Joulu sodan jälkeen

[Xander Ozias James]

Xander asteli olohuoneeseen jossa oli paljon enemmän mielenkiintoa kuin keittiössä, etenkin kun sitä valaisi kauniisti koristeltu joulukuusi johon poika ei illalla ehtinyt juuri huomiota kiinnittää. Nyt sen valot ja värikkäät koristeet ja miellyttävä havujen tuoksu veti vekaraa puoleensa kuin magneetti. Poika asteli sen ympärillä ja hypisteli varovaisesti pienimpiä koristeita, vältellen palloja. Joku orpokodin henkilökunnasta oli ehdottomasti halunnut heidän joulupuuhun lasipalloja, mikä ilo oli tietenkin jäänyt lyhyeksi sillä suurin osa oli sirpaleina muutaman päivän sisällä. Mutta sitten hän huomasi ylimmillä oksilla jotain muuta, jotain mikä oli pakko saada alas. kauniiseen kimaltelevaan siniseen paperiin käritty suklaakonvehti kavereineen! Xander konttasi kuusen alle piiloon ja koetti löytää hyvän kohdan suunnata ylöspäin. Puut olivat hänen mielestään kiipeämistä varten sisälläkin. Hän halusi myös kokeilla onnistuisiko hän siinä yhtä hiljaa ja vikkelästi kuin orpokodin kissa.
"Miau!" poika sanoi hiljaa, jotta puu luulisi hänen olevan kisumirri.

[Filip Logan]

Filip puuhasteli keittiössä aikansa, suunnaten sitten olohuoneeseen, minne Xanderkin oli pujahtanut, kuusta ihastelemaan.
Poika oli onnistunut katoamaan jonnekin, mutta Filip ei kuitenkaan huolestunut, kuullessaan pojan maukaisun kuusen alta. Hän hymähti hiljaa ja antoi pojan rauhassa leikkiä kuusen alla, pitäen silmällä sekä kuusta, että keittiössä kiehuvia kananmunia. "Mitäs siellä kuusen alla on? Kissimirrikin?" mies kysyi lempeällä äänellä ja esitti jatkokysymyksen: "Laitetaanko joku Nalle Puh video pyörimään? Voidaan katsoa sitä, samalla kun kananmunat valmistuvat ja jäähtyvät." Yhtäkkiä puu alkoi heilua uhkaavasti ja Filip tajusi, mitä poika aikoi. "Stop tykkänään pikkumies", Filip kiirehti pitämään puuta ja oksiston läpi katsoi poikaa sanoen: "Sisällä ei saa kiivetä puussa. Se ei pysy pystyssä, vaan kaatuu. Onko puussa, jotain mitä tavoittelet?"

[Xander Ozias James]

"Ei," poika vastasi lähes kuiskaten ja vetäytyi pienemmäksi nalleaan halaen. "Anteeksi," hän lisäsi hädissään kömpieen nopeasti pois puun alta ja juoksi keittiön puolelle ja siellä pöydän alle suojaan. Mies oli niin iso että sieltä sitä ehtisi ehkä karkuun, jos nyt sinne asti ehtisi lainkaan. Xander oli melko varma että kohta seuraisi läimäys tai huutoa tai todennäköisimmin molemmat eikä mitään Nalle Puh-videoita. Pöydän alla mahdollisimman kaukana olohuoneen oviaukosta poika käpertyi istumaan mahdollisimman pieneksi ja rutisti äitinsä lahjanallea kyyneleisin silmin. Tähän asti aamu oli toki ollut hyvin erilainen kuin viime aikoina ja tuo mies vain lehmepä, mutta hän ei luottanut siihen.

[Filip Logan]

Filip katsoi säikkyä poikaa, joka lähti juoksemaan nopeasti keittiöön. Mies seurasi tätä rauhallisesti ja huomatessaan kananmuna veden jo kiehuvan, hän laittoi munakelloon ajan. Sitten hän meni pöydän toiseen päätyyn, kuin missä Xander oli käpertyneenä ja polvistui. "Hei, pikkumies. Ei ole mitään hätää. Minä säikähdin, koska en halua sinun satuttavan itseäsi", Filip sanoi lempeällä äänellä ja lisäsi sitten hieman innostavalla äänellä: "Mutta hei, mennäänkö laittamaan sinulle se Nalle Puh näkymään?" Filip siirtyi kauemmas, jotta poika rohkaistuisi tulemaan pöydän alta. "Minä menen edeltä valmistelemaan sitä", Filip sanoi hymyillen ja katsoi poikaa lempeällä katseella ja nousi sitten rauhallisesti, astellen olohuoneeseen. Hän meni videokaapille ja katsoi alemmalta hyllyltä, luvatun Nalle Puh piirretyn ja laittoi sen vhs-soittimeen ja avasi vanhan mallisen telkkarinkin. Pian alkoikin televisiosta kuulua walt disneyn tunnusääni ja sen jälkeen tulikin ensimmäinen mainos. Filip kysyi pojalta: "Haluatko katsoa mainokset vai mennä suoraan ohjelmaan?"

[Xander Ozias James]

Pikkuinen kalpea poika istui silti vielä pöydän alla mahdollisimman tavoittamattomissa ja halasi nalleaan tiukasti. Hän tarkkaili Filipiä epäluuloisena, mutta pelko hiipui lapsen olemuksesta huomattavasti kun Filip hääräili olohuoneessa videonauhurin ja television parissa, mahdollistaen kauemmas pakenemisen. Ja tämä, vaikkakin eirtyisen iso, mies oli ollut tähän asti hirmuisen mukava ja lempeä kaikin tavoin ja edellisen kodin hirviö oli ollut nainen. Joten Xander päätyi lopulta vain kömpimään pois pöydän alta ja kurkistamaan nurkan takaa olohuoneen puolelle ja katse löysi Filipin ja television. Myös hänen pehmo-Nalle Puhin pää näytti tekvän samoin. Xander tunsi olonsa hyvin hämmentyneeksi ja epävarmaksi. Ei viimeksi hänelle tehty mitään kivaa Belinda-tädin lähdettyä pois.
"Ei mainoksia," poika vastasi, normaalia hiljaisemmalla äänellä je epävarmaan sävyyn.

[Filip Logan]

Filip puuhaili telkkarin ja vhs-nauhurin kanssa olohuoneessa ja hän huomasi tarkkasilmäisesti, kun poika lopulta kurkisti nurkan takaa. Hän hymyili rauhallisesti ja vastasikin sitten tälle hymyillen: "Selvä, kelataan vähän." Vajaan kahden minuutin kelaamisen aikana, hän nosti tilaustyönä tehdyn keinutuolin hieman lähemmäs telkkaria ja otti sohvalta peitteen ja pari pientä sohvatyynyä ja teki siihen mukavan pesän ja sanoi lempeästi. "Karhut saavat kömpiä tähän mukavaan pesään katselemaan Nalle Puhin ja kavereiden seikkailuja." Sitten hän katsoi kuusta ja otti siitä kaksi suklaakonvehtia ja asetti ne keskelle pesää houkuttimeksi. "Ei kerrota kellekään, että sait ennen aamupalaa vähän suklaata", Filip kuiskaa hymyillen ja iskee silmää pojalle ja napsauttaa videon pyörimään normaalilla vauhdilla. "Käyhän pesään, niin pääset nauttimaan videosta heti alusta asti", Filip sanoo lempeästi.