DARLING, Wendy

[Wendy Darling]

 Hahmonäkemys & teksti © Kieran
Alkuperäisen hahmon luoja: J.M. Barrie
Kuvat © all their rightful owners
Kuvissa: Saffron Burrows

HAHMON NIMI

Wendy Moira Angela Darling

SYNTYMÄAIKA

12.7.1981 / 35v vuonna 2016

PERHE
Isä: George Darling - * 1958
Äiti: Mary Darling - * 1958
Poika: Peter Darling, (Pan) – * 28.7.2010 – (virallinen adoptio 01/2017)
Pikkuveljet:
~ John Darling - * 1983
~ Michael Darling - * 1987
~ Charles ”Charlie” Darling / Curly
~ Thomas ”Tommy” Darling / Tootles
~ Nicholas ”Nick/Nicky” Darling / Nibs
~ Samuel ”Sam” Darling / Slightly
~ Theodore ”Ted/Teddy” Darling / Kaksonen
~ Jacob Darling / Kaksonen
---> John ja Michael biologisesti, muut eli Kadonneet Pojat adoptoitu vuonna 1994.

ASUINPAIKKA:

Lapsena /jyliopisto-iässä:

* 8 Evelyn Grove, Ealing, Lontoo – (vanhempiensa talo)
---> pohjapiirrokset & tiedot

Aikuisena / nykyään:
(Tulossa pian.)

AMMATTI: Opettaja – (yläkoulussa, äidinkieltä)
Vuosina 2004-nykypäivä

ULKONÄKÖ

Hiukset: tummanruskeat
Silmät: tummanruskeat
Pituus / paino: 183 cm / 74 kg
Ruumiinrakenne ja olemus:
"Tiimalasi" - Rinnat-vyötärö-lantio: 81-58-84 cm
Kuppikoko: 32A britannian koossa / 70A manner-Euroopan koossa.
Ystävälliset kasvot, ja hyvin lempeä mutta vahva ja päättäväinen olemus.

PERSOONAA

Lapsena Wendy rakasti seikkailuja, fantasiaa, ja  tarinoita, ja viihtyi hyvin poikaseurassa - mutta jonkinasteisen poikatyttöyden varjosti valtavan syvä ja intohimoinen äidillisyys. Oma äitinsä oli hänen "idolinsa" ja hän rakasti huolehtia vauvoista ja muista lapsista, jopa omista pikkuveljistään. Se onnistuikin hyvin sillä Wendy on aina ollut huomattavan kypsä ikäisekseen. Tämän vuoksi hän oli jo 12-vuotiaana Neverlandissä hämmästyttävän loistava äitihahmo Kadonneille Pojille; vastuuntuntoinen, sekä johdonmukainen ja tiukka, mutta osoitti myös paljon hellyyttä ja lempeyttä. Nämä piirteet ja kyvyt ovat kasvun myötä vain vahvistuneet, eikä seikkailullisuuskaan ole läheskään täysin takavuosiin hukkunut.

Wendy viihtyi yhtä lailla muiden tyttöjen keskuudessa ja tykkäsi pitää itsensä siistinä ja pukeutua sukupuolelleen tyypillisesti, mutta ei ole koskaan ollut varsinaisesti pikku prinsessa eli ei liiemmin piitannut hörhelöistä ja hurjista määristä kimalteita tai tuotteita hiuksissaan.

Hän on hyvin itsenäinen; vaikka hän hyväksyi vanhempiensa tarjouksen ostaa Suttonin talonsa hänelle, jotta sai itselleen ja Peterille parhaan mahdollisen naapuruston ja kotiseudun - hän ei herkästi hae taloudellista apua heiltä tai muiltakaan vaan pyrkii ensisijaisesti pärjäämään omillaan. Yläkoulun opettajan palkka tekeekin hänestä taloudellisesti vakaan, vaikka ei erityisen varakasta. Tulotasoltaan hän on työväenluokan ja keskiluokan välimaastossa, lähempänä keskiluokkaa.
Vaikka hän on itsevarma ja tahtoo ratkoa ongelmansa ja haasteensa omin voimin, hän ei teeskentele olevansa ekspertti vaikeissa asioissa - etenkään Peterin suhteen - vaan hakee tarvitessaan neuvoa vanhemmiltaan tai jopa lapsipsykologilta. Pitkälle hänen kokemuksensa adoptoitujen veljiensä kanssa kuitenkin riittää.

