudesta tämä oli karannut seikkailemaan skotlantilaisen kylän kaduille seuraavana täydenkuun yönä, raahaten pikkusiskonsakin vaaraan. Jälkimmäisestä Jacob ja Carrie tosin eivät saaneet tietää kuin vasta vuosia myöhemmin. Susi pojan sisällä tietenkin paljastui muutaman viikon kuluessa...
Aluksi Jacob oli kauhuissaan ja vainoharhainen, tietäen Fenrir Harmaaselän olemassaolosta ja mieltymyksistä ja hän pitikin seuraavina kuukausina poikaansa erityisen tiukasti silmällä ja lähellä. Kuukausien kuluessa Carrie, Daniel ja Julie kuitenkin onnistuivat vakuuttamaan hänet siitä että jos tuo mies olisi pureman takana, Hunter olisi kadonnut jo ensimmäistä täysikuuta edeltävinä viikkoina jolloin he eivät tienneet mistä oli kyse. Syksyyn mennessä Jacob antoi itsensä uskoa ettei Harmaaselällä ollut mitään tekemistä asian kanssa.

Joulukuun lopussa, Jacobin saatua työt taas kunnolla alkuun ja lapsenvahtiasiat kuntoon, Carrie muutti pois, tarkoituksena pitää lapsiin ja Jacobiin yhteyttä jatkossa. Suunnitelman toteutus vain hiipui olemattomiin kuukausien kuluessa, mm. koska hän ei ollut äitimateriaalia ja tarvitsi aikaa vihdoin todella työstää menneisyyden traumaansa. He olivat laittaneet parisuhteensa jälleen tauolle Carrien poismuuton yhteydessä. Sitä oli puolitosissaan harkittu jo aiemmin, mutta perheen hajottaminen oli tuntunut kovin vaikealta. He pitivät yhteishuoltajuuden yleisesti, ja Jacob otti lasten fyysisen huoltajuuden eli pääasiallisen huoltajan roolin.

Dramaattisten elämäntilanne-muutosten myötä hän harkitsi jäädä pois ammatistaan, vuorotyön ollen hankalaa kouluikäisten lasten kanssa. Mutta pomonsa piti hänestä kovasti, halusi hänet ehdottomasti takaisin poliisivoimiin, joten uratauon päätyttyä tämä huomioi lapset ja palveluvuosien määrän. Jacob sijoitettiin kotiaan lähimmälle asemalle jossa konstaapelivajeen myötä oli mahdollista järjestää paikka jossa hän saisi enimmäkseen päivävuoroja. Hänelle vakiintui päivävuoro, tarpeen mukaan väliaikaisia muutoksia ja ylimääräisiä työhönkutsuja lukuunottamatta. Tuolla asemalla oli lisäksi paljon ainoastaan uralle omistuatuneita tai perheettömiä, jotka tekivät mielellään myös julkiset vapaapäivät siten antaen perheellisille mahdollisuuden viettää ne rakkaidensa kanssa.
Jacobilla oli takanaan jo yhdeksän palveluvuotta ja syksyllä käymässään jatkokoulutuksessa poliisintyön muutosten suhteen oli pärjännyt hienosti, joten loppuvuodesta 1988 hän sai ylennyksen kersantiksi yhden vaihdettua asemaa oman ylennyksensä myötä.

Työelämään paluu oli ihanteellinen, mutta muutoin arki oli entistä rankempaa. Hän joutui hillitsemään Hunterin ihmissusirakkautta joka tuntui vaarallisesti muotoutuvan lähes pakkomielteen tasolle, samalla kun sisarusten välinen suhde alkoi oireilla pahasti, Freyan syyttäessä veljeään äidin hylkäämäksi joutumisesta. Jacobin ja Carrien yhteydenpito kun oli hiipunut ajan kuluessa koko ajan harvemmaksi.
Lisäksi lastenhoito tuotti Jacobille melkoista stressiä, hänellä kun oli vaikeuksia luottaa lapsiaan tuntemattomien ihmisen hoiviin. Kouluaikoina asian vielä sai vältettyä suureksi osaksi järjestämällä lapset koulupäivien jälkeen kerhoihin tai kavereiden luokse kunnes hän pääsisi töistä ja hakisi tenavat kotimatkalla...mutta aina se ei ollut mahdollista...viikonloput ja varsinkin koulujen kesälomat olivat vaikeampi tapaus sillä vuosilomapäivät eivät millään riittäneet kun niitä piti jakaa muuallekin vuoden varrelle. Aina kun mahdollista hän järjesti lasten kummivanhemmat tai jonkun tarpeeksi hyvän ystävän lapsenvahdiksi ennemmin kuin tuntemattoman.

Kesällä 1988 Jacob sai tietää että hänellä on mahdollisesti kolmaskin lapsi. Tuolloin jo teini-ikäinen tyttö joka oli vastoin kaikkia todennäköisyyksiä syntynyt yhdestä hänen nuoruuden yhdenillan jutuistaan. Käytetty kondomi oli revennyt, mutta raskauden mahdollisuus oli siitä huolimatta äärimmäisen pieni sillä nainen oli e-pillereiillä. Hän kuitenkin ehdotti raskaustestiä, mutta nainen ei halunnut tehdä sitä, todennäköisyyden ollen niin hirmuisen pieni. Myöhemmin raskauden ilmettyä lääkärillä, nainen päätti olla selvittämättä isän henkilöllisyyttä peläten että se olisikin Jacobin sijaan eräs toinen...15 vuotta myöhemmin tuo lapsi itse päätyi etsimään biologista isäänsä.
Kondomin pettämisen takia Jacob kuitenkin testautti itsensä mahdollisten seksitautien varalta, mutta ei onneksi ollut saanut minkäänlaisia tartuntoja. 1980-luvun alkupuolella kun AIDS löydettiin lääketieteessä ja lisättiin seksitautien listaan, hän säikähti syvästi ja testautti itsensä vielä uudestaan. Ei ollut sitäkään tartuntaa, mikä vieräytti valtavan järkäleen hänen sydämeltään sillä jos olisi ollut, se olisi ehtinyt mahdollisesti tarttua myös Carrieen ja periytyä hänen lapsilleen. Tuon myötä yhtäkkiä paljastunut mahdollinen teini-ikäinen tytär ei enää jaksanut shokeerata niin paljon kuin muutoin olisi, mutta mullistava uutinen se silti oli.
Hänen nykyisen perheensä tilanne oli sen verta epävakaa ja hankala, että hän ei heti suostunut isyystestiä tekemään, mutta alkoi tutustua tyttöön ja tämän äitiin tarkemmin.

