Mistä on pienet pojat tehty?

[Stephen Hunter King]

"Ne ovat jättiläisiä! Ja ilmeisesti emme olekaan enää Maas! Ilmn, kapteeni, ilmaan! Emme voi luottaa alienien ystävällisyyteen heidän omalla maallaan," perämies hätäänrtyi ja lentokone kääntyi ympäri.
"Se ehti liian lähelle," kapteeni sanoi, eikä kone enää noussut ilmaan, maassakin liukuminen oli vaivalloisempaa. "Se on myös tehnyt jotain koneellemme!"
Hunter keskittyi mielikuvitusseikkailuunsa, sivuttaen Denan muut saanat. Mutta samassa lennokin akusta hiipui viimeisetkin virrat eikä se liukunut enä milliäkään.
"Olemme tuomittuja!" kapteeni huudahti dramaattisesti, Hunterin lysähtäessä nurmelle istumaan, huokaisten syvään.
"Iskä sanoi että saan mennä petiin normaalisti tänään ja siihen on vielä tunti," poika muistutti, katsoessaan ylös Denaan, lennokin ohjain yhä käsissään. "Enkö voisi olla ulkona siihen asti?"

[Cullodena Aiken]

Dena huokaisi syvään ja katsoi poikaa, kun tämä alkoi laittamaan kapuloita rattaisiin, nukkumaanmenon suhteen. "Luulin, että olisit sanasi mittainen mies, mutta taisin erehtyä", Dena sanoi, muka pettyneellä äänellä. "Mehän sovittiin, että tulet heti kun kutsun sinua", hän lisäsi ja katsoi poikaa silmiin ja kuunteli tuon vedoten tuntiin, jonka sai vielä valvoa. "Mutta ota huomioon, että sinulla menee ainakin puolet tuosta ajasta, kun hoidat iltapesut ja -toimet ja kun olet saanut ne hoidettua, on jo aika käydä nukkumaan", Dena sanoi rauhallisesti ja katsoi poikaa lempeästi hymyillen. "Olen kuitenkin vastuussa teistä kahdesta niin kauan, kuin isänne on poissa ja sinun on huomenna aamulla taas herättävä virkeänä koulutielle", Dena lisäsi.

[Stephen Hunter King]

"Olen minä," Hunter sanoi enemmänkin itselleen, yrittäen muistaa mitä tarkalleen ottaen oli luvannut. "Mutta ei minulla puolta tuntia siihen mene, korkeintaan viisitoista minuuttia," hän vastasi hiem hämmentyneenä miksi Dena automaattksesti oletti että kellään menisi niin kauan hampaiden pesuun ja pyjamaan vaihtamiseen. Iltapalakaan ei koskaan ollut suuri niin ei sekään juuri aikaa vienyt. Hunter laaahusti takaisin sisälle, poimien lennokkinsa mukaan terassilta.

Hän heitti lenkkarit jaloistaan terassin kenkätelineelle, katosi olohuoneen läpi eteiseen, ja kolisi ylös portaita. Poika pudotti ohjaimen ja lentokoneen säkkituoliin ovensa vieressä, avasi vaatekaappinsa oven ja laskeutui polvilleen. Ilahtuneena hän otti hyllyn perältä esiin pikkuruisen, pörröisen otuksen--kolmen viikon ikäisen tornipöllön poikasen. Poika silitteli unista, juuri herännyttä lintuvauvaa ja pohti syvästi mistä saisi sille ruokaa. Pikkuinen ei ollut syönyt mitään ainakaan yli vuorokautren. Hän oli aikonut varastaa pari hiirtä mukaansa koululta muttei ollut havainnut yhtäkään, edes ullakolla jonne oli parin kuudesluokkalaisen kanssa onnistunut livahtamaan.

Muutaman minuutin kuluttua Hunter laskeutui alakertaan, suloinen höyhenpallero suojaisasti sylissään, valtaosaksi pojan pienten kämmenten peitossa.
"Dena?" hän kutsui katsellen portaiden alapäässä olohuoneeseen ja ruokasaliin. "Loihtisitko tänne pari hiirtä? Robin on tosi nälkäinen."
Hunter ei tiennyt oliko pöllö tyttö vai poika, mutta nimesi sen silti yhden suosikki Disney-hahmonsa mukaan.