Ikäisekseen kypsä nykyään tarkoittaa tyypillistä vahvemman itsenäisyyden lisäksi että vaikka hän tykkää välillä juhlia tyttöporukalla ja shoppailla, ylipäätään rentoutua ikätovereiden parissa, se ei ole hänelle läheskään yhtä tärkeää kuin läheistensä kanssa ajan viettäminen ja muista vastuullisesti huolehtiminen. Wendy ei koskaan juo itseään merkittävään humalaan, jos lainkaan, eikä koskaan astu auton rattiin jos on nauttinut siemauksenkaan alkoholia. Tupakkaan hän ei haluaisi koskea pitkällä tikullakaan, moinen tapa on hänestä ällöttävää ja jos joku hänen läheisistään aloittaa tai on jo addiktoitunut hän tekee parhaansa puhuakseen/auttaakseen tämän irti tuosta tappavasta tavasta.

Hän on aina ollut erittäin hyväsydäminen ja koittanut nähdä ja rohkaista ihmisissä näiden parhaita puolia, eikä missään nimessä sortuisi väkivaltaisuuksiin ellei ole aivan välttämätöntä - siis Neverlandissä hän esimerkiksi miekkaili vain itsepuolustukseksi, ja pyrki pitämään poikienkin seikkailut sen verran hallinnassa etteivät nämä joka välissä lähtisi ihan erikseen taisteluja kerjäämään. Hän ei kuitenkaan epäröi puolustaa rakkaitaan väkivalloinkin, jos se vaikuttaa välttämättömältä - ensisijaisesti hän kuitenkin pyrkii selvittämään tilanteet nokkeluudella ja puhumalla.

Kaikessa kärsivällisyydessään, lempeydessään ja rauhaarakastavassa sydämessäänkin hän silti omaa melko tulisen temperamentin. Hän ei yleensä huuda ja räyhää, mutta tosissaan suuttuessaan on varsin intensiivinen ja tulinen - joskin leppyy myös melko nopeasti sillä ei halua negatiivista ilmaa ympärilleen saati kotiinsa turhan pitkään.

Hän ei ole hurja tuhlari, mutta myöskään kaukana pihistä. Anteliaisuus on yksi hänen hyveistään, mutta hän pitää järjen kädessä ja taloutensa kunnossa. Anteliaisuus näkyy enemmän jakamisen ilossa kuin rahan tai suurien lahjamäärien muodossa. Wendy on päätlöksissään usein joustamaton, muttei aivan mahdottomasti. Itsepäisyys ilmenee hänessä niin vahvuutena kuin heikkoutenakin.

Hän on vahva johtajasielu ja pyrkii automaattisesti ottamaan ohjat käsiinsä tilanteissa, mutta osaa tarvittaessa myös seurata jonkun toisen johtoa. Saattaa tosin silti päätyä sooloilemaan, jos kokee oman ajatuksensa selkeästi paremmaksi. Kuten lapsenakin, hän yhä pyrkii vetämään kokemusrikasta ja perheläheistä elämää. Rohkeus, intohimo ja luovuus ovat siivittäneet hänen tavoitteiden saavutuksia läpi elämän. Wendy ei enää aikuisvuosinaan tee hätäisiä päätöksiä vaan pyrkii tekemään perusteellisen tutkimustyön ennen tärkeitä päätöksiä. Lapsena hätäisiä päätöksiä syntyi enemmän sillä hän on aina ollut hyvin itsevarma.

Hän on aina ollut syvästi perheläheinen, mikä vain syventyi entisestään kun hän sai Neverlandistä kuusi uutta rakastettavaa pikkuveljeä ja näin ollen kasvoi aikuiseksi valtavassa yhdentoista hengen perheessä jonka arvot olivat koosta huolimatta vanhanajan suuntaisia eli esimerkiksi että koko perhe ateroi aina yhdessä eikä pöydästä saanut nousta ilman lupaa ennen kuin kaikki olivat valmiita.