Helmikuussa 1990, pian 10-vuotiaan Hunterin ihmissusirakkaus vei voiton eräänä pimeänä pakkasyönä täydenkuun aikaan. Luojan lykky, että lapsi oli vielä hengissä aamulla ja kuolonuhrien listaan kuului vain yksi koira...Vaan ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin; Jacob sai varmistetuksi ettei Hunteria enää houkutellut juoksennella vapaana ilman sudenmyrkkyä ja tempaista muutamaa muutakaan typeryyttä jotka tämä oli siihen iltaan ehtinyt sisällyttää. Jacob oli myös saanut Carrien tapaamaan lapset ja näiden sisarussuhdekin alkoi korjaantua. Carrie palasi takaisin perheensä elämään tiiviimmin muttei heti muuttanut saman katon alle.

'90-luvun alussa Jacobin elämässä alkaa osittain yllättäväkin ylämäki. Hänen ja Carrien suhde alkaa lämmetä uudestaan syvemmälle tasolle, ja joulun aikaan 1990 he palaavat yhteen, mutta Carrie muuttaa takaisin vasta kesällä 1991. Syksyllä 1992 hänen veljensä löytyy, ja keväällä 1993 hänen poikansa paranee ihmissuteudesta. Hän viettää tuon alkuvuoden (tammikuusta maaliskuuhun) palkattomalla vapaalla, perheensä dramaattisen tilanteen vuoksi - keskittyen rakentamaan uutta suhdetta veljeensä ja huolehtien etenkin lastensa sopeutumisesta kaikkeen.

Kesällä 1996 kun Voldemortin paluu vahvistuu todeksi avoimen sodan julistuksessa, hän alkaa suunnitella väliaikaista muuttoa Yhdysvaltoihin sillä ei todellakaan halua käydä läpi toista samanlaista tai mahdollisesti hirveämpää sotaa ja riskeerata perheenjäsenien menetystä, etenkin nyt kun moni raskas asia hänen elämässään on vihdoin alkanut kääntyä parhain päin. Mutta lopulta hän ja Carrie tulevat tulokseen ettei kannata hätääntyä heti, lapsille parempi ettei heitä tempaista tutusta elämästä ja kaveripiiristä jos ei ole aivan pakko. Joten vain Carrie muuttaa pois maasta, kertoen määränpäänsä vain Jacobille ja aikoen palata kun sota on ohi. Hän kun arvelee olevansa perheensä turvallisuuden suhteen merkittävin ongelma jästisyntyisyydessään ja että jos hän asuu ulkomailla ehkä kuolonsyöjät ja Voldemort eivät ota häntä ja heitä kohteeksi ihan heti. Jacob ja lapsensa sekä veljensä asuvat Lontoossa läpi koko toisen velhosodan, pitäen yhteyttä Carrieen harvakseltaan, turvallisuuden rajoissa.

 

MUUTA:

• Koulutettu parissa japanilaisessa kamppailulajissa, ja on niissä pätevä.
  Ne innostivat pikkupoikaa muutenkin, mutta lisämotivaatio oli ammatinvalinta ja tietoisuus että poliisikoulutuksessa aseettoman itsepuolustustaidon opetusaika on vähäistä. Joten, hän on harrastanut kamppailulajeja 13-vuotiaasta asti. Perheen perustettuaan '80-luvulla hän ei vapaa-ajalla harrasta niitä enää aktiivisesti, mutta kuitenkin sen verran ettei taitonsa ruostu.
  --> Laji / taito- ja tietotaso:
  * Judo / 3. asteen musta vyö.
  * Danzan Ryu Ju Jitsu / 2. asteen musta vyö.
  (Eli kummassakin hallitsee ja ymmärtää perustaidot -ja tiedot täydellisesti.)
  
  
• Vahvuuksia taikuudessa:
  
  - Taikajuomat. Hän osaa valmistaa vaikeitakin juomia ilman suurempia ongelmia, sillä peri äitinsä suuren mielenkiinnon niihin ja lahjakkuuden niiden valmistuksessa. Se oli hänen lempiaineensa Tylypahkassa.
  
  - Loitsut olivat toiseksi suosikein aine Tylypahkassa ja isoisänsä tavoin hän osoittautui niissä erityisen lahjakkaaksi - myös Pimeyden Voimilta Suojautumisessa. Aikuisiän saavutettuaan hän kykeni jopa loihtimaan äänettömästi melko vaikeitakin loitsuja.
  
  - Sauvaton loihtiminen. Isoisänsä puolelta tämäkin. Mutta haastavampien loitsujen kohdalla hän yleensä mieluummin käyttää taikasauvaa, etenkin jos on tarve äänettömään loitsuun sillä mieluummin saa aikaan tehokkaan loitsun kuin mahdollisimman huomaamattomasti.
  
  - Okklumeus ja lukilitis, joita hän harjoitteli ahkerasti teini-iässä ja nuorena aikuisena ystävänsä Danielin kanssa. Sillä okklumeusta hän pitää erittäin hyödyllisenä ja tarpeellisena taitona - ja hän on siinä erittäin taitava - pystyy yksinkertaisesti tyhjentämään mielensä ja tarpeen tullen vain piilottamaan haluamansa tunteet ja muistot, ollen hyvin koulutettu ja pätevä poliisi ja etsivä eli omaten todella hyvän tunteiden- ja mielenhallintakyvyn, sen lisäksi että on taikuudessa todella voimallinen.
  
  Lukilitista hän harjoitteli ahkerasti, kehittyen tasolle jossa hän pystyy tutkimaan ajatuksia, tunteita ja muistoja mutta ei manipuloimaan niitä. Hän ei tarvitse siihen taikasauvaa, mutta joutuu lausumaan/kuiskaamaan loitsun ääneen. Tätä hän harjoitteli lähinnä koska aikoinaan omasi hyvin suuria luottamusongelmia ihmisiin, aikoen harjoittaa taidon vain valheen jäljityksen tasolle. Hän kuitenkin huomasi saavuttavansa syvemmän taidon. Hän ei ole koskaan käyttänyt lukilitista työssään sillä tahtoi muodostua aidosti päteväksi ja osaavaksi poliisiksi ja etsiväksi, ja ylipäätään hän luottaa enemmän fyysisiin merkkeihin ja konkreettisiin todisteisiin kuin taikuudella mielen mylläämiseen. Hän ei ylipäätään koskaan käytä lukilitista tarpeettomasti tai kovin herkästi kehenkään, sillä onhan se melkoista yksityisyydensuojan rikkomista eikä hän toivoisi sellaista tehtävän itselleenkään. Lähinnä hän käyttää sitä jos katsoo sen perheensä tai ystäviensä suojelun kannalta hyödylliseksi.
  