[Cullodena Aiken]

Kun Hunter lähti Denan mukana sisälle, ajatteli nainen, että tämä oli kuitenkin sujunut yllättävän helposti. Dena istuutui nojatuoliin ja otti laukustaan erään velhokirjailijan kirjoittaman kauhuromaanin. Kirjailija Travens Badbat, oli nuoren naisen lempikirjailija, sillä tämän romaaneihin pääsi aina välillä kirjaimellisesti sisälle. Hän lueskeli kirjaansa rauhallisena, kun Hunter kutsui häntä, saaden hänet laittamaan kirjan takaisin laukkuun. "Robin?" hän sanoi hämmentyneenä, sillä Jabob ei ollut sanonut mitään mistään Robinista. Dena nousi tuolilta ja asteli sitten rapuille ja huomasi Hunterin käsissä pöllön. "Mistä sinä olet tuon löytänyt?" hän kysyi rauhallisena ja katsoi pojan suojelevaista elettä, pöllönpoikasta kohtaan. Oli tuo mistä hyvänsä, niin Dena tiesi, että emo ei enää huolisi tuota, koska poikanen oli ilmeisesti ollut ihmiskosketuksessa jonkun aikaa. "Kai sinä ymmärrät, että et voi pitää sitä. Se on aivan liian pieni ja isäsi ei ole antanut sitä sinulle hoidettavaksi, koska se tarvitsee paljon hoitoa", Dena sanoi rauhallisena ja katsoi Hunteria silmiin rauhallisesta.

[Stephen Hunter King]

Poika katsahti untuvapalleroa käsissään ja mietti hetken. Ei hän välittänyt siitä jos se vaatisi paljon hoitoa. Se oli niin söpö...!
"Viistokujalta, eilen. Se vaikutti hylätyltä ihan yksin ulkona joten ajattelin..." hän vastasi, "Olen lukenut paljon pöllöjen hoidosta ja ihan varmasti hoitaisin Robinia hyvin," vekara intti, katsoessaan ylös Denaan. "Ajattelin, jos voisit yrittää vakuutta iskän siitä että me tarvitsemme pöllön. Ja että itse kasvatettu olisi paras," hän jatkoi mutta alkoi uskoa että oli ehkä tehnyt virhearvion eikä Dena haluaisikaan auttaa. Tietenkin tämä pikkuinen tarvitsisi myöhemmin käyttää virallisissa piireissä jotta sen ylle saataisiin tarvittavat loitsut ja muutenkin koulutettua postipöllöksi, ei linnusta muuten hyötyä olisi, mutta se oli juuri nyt tenavalle toissijaista. Ei hän tosin ollut kuukausiin lukenut mitään pöllöistä, haave oli vain muistunut mieleen untuvikon osuessa silmiin ostosreissulla, joten hän ei muistanut paljonkaan lukemistaan. Mutta tänään hän oli koulun kirjastosta lainannut uudestaan kirjoja aiheesta ja aikoi lueskella niitä ennen valojen sammuttamista.

[Cullodena Aiken]

"Voi sinua Hunter", Dena sanoi pahoittelevalla äänellä. "En voi vakuuttaa isääsi asiassa, joka ei ole täysin totta", hän lisäsi ja kykykistyi pojan viereen ja katsoi tuota silmiin. Hän sanoi sitten: "Pöllön poikanen tarvitsee niin paljon enemmän kuin kirjoista selviää, ja isälläsi ei ole aikaa panostaa pöllön kasvattamiseen, etkä sinä yksin pärjää sen kanssa. Jos pöllösi selviää ilman, oikeanlaista hoitoa, niin siitä tulee todella hankala ja se alka tuhota paikkoja."
Naisen käsi silitti pojan olkapäätä, kun hän jatkoi: "Olen varma, että sinäkin haluat antaa Robinille mahdollisuuden selvitä. Olenko oikeassa?"

[Stephen Hunter King]

Siinä vauvalintua silitellessään poika muisti ettei se kai vielä syönyt eläviä hiiriä. Eikä hän haluaisi tappaa söpöjä eläimiä mistään syystä. Mutta hän oli varma että pystyisi hoitamaan Robinia jos vain saisi kaikki tarpeelliset tarvikkeet ja paljon hiirenraatoja ja vähän neuvoja ja ruoan valmistusohjeita. Silti, poika ymmärsi ettei voinut huolehtia siitä juuri nyt.
"No...Ottaisitko hänet kauppaasi hoitoon? Iskä voisi ostaa hänet sitten kun hän on iso," poika ehdotti, ojentaen untuvapalleroa Denalle.
"Robin ei ole syönyt mitään eilisen jälkeen," Hunter muistutti, salaa toivoen että pääsisi heti käymään Ihmeiden eläintarhassa. Olihan petiaikaan vielä tunti eikä kuolleita eläimiä voinut loihtia paikalle.

