27-03-2016, 11:50 PM
Keijunsyöjäkääpiö on itse keksimäni laji jota esiintyy vain Neverlandissä, muutamalla sen sivusaarista. Ne ovat yhden metrin korkuisia, ja niillä on pikimusta iho. Ne näyttävät ihmisiltä, punaisia silmiä ja teräviä petoeläinhampaita lukuun ottamatta. Niissä on miehiä ja naisia joilla on tanakka ruumiinrakenne, paksu nahka ja raskaat luut sekä yleensä hyvin lyhyet tummat hiukset, sukupuolesta riippumatta. Niillä on vaatteinaan intiaaneilta ryöstämiään ja itselleen sopiviksi räätälöimiään eläinnahkataljoja ja lannevaatteita.
Ne ovat erittäin vihamielisiä ja raivokkaita otuksia. Niillä on rituaalisia eläinuhrauksia (muitakin kuin lintuja) ja jopa lajitoverinsa uhrauksia niiden omalle kuninkaalle joista tämänhetkinen on muita lajitovereitaan huomattavasti lyhyempi, mutta kaksinverroin temperamenttisempi. Kannibalismikaan ei ole ennennäkemätöntä tämän lajin keskuudessa, joskin se on harvinaista. Uhrimenojen rituaalit sisältävät kuulle ulvontaa, salaperäisiä tanssiliikkeitä ja hidasta urin ja oman verensä vuodatusta. Kuninkuus vaihtuu sen mukaan mikä yksilö on vahvin ja tuliluontoisin, eli kuninkuus voi vaihtua muutamankin vuoden välein.
Koska vastakohtaisesti keijujen syntymätavalle, keijunsyöjäkääpiö syntyy Neverlandiin omalle saarelleen, aina kun ihmisvauva itkee ensimmäisen kerran. Tämä meinaa siis syntymätraumaa, kun lapsi vetää ensimmäisen kerran henkeä. Keijunsyöjäkääpiöiden olemassaolo juontuu ihmisolennon tuskasta ja väkivaltaisesta perusluonnosta. (Tutkijat ovat osoittaneet, että väkivaltaisuus on ihmisessä synnynnäistä.) Ja ne syövät keijuja siksi, että keijut syntyvät ihmisolennon ensimmäisestä aidosta, vahvasta ilonhetkestä eli ensimmäisestä naurusta.
Syntyessään keijunsyöjäkääpiö putkahtaa maaperästä vastasyntyneen vauvan kokoisena (40-60cm) ja alastomana, kykenevänä vaistomaisesti huolehtimaan perustarpeistaan eikä sitä adoptoi tai kasvata kukaan erityisesti, vaan ne kasvavat vanhemmiksi jokainen itsenäisesti, oppien mitä oppivat, mistä syystä keijunsyöjäkääpiö on ennalta-arvaamaton yksilönä, eikä koskaan hyvässä mielessä.
Keijunsyöjäkääpiöiden vahvuuksia ovat yhteistyökyky silloin kun kuningas on käskenyt, sitkeys ja nopealiikkeisyys. Heikkouksia taasen kykenemättömyys taisteluiden ja metsästyksen kunnolla organisointiin sekä epälojaalius toisiaan kohtaan eli yksilö ajattelee ensisijaisesti itseään. Näin ollen ne siis ovat erityisen hengenvaarallisia isommille olennoille lähinnä useamman yksilön joukkona liikkuessaan ja yhteistä päämäärää tavoitellessaan.
Niiden kieli on haukahtelun, ulinan ja sihinän sekoitusta joten sitä on parhaankin kielituntijan välillä vaikeaa tulkita oikein, mikä tekee niistä omalta osaltaan vieläkin vaarallisempia, mutta se järjestelmällisyystaidon vajavaisuus lieventää tätä.
Ne asuvat ylhäällä puiden latvoihin rakentamissaan majoissa jotka muodostavat kokonaisia kyliä. Ja liikkuvat lähinnä hämärän aikaan ja öisin, koska sulautuvat silloin parhaiten luontoon ja keijutkin näkyvät silloin parhaiten. Pimeänajan elintavastaan johtuen niillä on kissan näkökyky. Syntyperästään johtuen ne eivät ole kovin älykkäitä vaan enemmänkin luolaihmisten tasoa, eivätkä kykene kehittymään siinä suhteessa kovin pitkälle sillä niiden elinkaari on vain noin parikymmentä vuotta. Viimeisiä vuosiaan elävä kääpiö on jo varsin heikko ja huononnäköinen, mutta päällepäin fyysisesti se ei näy muuten kuin käytännön tilanteissa.
Niillä on oma, keskikokoinen saarensa sivusaarten joukossa jolle ne syntyvät ja jolla pääosin asuvat. Niiden lisäksi mm. erilaisia lintulajeja joita ne syövät silloin kun eivät keijuilla voi herkutella.