- Poliisiarvo:

• 08/1973-12/1975 - konstaapeli
  01/1976-08/1976 - etsiväkonstaapeli koulutuksessa
  08/1976-07/1980 - etsiväkonstaapeli
  
  
• 08/1980-09/1982 - konstaapeli
  
  
• 12/1987-11/1988 - Konstaapeli
  
  
• 12/1988 --> - Kersantti
  Tehtäviinsä kuuluu alemman arvon poliisien ohjaamista ja valvonnallisia tehtäviä, kampanjoihin osallistumista, onnettomuuspaikkojen tutkimista, rikospaikkojen eristämistä ja niiden tiimoilla järjestyksen ylläpitoa ja alustavan tutkinnan ohjausta/valvontaa. Ja tietysti hänellä on tuhottomasti paperihommia kaikkeen liittyen, ja saattaa joskus ilmestyä oikeusistuntoihin todistajaksi poliisivoimien osalta. Hänen tehtäviinsä ei kuulu katupartiointi, ja koska arvonsa pääasiallinen luonne on valvonnallinen, hän viettää paljon aikaa aseman sisällä.
  
  
• Varallisuus:
  Poliisin palkka 1970-luvulla oli häpeällisen surkea ja siten valtava palkankorotus vuosikymmenen vaihetessa ei sekään siitä kovin hehkeää tehnyt. Mutta Jacob perheineen on saanut elää taloudellisesti vakaana ja yläluokan elintasolla alusta asti, hänelle jääneen perinnön turvin. Perintöön kuului kahden hyvin arvokkaan talon lisäksi paljon rahaa ja joitakin arvotavaroita joista osa myytiin pois. Lisäksi myös Carrie omistaa lapsuuskotinsa jota pitää usein vuokralla. Käytännössä katsoen heidän kummankaan siis ei tarvitsisi käydä töissä vuosikausiin, mutta he haluavat.
  Muuton yhteydessä Jacob osti mm. auton. Hän käyttää taloista saamiaan ynnä muita perintörahoja harkiten, sillä eiväthän ne ikuisesti kestäisi ja työstään tuleva palkka ei tosiaankaan päätä huimaa. Se ei kuitenkaan aivan kauheasti häntä haittaa edes siihen nähden miten verottavaa ja vaativaa poliisin työ on henkisesti ja fyysisesti, sillä tuo ammatti on hänelle kutsumus.
  

- Seuranhaku
- Etsitään pelaajaa


Jacob & Carrie

 

[Jacob King]

Hahmo & teksti © Nibs
Kuvissa: Sonya Walger

NIMI: Carrie Isabelle Cooper
(Etunimen 'a' lausutaan 'e':nä, ja toisen nimen viimeinen 'e' on hiljainen.)
IKÄ: 28-40v (1.10.1951, Vaaka)
VERI: Jästisyntyinen
TYLYPAHKA: Ei käynyt Tylypahkaa.
AMMATTI: Sisustussuunnittelija.
ASUU:
- Pikku-Whinging, Surrey/Lontoo, Englanti 10/1951-09/1979)
- Wandsworth, Lontoo, Englanti (10/1979-05/1985
- Sutton, Surrey/Lontoo, Englanti (06/1985-12/1987 ja 07/1991-->)
- Pikku-Whinging, Surrey/Lontoo, Englanti 01/1988-06/1991)

PERHE

Isä: James Anthony Cooper - * 1891, † 1975 | jästi
Äiti: Grace Elizabeth Cooper (os. Collins) - * 1891, † 1975 | jästi
Poika: Stephen Hunter King
Tytär: Freya Emilia King
Puoliso: Jacob Aaron King
Kummipoika: Cameron Elijah Potter - * 25.12.1990, Kauris | puoliverinen
+ tämän vanhemmat jotka ovat hänen lastensa kummivanhemmat.
Ja tietysti Jacobin veli Benjamin King, (vaikka Carrie ja Jacob eivät naimisissa olekaan, ainakaan ennen '90-lukua.)

HARRASTUKSET

Piirtäminen, elokuvat, lukeminen, valokuvaus, luonnonhelmassa kävely/juokseminen vaikka se vaatiikin parhaimmillaan kauemmas lähtemistä. Arkielämässä hän viihtyy usein puistoissa.

ULKONÄKÖ

Pituus/paino: 170 cm /60 kg
Silmät: siniset
Hiukset: vaaleat

Sopusuhtainen, hyvin naisellinen vartalo pehmeillä piirteillä ja huomattavilla kurveilla. "Tiimalasi"-muotoinen - rinnat-vyötärö-lantio: 99-69-97 cm. Suuret, aikakauden keskivertoakin suuremmat (36D britannian koossa / 80D manner-Euroopan koossa), rinnat saattavat ensi kertaa tavatessa herkästi viedä miespuolisten ihmisten huomion...Mutta toisaalta yhtä helposti ensisilmäyksellä saattaa kiinnittää huomiota hänen voimakkaisiin ja kauniin sinisiin silmiinsä ja näyttäviin vaaleisiin (tai joskus keskiruskeiksi värjättyihin) hiuksiinsa, tai yleisesti kauniisiin ja lempeisiin kasvoihin. Hän on hyvin tietoinen seksikkyydestään ja tykkää pukeutua sen mukaisesti ja ylipäätään panostaa ulkonäköönsä, mutta kuitenkin myös hillityn asiallisesti etenkin arkena. Hän on ikäisensä näköinen.

Yleisolemukseltaan hän on ystävällisen ja älykkään, helposti lähestyttävän sekä itsenäisen ja melko vahvaluonteisen oloinen. Tämä saattaa luoda jonkinasteista äidillisyyttä olemukseen, mutta äitiys on yksi elämänala johon hän ei ole onnistunut kasvamaan. Nuorempana hän oli enemmän sisäänpäin suuntautuneen, etäisen tuntuinen mutta '70-luvun lopulla ja siitä eteenpäin asia alkoi pikkuhiljaa muuttua.

PERSOONAA

Carrie on aina ollut elämänmyönteinen ja positiivisesti ajatteleva persoona, kiinnostunut uusista asioista ja rohkeasti ja itsevarmasti tavoitellut haaveitaan. Hän sopeutuu helposti monenlaisiin tilanteisiin ja on hyvin avarakatseinen. Ennen lastensa isän tapaamista hän kuitenkin oli ihmissuhteissa epävarma ja hyvin yksityinen, ei päästänyt ketään henkisesti liian lähelle mutta vuodet Jacobin kanssa avasivat häntä rohkeammaksi ja itsevarmemmaksi myös henkilökohtaisemmissa asioissa sosiaalisissa tilanteissa.