Peteriä hän rakastaa vähintäänkin yhtä syvästi kuin biologinen äiti lapsiaan, ja tekisi tämän vuoksi ihan mitä tahansa. Hän pyrkii olemaan tälle "superäiti", todella käärii hihansa ja tekee parhaansa pojan tukemiseksi, kasvattamiseksi ja tämän henkisistä tuskistaan vapauttamiseksi. Koska yksinkertaisesti rakastaa Peteriä enemmän kuin elämää, mutta toinen syy syvään haluun auttaa on että hän tahtoo epätoivoisesti muuttaa pojan mielipiteen äideistä. Wendy tekee kaikkensa lievittääkseen Peterin tuskia. Jos hänen on pideltävä poikaa itseään vasten läpi yön jotta tämä saisi hyvät yöunet painajaisten sijaan, sen hän tekee epäröimättä. (Hänellä oli jo Neverlandissä tapana ottaa painajaisia poteva Peter vuoteesta ja pidellä sylissään rauhoitellen ja silitellen kunnes poika rauhoittui ja laittaa takaisin petiin ennen kuin tämä aivan havahtui.)

Kaikki tavat ja tuo syvä halu joilla/jolla hän Peteriä pyrkii auttamaan, tekevät hänestä hieman itsekkään Peterin suhteen; hän ei anna kenenkään astua varpailleen pojan kasvatuksessa, tai heikentää/sabotoida määräysvaltaansa/sääntöjään vaikka pyrkii kyllä muistamaan että isovanhempien kuuluukin kohtuullisessa määrin "pilata" lapsenlapsiaan eikä valita niin kauan kun nämä eivät sivuta tärkeimpiä sääntöjä. Wendyn vahva hoivavietti, suojeluvaisto, ja aito johtajasielu/kontrollitaito tekevät hänestä perustavanlaatuisesti täydellisesti sopivan äidin Peterin kaltaiselle erikoistapaukselle.

Wendy on romantiikkaa arvostava, ja kumppaniltaan hän vaati ehdottomasti hyviä käytöstapoja ja perheläheisyyttä josta etenkin lapsirakkautta. Eikä hän koskaan toisi poikaystäviään kotiin tai Peterin lähelle ennen kuin on varma että tyyppi on kunnollinen sillä Peterin turvallisuus on hänelle tärkeintä. Hän ei edes harkitse vakavaa seurustelusuhdetta ennen kuin vasta muutaman vuoden kuluttua Peterin adoptiosta.

Mielenkiinnonkohteet / harrastukset / rakastaa:

Teatteri, ratsastus, veden lähellä tai vedessä rentoutuminen, lapset, eläimet, päiväkirjan pitäminen, sisustaminen, ruoanlaitto ja leipominen (joissa on myös kehuttavan hyvä), pienimuotoinen puutarhanpito. (Hänellä on omassa puutarhassaan kaksi komeaa kukkapenkkiä joita hän rakkaudella hoitaa. Ruohonleikkuun sekä pensasaidan ja puiden siistimisen hän jättää palkkaamalleen puutarhurille, jolle maksaa siitä hyvin.)

ELÄMÄSTÄ

Wendy syntyi heinäkuun helteisiin '80-luvun alussa, perheensä esikoiseksi, saaden parin vuoden kuluttua seurakseen pikkuveljen. Toisen veljen synnyttyä Wendy oli jo niin iso tyttö, että puuhasi innolla äitinsä kanssa kummankin veljensä, etenkin vauva-Michaelin, hoivaamisen parissa. Aluksi Mary pyrki rajoittamaan tyttärensä osallistumista, kannustaen tätä keskittymään vain olemaan itse lapsi. Pian rouva Darling kuitenkin huomasi, ettei tyttärelleen riittäneet vauvanuket vaan tämän äidillisyys ja hoivavietti olivat keskivertoa vahvemmat, vaativat jotain elävää ja aitoa haastetta - ja että tämä todella katsoi häntä roolimallina. Kun Wendy saavutti esiteini-iän, Mary ja George eivät vauvautuneet edes lapsenvahtia palkkaamaan vaan luottivat pojat Wendyn vastuulle - toki pyytäen luotettua naapuria ajoittain tarkastamaan että kaikki oli kunnossa. Mary toimi kotiäitinä suurimman osan lastensa kasvuvuosia, joten lapsenvahtiin ei mahdottoman usein ollut tarvetta.