[Cullodena Aiken]

Dena katsoi poikasta ja Hunteria, ojentaen käsiään poikaa kohti. "No minä lupaan nyt keittää sille kananmunan, mene sinä iltapuuhillesi, voit sen jälkeen syöttää sille sen kananmunan ja sitten on aikasi mennä nukkumaan. Minä juttelen sitten isäsi kanssa, kun hän tulee kotiin", Dena lupasi pojalle ja lisäsi: "Isäsi tekee ratkaisun poikasen suhteen, mutta uskon hänen olevan kanssani samaa mieltä."

[Stephen Hunter King]

Poika huokaisi ja kiipesi yläkertaan, omaan huoneeseensa. Hänellä ei ollut aikomustakaan alkaa iltapuuhiin vielä saati mennä nukkumaan jo kananmunan keittämisen ja syömisen jälkeen, mutta ei jaksanut inttää vastaan. Johan hän oli juuri muistuttanut että oli saanut luvan valvoa normaalisti puoli yhdeksään ja että siihen oli vielä melkein tunti. Hunter kaivoi lelulaatikosta esiin kaupunkimaton ja rullasi sen auki keskelle lattiaa. Pitihän Matchbox-kokoelman uusin tulokas ajaa sisään. Hän unohti jälleen pöllönpoikasen hetkessä, kuten koulusta palatessaankim. Vekara uppoutui autoleikkiin johon liittyi pian mukaan myös lauma dinosauruksia. T-Rexin lempipurulelu vaikutti olevan urheiluautot, mistä kasvinsyöjät olivat erittäin helpottuneita. Niillä oli aikaa juosta pakoon, joskin ne eivät päässeet pitkälle sillä kaupungin rajalla vastaan ryntäsi valtava joukko sotilaita aseineen. Kasvinsyöjillä kävi kuitenkin uudestaan onni, kun kaikki se metallin pureskelu sai Rexin himoitsemaan vain pikku välipalaa johon säälittävän pienet sotilaat kelpasivat mainiosti.

[Cullodena Aiken]

Dena lähti keittämään kananmunaa, pieni pöllönpoikanen, lämpöisesti pienessä pyyhepesässä, jonka nainen oli tehnyt sille. Hän huomasi Hunterin kiinnostuksen siirtyneen pöllöstä. Kun kananmuna oli kypsynyt, Dena jäähdytti sitä hetken kylmässä vedessä ja survoi sen kuorineen, haarukalla pieneen kulhoon. Hän tuli sitten poikasen ja kananmunasurvoksen kanssa takaisin olohuoneeseen, alkaen pienellä teelusikalla tarjoamaan nokittavaa pöllönpoikaselle, joka nokki jokaisen murunkin, nälkäiseen vatsaansa, jonka jälkeen se rauhottui pyyhepesään uinumaan. Dena laski pyyhepesän sohvan tyynyn taa ja kävi pesemässä astiat, palaten sitten lukemaan kauhuromaaniaan, käyden kuitenkin välillä vilkaisemassa Hunterin leikkiä.

[Jacob King]

Koulupäivä, puistoleikit ja pihaleikit väsyttivät Hunterin tehokkaasti, hän oli kömpinyt vuoteeseen jopa viisi minuuttia aiemmin kuin olisi tarvinnut ja nukahti Disney-lehden päälle yöpöydän lampun jääden palamaan. Noin kaksi ja puoli tuntia myöhemmin, kymmenen yli yksitoista, Jacobin auto kääntyi pihatielle. Perheelliselle, ainoa hyvä puoli iltavuoroissa oli että tähän aikaan autoliikenne oli niin kevyttä ettei matkaan kulunut kuin kaksi minuuttia. Päivävuorossa sitä joutui aina ruuhkaan, mutta toisaalta hänellä ei ollut valittamista kun työpaikka oli niin lähellä ettei pahimmassakaan ruuhkassa yleensä joutunut kärsimään kymmentä minuuttia kauempaa. Sitä paitsi yleensä hän käveli työmatkansa, tällä viikolla hän vain halusi varautua tarpeeseen päästä nopeasti kotiin. Ilmiintymällä hän ei mielellään liikkunut muutoin kuin pakottavissa tilanteissa.

"Hei, Dena," mies tervehti hyväntuulisena, astuessaan eteiseen ja sulki oven perässään. "Sujuiko ilta mukavasti?"
Jacob pudotti auton avaimet ja kotiavaimet puhelinpöydän ylimpään laatikkoon ja potkaisi löysästi sitomansa kengät jaloistaan. Hän todella toivoi ettei kaikki oli hyvin, ilta oli tähänkin asti ollut melko stressitön, kovin dramaattisilta hälytyksiltä oli säästytty paitsi se Denan soittama mutta sitäkään ei sentään ollut tarvinnut tehdä hätäkeskuksen kautta. Jacob ripusti takin naulakkoon ja suuntasi alakerran wc:lle pesemään käsiään.