Aiemmin häntä luonnehdittiin ystävänä lähinnä hauskana, hyväntahtoisena ja leppoisana, mutta myöhemmin hän osoittautui olemaan aidosti hyvä kuuntelija ja luotettava monella tapaa.
Hän ei yleensä sano mielipiteitään kovin suoraan tai herkästi eikä puutu toisten asioihin pahassakaan tilanteessa, paitsi jos kyse on läheisestä ystävästä tai perheenjäsenestä, työasioista tai jonkun hengestä.

Hän inhoaa hurjaa riitelyä, ja suuttuessaan hänellä onkin tapana muuttua lähinnä kylmäksi ja vältellä tilanteita kunnes kumpikin osapuoli on aidosti valmis selvittämään asiat puhumalla. Jos se taas on hän jolle on suututtu, hän antaa helposti periksi. Ei hän ihmisten anna itsensä yli kävellä, joten rajansa sillä on. Eri asia sitten millä tavalla hän päättää ratkaista asian. Temperamenttia ja auktoriteettikykyä hänessä ei juurikaan ole, hän on liian miellyttämisenhaluinen, päätöksissä epäröivä, ja taiteilijasielu siihen.

Rakkauselämässä hän on intohimoinen mutta ei kaipaa erityisen paljon romantiikkaa vaan vain silloin tällöin. Hänelle riittää kumppaninsa kanssa jaettava yhteinen vahva tunne, yhteinen tekeminen ja seksuaalisen kemian yhteensopivuus. Jacobissa hän löysi sielunkumppaninsa myös tässä suhteessa, ja ennen tätä hän pitäytyi mieluummin pinnallisissa suhteissa ja seksisuhteissa mikä oli varsin helppoa hänen ulkonäkönsä kanssa.

Äitinä Carrie ei menestyksellä loista, perusluontonsa ollen mitä on ja historiansa tuoden merkittäviä lisäongelmia. Hän rakastaa kyllä lapsiaan aidosti ja kokee vahvaa suojeluhalua, mutta hoivavietti ja auktoriteettikyky on aivan liian heikko. Ja vaikka hän pitää lapsista yleensäkin, hänelle taide ja työ on mielekkäämpää kuin lasten kanssa ajan viettäminen. Vaikka muutama seikka onkin parantunut hieman vuosien varrella, hän luopui kauan sitten toivosta että olisi koskaan niin hyvä äiti kuin alunalkajaan toivoi olevansa. Hän tyytyi siihen että onnistui sentään olemaan parempi kuin oma äitinsä.

Hän on taiteellisesti hyvin lahjakas ja intohimoinen sen suhteen. Vaikka hän on kohtuullisen vastuuntuntoinen ja tekee paljon töitä tavoitteidensa eteen, hän kaipaa vapautta ja on vanhemmallakin iällä meneväinen ja juhlia rakastava.

Carrie rakastaa syvällisiä keskusteluja, ulkoilmaa, liikuntaa ja kokkaamista. Nuorempana hän biletti paljon, mutta perheen myötä se puoli jäi taka-alalle. Hän on aina ollut raitis, ei viihdy tupakoivien seurassa kovin pitkään ja juo alkoholia kohtuudella.
Taikuus, ja taikayhteiskunta johon hän tutustui lähemmin vasta Jacobiin tutustuttuaan, ei ole hänelle varsinaisesti vastenmielistä mutta kaikkein mieluiten hän pitäytyy mahdollisimman paljon jästityylisessä elämässä. Vaikka hän pitää taikuudesta ja loihtimisesta, toisaalta hän kokee että se vei häneltä lapsuuden perheen.

ELÄMÄSTÄ

Carrie syntyi Lontoossa, (pohjois-Surrey, Pikku-Whinging.) Hänen vanhemmat olivat yrittäneet lasta jo vuosia, tuloksetta, kunnes eräänä myrskyisenä syysiltana Carrie syntyi ja oli jo 60-vuotiaiden vanhempiensa päivänsäde. He olivat jo niin vanhoja että biologisen lapsen saaminen oli hyvin epätodennäköistä ja kaikkein viimeisimmät mahdollisuudet olivat käsillä, joten he pitivät tyttöä todella Taivaan lahjana. Kunnes 2-vuotiaana alkoi tapahtua kummia ja lopulta he eivät voineet enää kieltää että se liittyi jollain tavalla tyttäreensä. Vaikka Carrie oli muutoin aivan tyypillinen ja herttainen pikkutyttö, nämä oudot onnettomuudet saivat hänen vanhanaikaiset vanhempansa perääntymään kunnes lopulta tyttöä hoiti ja kasvatti lapsenvahdit enemmän kuin he, ja lapsenvahtikin vaihtui melko usein samasta syystä.

Kaiken kaikkiaan ihmissuhteet hänen lapsuudessaan eivät olleet vakaita eivätkä läheisiä, ja mitä vanhemmaksi hän kasvoi sitä enemmän hän tiedosti sen johtuvan hänestä itsestään mutta ei tiennyt mitä voisi asialle tehdä.

Vanhempien hämmennys ja etäisyys vaikutti Carrien näkökulmasta kylmemmältä mitä sen tarkoitettiin olevan. Tieto tytön noituudesta tämän täytettyä yksitoista ei auttanut asiaa, sillä se käänsi vanhempien suhtautumisen oikeasti kylmähköksi. Yliluonnolliset asiat olivat jo itsessään heille epämiellyttävä kaikessa tuntemattomuudessaan, ja tietoisuus kokonaisesta piileskelevästä noitien ja velhojen yhteiskunnasta vain vahvisti sitä. Carrie ei lähtenyt Tylypahkaan sillä hän ei vielä tiennyt mitä haluaisi isona olla ja toivoi yhä lähentyvänsä isänsä ja äitinsä kanssa.
Hän katsoi parhaaksi keinoksi siihen, yrittää miellyttää heitä pysymällä sivussa taikayhteiskunnasta ja ylipäätään kotona normaalissa arkielämässä sisäoppilaitokseen matkaamisen sijaan.