Tyttö kasvoi onnellisena rikkaiden vanhempiensa valtavassa talossa, mutta häntä ja veljiään ei koskaan pilattu hemmottelulla ja hienostelulla - nämä jopa kävivät aivan tavallista valtion koulua ja kaveerasivat muiden kanssa sosiaaliluokkaan katsomatta. Hänen isänsä, George, omistaa menestyksekkään hotelliketjun joista suurin osa on Britanniassa mutta muutama on yltänyt myös Amerikkaan. George joutuu siksi melko usein olemaan pidempiäkin aikoja poissa kotoa työasioissa, mutta on pysynyt läheisenä ja mahdollisimman aktiivisesti mukana perheensä kuvioissa ja suhteissa sillä yksin hän ei hotellejaan tietenkään luotsaa vaan omistajakumppaninsa - paras ystävänsä - ja eri hotellejen johtajat hoitavat osansa.

Niin onnellinen ja perheläheinen kuin Wendy lapsena olikin, hän oli silti todellakin lapsi - sortui itsekkyyteen ja helposti seikkailujen ja muiden itselleen tärkeiden houkutusten vietävissä. Siksi eräänä helmikuisena iltana kun hän oli kahdentoista, eräs kutkuttavan kiehtova ja mysteerinen pikkupoika - Peter Pan - onnistui houkuttelemaan hänet veljineen karkaamaan kotoa, maailmaan jossa ei tarvitse kasvaa aikuiseksi. Wendy ei missään vaiheessa aikonut hylätä vanhempiaan lopullisesti, hän ei halunnut olla ikuisesti lapsi, mutta yli vuoden päivät Neverlandissä vierähti lähes huomaamatta. Kun hän sitten huomasi jotain, se oli painajaismainen pelottava toteamus; hän - ja veljensä - olivat alkaneet unohtaa merkittäviä asioita isästään ja äidistään ja kodistaan ylipäätään!

Minkä väriset siämät äidillä oli? Millainen isän nauru oli? Minkä rotuinen koira Nana olikaan? Kun hän kaiken päälle huomasi ajattelevansa näitä kysymyksiä nimenomaan menneessä aikamuodossa, ja lopulta omaavansa vaikeuksia muistaa jopa äitinsä nimen, tyttö päätti että oli korkea aika ja hirveä kiire palata kotiin! Hän oli koko porukasta ainoa joka huomasi tämän, ollen ainoa jonka täytyi jatkuvasti pitää oikean maailman arkielämä ja perheasiat mielessään leikkiessään Kadonneiden Poikien äitiä.

Wendy kutsui Kadonneet Pojat mukaansa, ollen varma että vanhempansa hyvin lapsirakkaina ihmisinä, adoptoisivat koko joukon. Hänen oli onnistunut tahattomasti pehmittää Peterin luontoa tuon reilun vuoden aikana ja poika päästi jenginsä pois ilman minkäänlaista vastustelua. Kaikkein eniten Wendy olisi tahtonut juuri Peterin mukaansa, sillä melkein neljän vuoden ikäerosta huolimatta hänessä velloi vahvan romanttisia tunteita tätä kohtaan. Vaikka hän joutui todistamaan Peterin raakuutta ja muita huonoja puolia, hän näki myös tämän sydämeen sillä poika näytti parempia puoliaan äidilliselle tyttölapselle paljon helpommin kuin kenellekään muulle. Peter Pan oli Wendyn silmissä hurmaava, mysteerinen poika joka oli rikki ja kaipasi parantavaa rakkautta. Vähät ikäerosta, ei se loputtomiin vaikuttaisi niinkään suurelta kuin nyt.

Ongelmana oli vain se, ettei Peter sen vuoksi lainkaan tajunnut hänen tunteidensa romanttista luonnetta sen enempää kuin keijunsa Tinkerbellin ja intiaaniprinsessa Tiger Lilynkään.
Tosin, Wendy sai selville että ainakin hänen kohdallaan siihen oli toinenkin syy; poika mielsi hänet vain äitihahmona. Sen hän kyllä toisaalta ymmärsi sillä äärettömän vahva hoivaviettinsä ja äidillisyytensä oli yltänyt Peteriinkin ja heidän kotileikkinsä oli tietenkin ollult vain teeskentelyä. Silti se harmitti tyttöä joka olisi toivonut pojan edes tiedostavan romanttisen puolen ja siten sille syntyvän aidon mahdollisuuden, jos he kasvaisivat isoiksi yhdessä. Tyttö ei kuitenkaan kertonut Peterille niistä mitään, katsoen parhaaksi jättää asia sikseen tai antaa pojan ymmärtää ne omaa vauhtiaan.