[Cullodena Aiken]

"Hei Jacob", Dena vastasi, hän oli uppoutunut kirjaansa, mutta Jacob sopivasti kohotti hänet kauhuromaanin parissa. "Sujui ihan hyvin ja Hunterkin meni viisi minuuttia aiemmin pehkuihin, oli kuitenkin ihan toiminnallinen päivä", Dena kertoi.
Kun Jacob tuli olohuoneseen, oli Dena jo laittanut kirjansa takaisin laukkuunsa ja ottanut pienen pöllönpoikasen syliinsä. "Et ole tainnut vielä tavata uusinta perheenjäsentänne, tässä on Robin", Dena sanoi ja lisäsi: "Hunter kuulemma löysi tämän eilen viistokujalta ja hän pyysi minua vakuuttamaan sinut, että tarvitsette pöllön. Minä kyllä sanoin, etten voi vakuuttaa sinua ja kerroinkin, ettei sinulla taida olla aikaa panostaa tällaiseen lemmikkiin. Ehdotin, että tämän veisi Lurppuluomeen, mutta hän haluaisi minun ottavan tämän eläintarhaan ja pitävän varalla teille."

[Jacob King]

"Mitä?" Jacob toisti uteliaana minkä otuksen poika nyt oli keksinyt haluta. Vekaran lemmikkikuume oli ehtinyt jo käydä läpi muutamia lajeja kevään aikana.
"Voi ei," hän huokaisi nähtyään Robinin. Välittömästi hänelle palasi mieleen Lurppuluomen kaupan haju, jonka saisi ihan helposti loitsulla haihdutettua päivittäin mutta hän arvelikin omistajan jättävän sen pöllöjen puolelle minimoidakseen heräteostoksia niiltä jotka eivät tule ajatelleeksi miten paljon petolinnut tuottavat jätöksiä ja miten sotkuista ja haisevaa niiden oikeanlainen ruokavalio ja ruokakin on. Seuraavaksi mieleen tulvi erilaisia kohtaamisia pöllön omistavien ystävien kodeista lapsuudesta. Hän ei kertakaikkiaan nähnyt pöllön omistamisessa mitään järkeä etenkään kaupungissa jossa se ei voisi edes metsästää itse ja lentää vapaana. Pöllö oli toki kaunis ja kätevä postinkantaja mutta siihen sen positiiviset puolet lemmikkinä loppuivatkin.
"Tee kuuten tahdot, me emme ota pöllöä missään vaiheessa. Aikaa vaativuuden lisäksi ne ovat liian sotkuisia ja liian vaarallisia ruokkia, eivätkä edes viihdy ihmisten kanssa eli vaativat paljon ja antavat vähän takaisin. Jos nyt joskus jonkun linnun ostamme niin se on jokin sosiaalinen ja kesympi laji kuten pari papukaijaa tai kyyhkystäi. Tosin, minusta lintujen kuuluu lentää vapaana luonnossa. Todennäköisemmin ostan pojalle jonkin muun. Katsotaan nyt jos hän vaikka innostuisi kissoista siskonsa tapaan kun hoidamme sinun kisuasi ensi viikonloppuna. Luulisin että kissa olisi meidän elämäntilanteeseen sopivin lemmikki."

[Cullodena Aiken]

Dena nyökkäsi ja hän laski pöllönpoikasen toistaiseksi sivulle. "Näin päättelinkin ja olen samaa mieltä kissa olisi sopivin lemmikki, jos sellaisen tähän tilanteeseen haluaa hankkia, mutta turhaan minä niistä sen enempää alan pohtimaan, tiedät kuitenkin itse parhaiten oman laumasi", Dena sanoi naurahtaen itselleen ja pudisti päätään. "Meillä on ilta mennyt muuten ihan hyvin, ei ole ollut ongelmia, vaikka Hunter koittikin päästä kellariin, niin hän oli oikein kiltti, niinkuin Freyakin", Dena kertoi hymyillen.

[Jacob King]

"Hienoa. Kyllä tälle päivälle jo hankaluuksia riittikin," Jacob sanoi kaivaen lompakon taskustaan. "Ai niin, kellari. Tiesin unohtaneeni jotain. Mutta tiesin myös että harkintakykysi on hyvä joten en antanut sen häiritä," hän totesi.
"Suostutko vielä toiste lapsenvahdiksi jos kukaan vakiolapsenvahtdeistani ei ehdi?" hän tiedusteli ojentaessaan Denalle sovitun palkkasumman.