Teini-iän myötä hän löysi kutsumusalansa sisustussuunnittelusta, jota kohti lähtikin päättäväisesti pyrkimään. Kuitenkin, myös houkutus tutustua paremmin omiin voimiinsa kasvoi, joten hän alkoi itsenäisesti opiskella taikuutta, salaa vanhemmiltaan. Se oli huono valinta sillä kun hänen äitinsä vahingossa sai tietää tästä polusta, se herätti epäilyjä että Carrie olisi lähtenyt pimeän taikuuden polulle, (mitä tämä ei todellakaan ollut tehnyt.) Tämä yhteisymmärryksen ja vanhempien puolelta asiaan tutustumishalun puute aiheutti enemmän ja enemmän riitoja, kunnes Carrie muutti omilleen heti täytettyään kahdeksantoista.
Suhde vanhempiin oli enimmäkseen veriside ja sen tuoma ”velvollisuus” yhteydenpitoon, mukana vain häivähdys aitoa tunnesidettä. Carrie oli muodostanut paljon vahvempia suhteita ystäviensä vanhempiin jotka eivät tienneet hänen taikavoimistaan.

Nuo ns. ”sijaisvanhemmat” olivat syy miksi hän pysyi positiivisena ja iloisena, ja kasvoi itsevarmaksi ja rohkeaksi nuoreksi naiseksi. Siis kaikessa muussa paitsi ihmissuhteissa. Hänellä on aina ollut paljon kavereita, mutta hän ei helposti päästänyt ketään liian lähelle henkisesti. Hän oli hyvin yksityinen persoona.
Yläkoulun jälkeen hän kävi yliopistoa neljä vuotta, kunnes visuaalisen silmänsä, taiteellisten taipumustensa ja intohimoisen panostuksensa myötä hän päätyi itsenäiseksi sisustussuunnittelijaksi ja vieläpä hyvin menestyväksi ja suosituksi. Ei mitenkään ylitsevuotavan kuuluisaksi, mutta hänellä ei ole koskaan ollut pulaa asiakkaista.
Töitä, juhlintaa, tyttöporukka, lemmikkejä, matkustelua...Hän eli täyttä elämää, mutta ei lähtenyt vakaviin seurustelusuhteisiin. Niitä ei tarvinnut erityisesti vältellä sillä useimmat miehet kiinnittivät enemmän mielenkiintoa hänen erittäin seksikkääseen kehoon ja pinnalliseen suhteeseen kuin persoonaan tai kokonaisuuteen, etenkin kun hän nimenomaan oli henkisesti etäinen. Carrie oli tyytyväinen lyhytkestoisiin ei-liian-vakaviin suhteisiin, välillä joskin harvoin oli myös yhden illan juttuja, ja hän oli myös kauan sitten jättänyt taakseen pikkutyttönä maalailemansa haaveet prinsseistä ja upeista häistä - hän ei enää edes muistanut aikoinaan hyvin tarkkaan suunnittelemaansa häätilaisuutta.
Silloin tällöin kuitenkin, hän tunsi olonsa yksinäiseksi ja toivoi löytävänsä jotain enemmän. Etenkin sen jälkeen kun hänen vanhempansa kuolivat ja hän jäi täysin perheettömäksi. Uuden syvemmän sosiaalisen verkoston kutominen vain tuntui kovin vaikealta, hänellä ei ollut ns. eväitä läheisten ihmissuhteiden rakentamiseen, eikä rohkeutta todella lähteä tavoittelemaan sellaisia – kuka muka ymmärtäisi että noituus ei välttämättä ollut paha asia? Epävarmuutta ei lainkaan auttanut '70-luvun käänteessä noussut taikavoimaisten aiheuttama sota joka jylläsi jästeiltä salassa. Se piti hänet myös etsimästä rakkautta tai ystäviä taikayhteiskunnasta, johon hän oli harkinnut pikkuhiljaa tutustua lähemmin.

Syksy 1976 muutti hänen elämänsä lopullisesti, parempaan ja huonompaan suuntaan. Hän sai tietää ihmissusien olemassaolosta pahimmalla mahdollisella tavalla. Lokakuun täysikuuyönä hieman ennen puoltayötä kaupungilla kävellessään hän joutui osittain muotoaan muuttaneen ihmissuden uhriksi; mies tahtoi kokeilla voivatko ihminen ja ihmissusi lisääntyä. Raiskaus jäi kuitenkin yritykseksi, kun Jacob joka oli tuolloin etsiväkonstaapeli ja kotimatkalla työpäivän jälkeen, puuttui tilanteeseen. Hyökkääjä pääsi karkuun, eikä tätä koskaan löydetty lukuisista yrityksistä huolimatta. Osittaisen muodonmuutoksen vuoksi kun tämän todellista ulkomuotoa oli mahdotonta tietää tarpeeksi tarkasti eikä ketään sinne päinkään löytynyt Taikaministeriön ihmissusirekisteristä.
Kuukausien kuluessa rauhassa Carrie alkoi vakuuttua siitä että hyökkäys oli satunnainen eikä mies lähtisi enää hänen peräänsä.

Ensitapaamisen tilanteen intensiivisyys ja intiimi elementti yhdistettynä Jacobin persoonaan ja olemukseen yleisesti, sekä hienovarainen, tukeva ja ymmärtäväinen käytös tuon yön tapahtuman suhteen saivat Carrien ensi kertaa avautumaan ja luottamaan uuteen ihmiseen lähes varauksetta. He huomasivat omaavansa paljon yhteistä ja myös viihtyvänsä toistensa seurassa erityisen hyvin. Jacob sai jopa puhuttua hänet käymään jonkin aikaa seksuaaliterapiassa tapahtuneen vuoksi, mikä auttoi häntä merkittävästi sen yli. Carrie alkoi huomata ettei hänen tarvinnut pärjätä kaikessa yksin.
Vuosien kuluessa tutustuessa enemmän ja enemmän ja ystävyyden vahvistuessa läheiseksi, heistä alkoi tuntua että se olisi jotain syvempääkin, kunnes joulun alla 1978 he astuivat parisuhteeseen.

Ystävyys Jacobin kanssa oli rohkaissut Carrietä päästämään myös muita enemmän lähelle, ystävystyen muun muassa Jacobin parhaan ystävän ja tämän tyttöystävän kanssa ja muodostaen läheisen kaveripiirin itselleenkin.
Loppukesällä he totesivat Carrien odottavan lasta, mutta perheenperustamista ei oltu vielä aiottu eikä suunniteltu. Se oli käynyt puheissa vain yleisesti yhtenä elämänaloista. Jacob oli kertonut jonain päivänä haluavansa lapsia ja Carrie ettei ollut koskaan varsinaisesti ajatellut asiaa vakavasti mutta ei pitänyt sitä lainkaan mahdottomana ajatuksena ja että jos perheen joskus perustaisi niin kaikkein mieluiten nimenomaan Jacobin kanssa.