Mutta edes tavaroiden pakkaamiseen ja mukaan lähtemiseen komentaminen ei tehonnut, niin surullinen ja järkyttynyt kuin hän olikin siitä että joutuisi jättämään rakkaan Peterinsä taakse. Vaan koska hän ei oikeasti ollut sen enempää Peterin äiti kuin vaimokaan, oli hänen taivuttava pojan tahtoon. Hän jätti tälle "lääkettä" - vettä jonka he olivat aina teeskennelleet olevan lääkettä - ja lähti matkaan muiden poikien kanssa, murheellisena mutta toisaalta sydän onnesta hypähdellen ajatuksessa että pian pääsisi taas oman äidin ja isän syliin ja kotiin kokemaan elämän tarjoamia rikkauksia.

Kuten hän oli arvellutkin, Mary ja George mielellään adoptoivat Kadonneet Pojat vaikka se kohottikin lapsikatraan määrän kohtuullisesta kolmesta hurjaan yhdeksään. Raha heille ei ollut minkäänlainen este, lapsirakkaudessaan ja sitkeydessään heitä ei liiemmin pelottanut edes haaste selvästi vakavia psyykeongelmia kärsivän pikkupoikajoukon kasvatuksen ja auttamisen suhteen. Etenkin kun kaikki pojista vaikuttivat pohjattoman kiitollisilta ja onnellisilta saadessaan turvallisen, lämpimän kodin ja uuden äidin ja isän. Mary luonnollisesti otti päävastuun jokaisesta, mutta antoi jälleen Wendyn tämän niin halutessa osallistua poikien kasvatukseen ja hoitoon. Jokseenkin uniikin ja valtavan perheensä parissa kasvaessaan Wendy omaksui vahvat ja perinteiset perhearvot ja aikuistui paljon muita ikätovereitaan nopeammin. Jo 18-vuotiaana hän olisi ollut täysin kykenevä selviämään omillaan, mutta päätti asua vielä vanhempiensa ja veljiensä kanssa yliopistovuosien yli silloin kun ei ollut koulunsa asuntolassa.

Kolmessa vuodessa, (21-vuotiaana vuonna 2003), hän valmistui opettajaksi ja sai työn yläkoulusta äidinkielenopettajana seitsemäs, kahdeksas ja yhdeksäsluokkalaisille eli 11-13-vuotiaille. Koulu sijaitsi Suttonissa eli oli sen verran kaukana Ealingistä että työmatkoihin kului vähintään tunti suuntaansa, joten hänen vanhempansa ostivat hänelle valmistujaislahjaksi omakotitalon tuosta kaupungista. Wendy säästi itse autonsa ostoa varten ja pikkuhiljaa vaihtoi talon mukana tulleet huonekalut uusiin, itse ostamiinsa. Toki hänen vanhempansa auttoivat häntä jatkossakin tarpeen tullen, mutta pitkälti hän on pärjännyr hienosti omillaan. Hän on viihtynyt tuossa talossa ja kaupungissa nyt yli vuosikymmenen, ja saanut Suttonista muutaman läheisen ystävän lisää.

Wendyllä on ollut vuosien aikana pari pitkäaikaista seurustelusuhdetta, mutta kumpikaan ei johtanut yhdessä asumiseen saati vakavampaan. Viime vuosina hän on alkanut tosissaan etsiä elämänkumppania ja harkitsemaan lasten hankkimista lähivuosina, mutta on juuri nyt sinkku. Syyslukukauden mid-term-loman alussa, sunnuntaina 23. lokakuuta 2016, hän löysi huoneestaan jotain sykähdyttävää menneisyydestä.