Kun tohtori ilmoitti hänen sisällään kasvavasta pienokaisesta, Carrie ei ollut varma mitä tuntea. Hän oli onnellinen että jos näin piti käydä että se oli Jacobin kanssa eikä esimerkiksi joku niistä yhden illan jutuista vuosien varrelta. Sillä silloin kun hän oli ajatellut mahdollista perhe-elämää, hän on kuvitellut sen Jacobin kanssa. Heidän seksuaalinen kemiansa oli aina ollut täydellistä, ja romanttinen kemia kohdallaan suhteen noustua vahvasta ja läheisestä ystävyydestä. Hän pystyi helposti kuvittelemaan kotielämän Jacobin kanssa, hän vain ei ollut täysin varma kuinka paljon sitä ylipäätään elämässään halusi, ja ainakin olisi mieluummin lykännyt sen aloitusta paljon myöhemmäksi.
Vaikka Jacobkin olisi mieluummin lykännyt lapset vielä vuosien päähän – etenkin kun velhosota myrskysi pahimmillaan, abortti ei tullut kysymykseenkään kummankaan moraalimaailmassa vaan he päättivät pitää lapsen, hyväksyä sen mitä elämä tarjosi. Loppujen lopuksi tämä oli ja tuntui lahjalta ja heidän suhteensa oli vakaalla pohjalla.
Carrie oli jo vuosia asunut vanhemmiltaan perimässään lapsuudenkodissaan ja laittoi sen vuokralle, kun he nyt muuttivat yhteen Jacobin taloon jonka ympärille mies asetti vieläkin enemmän suojausloitsuja eivätkä nekään antaneet suurempaa mielenrauhaa. Raskauden edetessä, kaikesta stressistä huolimatta, se alkoi tuntua koko ajan enemmän oikealta, ja ainoalta valopilkulta sodan synkkyydessä. Pian he olivat kumpikin puhtaasti onnellisia ja innostuneita tulevasta vauvasta, vaikka askel suuruudessaan ja uutuudessaan olikin pelottava. Etenkin Carrie oli epävarma omasta onnistumisestaan, mm. koska hänen kokemuksensa ei perheestä ollut yhtä vahvalla pohjalla kuin Jacobin.

Helmikuun lopulla pariskunta toivotti tervetulleeksi maailmaan terveen ja kauniin poikavauvan, joka sai nimekseen Stephen Hunter King.
Carrie tunsi kyllä välittömän siteen pienokaiseen joka oli kasvanut hänen sisällään yhdeksän kuukautta ja oli osa kumppania jota hän rakasti syvästi, mutta myöhempinä päivinä ja viikkoina pidellessään ja hoitaessaan vauvaa hän tiedosti että hänestä ei tuntunut samalta kuin mitä muut äidit aina kuvailivat tuoreen äitiyden tuntuvan. Hän rakasti poikaansa, mutta alkoi havaita tunnesiteessä oudon heikkouden, ehkä jopa katkon. Hän huomasi henkistä epävarmuutta ja luotaantyöntävää tunnetta omalta puoleltaan poikaa hoivatessaan, ja että vauva tuntui aistivan sen eikä meinannut itkiessään asettua lainkaan vaikka mitä olisi yrittänyt. Hän arveli tilanteen johtuvan osittain omista vanhemmistaan mutta alitajuisesti tiedosti sen liittyvän myös muutaman vuoden takaiseen välikohtaukseen ihmissuden kanssa jota hän ei ollut pystynyt purkamaan niin täysin kuin olisi ehkä tarvinnut. Carrie yritti epätoivoisesti unohtaa menneet sillä hän halusi olla parempi äiti lapselleen kuin hänen vanhempansa olivat hänelle. Vaikka Jacob osallistui vauvan hoitoon niin paljon kuin raskaalta ja vaativalta työltään millään kykeni ja ehti, ja perheellä oli paljon iloisia ja onnellisia hetkiä, Carrien synnytyksenjälkeinen masennus oli erityisen syvä. Stephen ei silti jäänyt heitteille missään vaiheessa muutamaa tuntia kauemmaksi aikaa sillä heillä oli ystäviä taustatukena.

Pojan kasvaessa tilanne ei parantunut. Päinvastoin, kun tämä oppi kävelemään ja alkoi muodostaa minäkuvaa eli persoona muodostua enemmän ja vahvemmin, Carrie totesi että suojeluviettiä ja heikohkoa hoivaviettiä lukuun ottamatta hänessä ei ollut äidillisyyttä ylipäätään liiemmin, eikä yhteyden puute tenavaan ainakaan auttanut häntä selviämään kunnialla taaperon kasvatuksesta. Pojasta alkoi kasvaa aikamoinen pikku tyranni.
Vauvanhoidon stressaava puoli ja sodan aiheuttama lisästressi- ja pelot saivat pariskunnan miettimään uudestaan mitä he elämältään tahtoivat. He tiesivät että olisivat aina läheisiä ystäviä ja halusivat kasvattaa lapsensa yhdessä, mutta oli kulunut niin kauan siitä kun kumpikaan heistä oli ollut onnellinen ihan vain itsensä kanssa ja omassa henkilökohtaisessa elämässään. He olivat tavallaan kadottaneet itsensä sodan ja vauvanhoidon pyörteisiin jotka olivat myös verottaneet heidän suhteensa romanttista ja seksuaalista puolta. He pohtivat oliko perheenperustaminen tällaisella kuviolla johtunut enemmän sodan kaaoksen luomasta tarpeesta johonkin tiiviiseen ja turvallisen tuntuiseen vai aidosta halusta ja valmiudesta loppuelämän sitoutumiseen muutenkin kuin yhteisen lapsen kautta?

Pari viikkoa sodan päättymisen jälkeen he päättivät laittaa parisuhteensa tauolle voidakseen rauhassa itsenäisesti pohtia asioita ja tapailla muita naisia ja miehiä, nyt kun rauhan aika normalisoi elämää muutenkin. Koska Stephen oli vielä niin pieni eikä kumpikaan halunnut aiheuttaa tälle välttämätöntä stressiä, Carrie muutti vain toiseen huoneeseen eli he jatkoivat yhdessä asumista. He eivät tuoneet mahdollisia uusia suhteitaan kotiin ja aikoivat muuttaa erilleen vain jos vaikuttaisi siltä että tauko muuttuisi pysyväksi.
Pari kuukautta tauon alusta eteenpäin Carrie totesi olevansa raskaana, ja pari viikkoa siitä vahvistui että lapsi on Jacobin. He päättivät pitää tämänkin lapsen, mutta eivät vielä muuta. Odotuskuukausien kuluessa he kuitenkin tulivat tulokseen että rauha tai sota, he todella halusivat olla yhdessä eikä muiden kanssa mikään tuntunut samalta tai yhtä luontevalta. Ennen Freyan syntymää he olivat jälleen parisuhteessa pelkän yhteisasumisen sijaan.
He olivat myös päättäneet, että Carrien äitiysongelmien vuoksi olisi parempi jos he vaihtaisivat paikkaa. Hieman Freyan syntymän jälkeen Carrie palasi työelämään ja Jacob jäi uratauolle – koti-isäksi, ollen näin pääasiallinen huoltaja ja kasvattaja kummallekin lapselle. Carrie toki osallistui siihen parhaansa mukaan, mutta lopulta oli enemmän lasten kaveri ja Jacobin henkinen tuki kuin äiti.

Vuodet kuluivat suhteellisen onnellisena ja toimivana perheenä, mutta he alkoivat toivoa että kykenisivät yhteishuoltajuuteen paremmin ja epäillä että sen ongelmat saattaisivat vaikuttaa lapsiin pitkällä aikavälillä. He siis toimivat mainiosti parina mutta eivät niinkään yhteishuoltajina johon jäi paljon toivomisen varaa ja pidemmän päälle aiheutti riitoja. Stephenin saatua ihmissuden pureman, ongelmat nousivat selkeämmin pintaan ja he alkoivat puhua niistä vakavammin.
Ihmissusi-tilanne oli viimeinen sysäys kohti ikävää päätöstä. Heidän täytyisi työstää omia ongelmiaan jonkin aikaa erillään. Nyt alkoi olla sopivin aikakin, lasten aloittaessa koulun ja Jacobin palatessa töihin.
He laittoivat parisuhteensa uudestaan tauolle, mutta tällä kertaa he siirsivät lasten huoltajuuden virallisesti kokonaan Jacobille ja joulukuun lopussa 1987 Carrie muutti pois, pysyen Lontoossa, muuttaen takaisin Pikku-Whinginiin.

ja tarkoituksena pysyä yhteydessä Jacobin lisäksi myös lapsiin. Muutaman kuukauden kuluessa se kuitenkin hiipui olemattomiin, töiden, omien polkujen ja arkielämän etäännyttäessä heitä huomattavasti vaikka hän ja Jacob kyllä erosivat lämpimissä ja hyvissä väleissä ja pysyivät yhä ystävinä. Läheisyys vain hieman kärsi, ja Carrie puoliksi tiedostamattaan pakeni vanhemmuusvelvollisuuksia työn ja muiden kiireiden pariin nyt kun hänellä ei sitä lain mukaan ollut ja asuttiin erillään. Se tuntui helpommalta kuin ongelmien ratkominen, ja hän tiesi että lapset pärjäisivät hienosti vain Jacobin kanssa.

Lopulta hän kyllä yritti työstää henkisiä ongelmiaan, etenkin ihmissusi-traumaa loppuun, jottei joutuisi loppuikäänsä olemaan erossa perheestään niin paljon kuin mihin oli lipsuttu. Parin vuoden kuluttua hän olikin jo hieman paremmassa tilassa, joskaan ei vielä valmis palamaan entiseen vaikkei uutta yhtä hyvää parisuhdetta ollutkaan löytänyt eikä sen puoleen Jacobkaan.
Carrie palasi perheensä elämään tiiviimmin yhteydenpidon suhteen keväällä 1990 kun Jacob soitti ja kertoi tapahtuneista ja missä lapset vaikuttivat olevan äidin poissaolon suhteen.
Carrie oli tämän jälkeen yhteydessä perheeseensä vähintään kerran viikossa, vietti näiden kanssa juhlapyhiä, ja oli poikansa seurassa jopa täysikuiden aikaan joskaan ei koskaan varsinaista täysikuun iltaa. Uuden suhteen rakentaminen tyttäreensä Freyaan onnistui melko kivuttomasti, mutta Hunterin kanssa oli ongelmia.
Joulun aikaan 1990 hän ja Jacob palasivat yhteen, ja kesällä 1991 Carrie muutti takaisin saman katon alle. Viralliseen yhteishuoltajuuteen he siirtyivät takaisin vasta hieman myöhemmin.

Keväällä 1993, Hunterin juuri täytettyä kolmetoista, he ottivat merkittävän askeleen pyrkimyksessä auttaa tuon suhteen korjaantumista. Carrien oli tarkoitus seurata pojan muodonmuutosta ihmisestä sudeksi tämän tietenkin juotua sudenmyrkkyjuoman asianmukaisesti. Ilta ei kuitenkaan mennyt suunnitelmien mukaan, painajaisten vaivatessa Carrietä ja Hunterin asenteen ollessa liian ilkikurinen. Aamunkoitteessa Carrie päätti vihdoin kunnolla jutella poikansa kanssa heistä ja toiveistaan, aloittaen varmuuden vuoksi jo ennen kuin poika pystyisi puhumaan päälle tai häipymään paikalta ja voidakseen seurata muodonmuutosta sudesta ihmiseksi.
Tämä yksipuolinen keskustelunalku ja tilanne sattui täyttämään kaikki vaaditut elementit suden karkoituksesta, tuosta tuntemattomasta parannuskeinosta.
Yksi merkittävä tekijä heidän suhteensa ongelmista siis kaikkosi, mutta toki jäljellä oli yhä jollain tasolla se alkuperäinen joka oli vaivannut syntymästä asti ja sen lisäksi kahden vuoden 'hylkäämisen' tuoma kauna. Eikä Hunter hukannut aikaa syyttäessään äitiään siitä ettei ollutkaan enää ihmissusi, asian käydessä erittäin selväksi toukokuussa kun jo toinen täysikuu koitti ilman oireita ja ilman muodonmuutosta. Tietenkin se oli selvää kaikille muille jo hutikuussa, Hunter vaan ei halunnut uskoa sitä ennen toista kertaa.

Toinen velhosota muutaman vuoden kuluttua tuli sotkemaan kuvioita, sillä jästisyntyisen Carrien oli lopulta muutettava pois maasta, suojellakseen perhettään ja itseään. Heidän onnekseen sota ei kestänyt siitä eteenpäin enää vuottakaan vaan Carrie pääsi palaamaan kotiin jo seuraavana kesänä.