Poika, josta ei ollut näkynyt vilaustakaan yli kahteenkymmeneen vuoteen, kömpi esiin hänen sänkynsä alta! Wendy oli kaikki nämä vuodet muistanut Peterin hyvin, ja rakkautensa tähän muuttanut luontoaan lapsuuden ihastuksesta puhtaasn ja vahvan äidilliseksi pojan seikkaillessa hänen mielessään pikkupoikana samalla kun hän itse varttui naiseksi. Peter oli ensimmäisen vuoden aikana vieraillut hyvin usein, ja yhtäkkiä vain lopettanut. Hän oli ehtinyt jo pelätä että Hook oli vihdoin onnistunut pakkomielteensä täyttämisessä. Ettei hän enää koskaan näkisi Peteriään. Mutta sydämessään hän oli uskonut että viikari oli yksinkertaisesti vain unohtanut vierailulpauksensa kaikkien seikkailujensa ja selviytymistaistelunsa keskellä eikä ajantaju Neverlandissä tunnetustikaan säily pitkään. Ja siinä tenava nyt oli, niin sielun ja ruumiin voimissaan kuin saattoi olettaa, ja häntä etsimässä mutta ei tietenkään tunnistanut häntä lainkaan.

Wendyn sydän oli pakahtua onnesta, mutta samalla sitä särki aavistuksesta Peterin reaktioon kun tämä tajuaisi mitä oli tapahtunut. Ja lopulta se särkyi yhtä aikaa Peterin sydämen kanssa. Peter ei silti kaikonnut välittömästi sillä oli ikävöinyt Wendyä hurjasti - aivan liikaa karatakseen heti pois, vaikka tämä kuinka olisi aikuinen. Wendyn ei kuitenkaan onnistunut ylipuhumaan poikaa jäämään yöksi niin kovin pitkän eron jälkeen. Tunteellinen jälleennäkeminen oli kuitenkin kummallekin sydämeenpainuva ilta.
Wendy oletti pojan palanneen Neverlandiin, ja otti itse seuraavana päivänä pitkän kävelyretken lapsuutensa maisemissa aina Kensington Gardensiin asti jossa tiesi Neverlandin portin sijaitsevan. Hän pohti mahtaisiko se päästää sisään aikuisen, joka oli siellä kerran lapsuuden päiviään viettänyt? Mutta hän päätti jättää kokeilematta, eihän hänellä ollut edes venettä jolla sitä Long Water-järveltä etsiä ja Kensington Gardensin keijut eivät päiväsaikaan juuri näyttäytyneet, varsinkaan aikuisille.

Kotiin päin suunnatessaan, Kensington Gardensin portilla hän huomasi pikkupojan jota jahtasi univormuun pukeutunut nuorehko mies. Tilanne vaikutti myymälävarkaudelta ja mies vartijalta, mutta se mikä sai Wendyn ottamaan asian henkilökohtaisesti oli hetki kun hän tunnisti korin kanssa viilettävän vekaran. Ensin hän ei ollut uskoa silmiään, mutta lopulta oli pakko. Todennäköisyys että joku niin paljon Peteriltä vaikuttava pikkupoika kirmailisi Kensington Gardensin läheisyydessä intiaanivaatteissa, olematta Peter, oli äärimmäisen pieni jopa Halloweenin lähestyessä.
Wendyn sydän särkyi totaalisesti jälleen, eilisiltaakin pahemmin, kun hän huomioi pojan fyysisen tilan. Tämä vaikutti kauhean sairaalta. Illalla moisesta ei ollut merkkiäkään, vaikkei poika nyt varsinaisesti terveyden perikuvakaan ollut. Tilanteen murheellisuutta ei auttanut se että hän joutui toteamaan varastetun tavaran koostuvan ulkovaatteista. Oliko poika viettänyt koko kylmän loppusyksyn yön ulkona noissa ohuissa intiaanikuteissa??
Olemuksesta ja terveydentilasta päätellen oli. Se ei kuitenkaan aivan välittömästi mahtunut Wendyn tajuntaan täysin.

Wendy pelasti pojan vartijalta ja vartijan pojan tikaarilta, kehitellen tarinan jolla sai miehen jättämään lapsen hänen vastuulleen väittäen Peterin olevan hänen lapsensa. Wendy vei pojan kotiin, ruokki, laittoi kylvyn ja etsi tälle lämpimät vaatteet kellarista jossa vielä säilytettiin joitakin perheen muiden poikien lapsiiden ajan vaatteita.

Päivien kuluessa Peter huomasi olevan oikeasti vaikeampaa ja vaikeampaa ottaa ja lähteä, Wendyn seura ja hoiva tuntui liian hyvältä. Heidän entinen siteensä alkoi lähes välittömästi ja Peterille salakavalasti muuntua kohti äiti-poika-sidettä. Lomaviikon aikana Peter oli jo niin kiintynyt tilanteeseen, että Wendyn jouduttua jättämään hänet useaksi tunniksi maanantaina töihin palatessaan, Peter protestoi karkaamalla takaisin kaduille. Tietenkin hänen peräänsä hälytettiin poliisi, koska pojan fyysinen turvallisuus liikkui olemattoman tasolla, muistinmenetyksen ja muiden psyykkisten ongelmien takia.
Peter päätyi kuitenkin hakeutumaan takaisin Darlingeille itse, myöhään illalla, sillä sattumoisin oli Halloween...Ja monensorttiset hirviöt ja otukset vaeltelivat kaduilla, mutta kaikkein hirveintä olivat aikuiset merirosvot. Hän pelkäsi jatkuvasti millä hetkelä tahansa törmäävänsä tiettyyn merirosvokapteeniin. Hänelle oli toki kerrottu, että kaikki tuo olivat vain tavallisia lapsia ja aikuisia pukeutuneena perinteiseen juhlaan, mutta se ei juuri auttanut kaiken keskelle joutuessa.

Tuolla viikolla Wendy vanhempineen selvitti sosiaaliviranomaisten kanssa Peterin tilanteen, ja tälle laitettiin vireille uusi henkilöllisyys. Wendy nimettiin pojan väliaikaiseksi huoltajaksi samalla kun viranomaiset kuuluttivat kansalaisten joukosta ihmisiä astumaan esiin, jos tunnistaisivat kuka kuvassa esiintyvä poika oli. Peter masenteli ja kiukkuili etsinnän aikana, kunnes lopulta kahdenkesken kertoi tarinansa Wendylle. Heillä oli ollut muutama merkittävä siteenrakennustilanne jo aiemminkin ja Wendy oli kaiken aikaa kohdellut Peteriä kuin omaa lastaan ja tullut itse jo tulokseen että Peter olisi hänen, mutta tämä oli ratkaiseva ilta - se joka sai Peterin hyväksymään Wendyn uudeksi äidikseen. Vuoden vaihteessa, tammikuun alussa 2017, viranomaiset jotka eivät muiden Kadonneiden Poikien tapauksesta oppineena turhaan viivyttele, lyövät lukkoon adoption minkä myötä Peter on virallisesti Wendyn poika.

Tässä vaiheessa Wendy vie Peterin omaan kotiinsa Suttoniin jossa he kahdestaan asuvat, mutta vierailee tämän kanssa usein Ealingissä ja muutenkin pitää yhä paljon yhteyttä vanhempiinsa ja veljiinsä jotta Peter oppisi että perhe on muutakin kuin vain äiti. Wendy ottaa muutaman kuukauden adoptiolomaa jotta voi rauhassa totuttaa pojan uuden elämän alkuun ja tehdä lapsenvahtijärjestelyjä oman äitinsä ja muun perheensä kanssa.

MUUTA

~ Yksi merkittävimpiä siteenrakennushetkiä Peterin ja Wendyn suhteessa on eräs ensimmäisten viikkojen ilta ennen virallista adoptiota, kun Wendy laulaa pojalle illalla "kehtolauluksi" To Make You Feel My Love.

~ Hän ja koko perheensä on kristinuskossa, kuuluen katoliseen kirkkoon. Heidän uskonsa on vahva, Raamattu mukana elämässä, samoin iltarukoukset ja aterointia ennen. Wendy ei aikuisena käy kirkossa ihan joka sunnuntai, mutta useimpina kyllä.

~ Tämän esittelyn pohjasin keskusteluihin joita olen käynyt amerikkalaisen roolipelituttavani kanssa, joka pelaa Wendyä perustamassani englanninkielisessä mini-versiossa tästä pelistä. Valtaosa Wendyn persoonasta sekä menneisyys canonin ulkopuolella on ihan omaa visiotani ja eroaa huomattavasti siitä toisesta, mutta tuon äiti-poika-suhteen tiimoilla Wendyn persoonassa on myös Swayn näkemyksiä ja panostusta sillä olemme syventyneet siihen jo paljon. Myös osa Kadonneiden Poikien uusista nimistä sekä Wendyn ammatti ja Darlingien perheen valitsema kirkko ovat hänen visiostaan. Eli paljon krediittiä ja kunniaa myös hänelle! ^^