 

[Jacob King]

Hahmo & teksti © Nibs
Kuvissa: Hattie Gotobed

NIMI: Freya Emilia King
(Etunimi lausutaan 'Freia'.)
IKÄ: 0-10v (17.7.1982, Rapu)
VERI: Puoliverinen / surkki
TYLYPAHKA: Ei käy Tylypahkaa.
ASUU:
-Wandsworth, Lontoo, Englanti (07/1982-05/1985)
- Sutton, Surrey/Lontoo, Englanti (06/1985-->)

PERHE

Isä: Jacob Aaron King
Äiti: Carrie Isebelle Cooper
Veli: Stephen Hunter King
Siskopuoli: Effie Clayton
Setä: Benjamin King
+ Kummivanhemmat ja näiden poika jotka ovat perheen hyvin läheisiä ystäviä.

HARRASTUKSET

Piirtäminen, lukeminen, näytelmäkerho, keräily (kohteet vaihtelee usein ja laajasti.)

ULKONÄKÖ

Silmät: siniset
Hiukset: vaaleat

Hänellä on äitinsä silmät ja hiustenväri, ja hyvin kauniit ja ystävälliset kasvot joilta löytää usein nätin hymyn. Hän kasvaa normaalia tahtia, joten isoveljensä väliaikaisesti hidastuneen kasvun ja viivästyvän murrosiän vuoksi tyttö vaikuttaa n. 7-vuotiaasta eteenpäin kuin olisi tämän kaksossisko. He eivät toki näytä niin samalta (tosin eivät kaksoset aina näytäkään), vaan täysin samanikäisiltä.
Tytöstä saa yleensä positiivisen ja vahvaluonteisen ensivaikutelman, ja hän pitää värikkäistä vaatteista. Hyvin harvoin, jos koskaan hän pukeutuu mustaan. Useimmiten hän pitää housuja, eli mekkoja vain erityisissä tilaisuuksissa tai erittäin kuumina kesäpäivinä.

PERSOONAA

Itsevarma, ulospäinsuuntautunut ja sosiaalinen kuvaa Freyaa hyvin ja hän saa helposti hyviä kavereita, mutta toisaalta hän nauttii yhtä paljon yksin itsensä kanssa oleskelusta mm. harrastustensa parissa, ja on perheensä sisällä oppinut tasapainottamaan nuo tilanteen mukaan niin ettei kenellekään aiheutuisi turhaa lisästressiä. Vaikka hän ei koe tarvetta todistaa vanhemmilleen mitään, joskus hänestä tuntuu että hän jää hieman sivuun mahdottoman veljensä rinnalla ja yrittää parhaansa päättää milloin kannattaa pysyä siellä ja milloin taistella huomiosta.

Freya on ”se kiltti lapsi”. Jopa vauvana hän itkee hyvin vähän ja kasvaessaan on rauhallinen ja ikäistään kypsempi. Hänellä on kyllä temperamenttia ja tarpeeksi suuttuessaan se todella näkyy ja kuuluu, mutta vaatii hyvin paljon että hän kiukustuu niin pahasti. Yhtä harvinaista on että hän tekee jotain luvatonta tahallaan, mutta ei täysin ennenkuulumatonta. Enimmäkseen kuitenkin jos hän on pulassa tai tehnyt jotain typerää se johtuu virheestä tai siitä että veljensä on ylipuhunut hänet johonkin. Hän ei ole mitenkään pakkomielteinen sääntöjen suhteen, vaan yksinkeitaisesti ymmärtää niiden tärkeyden ja pitää enemmän niiden noudattamisen tuomasta hyvästä kuin rikkomisen tuomasta hetkellisestä hauskuudesta tai jännityksestä.

Tyttö on hyvin sopeutuvainen ja harvoin surullinen. Hän ei suotta peittele tunteitaan tai pidättele mielipiteitään, rakastaa kertoa tarinoita yhtä lailla kuin kuunnella niitä, mutta muistaa useimmiten olla kohtelias eikä varsinaisesti juoruile. Jos hänelle uskoo salaisuuden ja hän tietää sen merkitsevän paljon ja arvelee ettei siitä ole kenellekään vaaraa, hän kyllä pitää sen omana tietonaan.
Freya on yleensä ensimmäisten joukossa auttamassa ja yrittämässä ratkoa ongelmia.

Hän on isänsä ja veljensä tapaan hyvin perheläheinen ja nauttii suuresti perheen yhteisestä ajasta. Tyttö tulee yhtä hyvin toimeen kummankin vanhempansa kanssa ja pitää suhdettaan isäänsä erityisen tärkeänä ja on läheinen tämän kanssa, mutta on hitusen läheisempi äitinsä kanssa. Vaikka hän tietää ja tuntee että voi puhua vanhemmilleen mistä tahansa ja pyytää apua milloin tahansa, hän ei yleensä hae sitä ennen kuin kokee olevansa todella eksynyt tai peloissaan. Hunterin hän välillä toivoisi voivansa tahdonvoimalla muuttaa siskoksi ja vähemmän mahdottomaksi, mutta rakastaa veljeään täydestä sydämestään. Normaalisti he ovat varsin tyypillinen sisaruskaksikko riitoineen ja yhteistyöhetkineen. Yleensä hän tukee veljeään kaikessa, jopa pitäen salaisuuksia olivat ne sitten sääntöjä rikkovia tai eivät, mutta jos ne hänestä vaikuttavat liian hurjilta ja vaarallisilta hän kuuntelee ennemmin vastuuntuntoista kuin sisarellista osaa sydämestään.

Freya on melko tyttömäinen monilta kiinnostuksenkohteiltaan ja mieltymyksiltään, mutta Hunterin kaltaisen veljen kanssa kasvettuaan hän ei epäröi tai pidä vastenmielisenä lähteä myös rajuihin ja mutaisiin leikkeihin tai tapella kunnolla, joskin viimeksi mainittua hän tekee vain itsepuolustuksena.

Hänellä ei ole aavistustakaan mitä hän haluaa olla isona mutta tykkää pohtia sitä paljon ja muuttaa mieltään usein. Äitinsä tapaan hän on hyvin laiteellinen sielu, mutta toisaalta on myös veljensä tapaan kiinnostunut luovasta keksimisestä ja käsillä tekemisestä, ja sitten taas menneet vuosisadat ja kulttuurit kiehtovat häntä suuresti. Yhtenä kautena hän haluaa tulla matkaoppaaksi, toisena arkeologiksi ja välillä kuuluisaksi taiteilijaksi.
Välillä vaikuttaa siltä että nämä lukuisat haaveet, etenkin lapsuudessa, ovat enemmän tytön ylitsepursuavaa intoa ja halua kokea elämää ja maailmaa niin paljon kuin ikinä mahdollista, kuin vakavia tulevaisuuden suunnitelmia.

ELÄMÄSTÄ
Ks. isän, äidin ja veljen esittelyt.

•  Freyan puheääni.