Vaikka ne ovatkin ennalta-arvaamattomia, ihmisen ei tarvitse pelätä keijunsyöjäkääpiön puusta niskaansa saamista sillä ne pääasiallisesti välttelevät ihmistä kasvettuaan saarella jolla ihmisiä ei ole eli ne eivät ole oppineet ihmisistä mitään ennen saarelta poistumistaan ja silloin todenneet ihmisen olevan yhdelle tai pienelle joukolle heitä liian ylivoimainen älyssä ja koossa. Toki joukkoon mahtuu kaikenlaisia, eli ei sellaisen kohdatessaan ihmisenkään kannata täysin huolettomasti heilua. Eli yleensä ne käyvät ihmisen kimppuun vain jos ihminen niitä selkeästi uhkaa tai jos näiden sotiin yrittää puuttua. Ihmisiä ne eivät kuitenkaan syö, vaikka tappaisivatkin. Ne syövät vain lihaa ja niiden ravintoa ovat linnut ja keijut.
Pääsaarella keijunsyöjäkääpiöitä esiintyy vain silloin, kun ne erikseen matkustavat sille halutessaan erityistä juhla-ateriaa ja tarvitsevat hyökkäystä Keijupuulle. Ne liikkuvat saarten välillä itse tekemillään lautoilla, sillä nämä ovat niin synkkiä olentoja, ettei edes keijupöly nosta niitä ilmaan sillä niillä ei ole puhtaasti onnellisia ajatuksia.
Ne ovat erittäin vihamielisiä ja raivokkaita otuksia. Niillä on rituaalisia eläinuhrauksia (muitakin kuin lintuja) ja jopa lajitoverinsa uhrauksia niiden omalle kuninkaalle joista tämänhetkinen on muita lajitovereitaan huomattavasti lyhyempi, mutta kaksinverroin temperamenttisempi. Kannibalismikaan ei ole ennennäkemätöntä tämän lajin keskuudessa, joskin se on harvinaista. Uhrimenojen rituaalit sisältävät kuulle ulvontaa, salaperäisiä tanssiliikkeitä ja hidasta urin ja oman verensä vuodatusta. Kuninkuus vaihtuu sen mukaan mikä yksilö on vahvin ja tuliluontoisin, eli kuninkuus voi vaihtua muutamankin vuoden välein.
Koska vastakohtaisesti keijujen syntymätavalle, keijunsyöjäkääpiö syntyy Neverlandiin omalle saarelleen, aina kun ihmisvauva itkee ensimmäisen kerran. Tämä meinaa siis syntymätraumaa, kun lapsi vetää ensimmäisen kerran henkeä. Keijunsyöjäkääpiöiden olemassaolo juontuu ihmisolennon tuskasta ja väkivaltaisesta perusluonnosta. (Tutkijat ovat osoittaneet, että väkivaltaisuus on ihmisessä synnynnäistä.) Ja ne syövät keijuja siksi, että keijut syntyvät ihmisolennon ensimmäisestä aidosta, vahvasta ilonhetkestä eli ensimmäisestä naurusta.
Syntyessään keijunsyöjäkääpiö putkahtaa maaperästä vastasyntyneen vauvan kokoisena (40-60cm) ja alastomana, kykenevänä vaistomaisesti huolehtimaan perustarpeistaan eikä sitä adoptoi tai kasvata kukaan erityisesti, vaan ne kasvavat vanhemmiksi jokainen itsenäisesti, oppien mitä oppivat, mistä syystä keijunsyöjäkääpiö on ennalta-arvaamaton yksilönä, eikä koskaan hyvässä mielessä.
Keijunsyöjäkääpiöiden vahvuuksia ovat yhteistyökyky silloin kun kuningas on käskenyt, sitkeys ja nopealiikkeisyys. Heikkouksia taasen kykenemättömyys taisteluiden ja metsästyksen kunnolla organisointiin sekä epälojaalius toisiaan kohtaan eli yksilö ajattelee ensisijaisesti itseään. Näin ollen ne siis ovat erityisen hengenvaarallisia isommille olennoille lähinnä useamman yksilön joukkona liikkuessaan ja yhteistä päämäärää tavoitellessaan.
Niiden kieli on haukahtelun, ulinan ja sihinän sekoitusta joten sitä on parhaankin kielituntijan välillä vaikeaa tulkita oikein, mikä tekee niistä omalta osaltaan vieläkin vaarallisempia, mutta se järjestelmällisyystaidon vajavaisuus lieventää tätä.
Ne asuvat ylhäällä puiden latvoihin rakentamissaan majoissa jotka muodostavat kokonaisia kyliä. Ja liikkuvat lähinnä hämärän aikaan ja öisin, koska sulautuvat silloin parhaiten luontoon ja keijutkin näkyvät silloin parhaiten. Pimeänajan elintavastaan johtuen niillä on kissan näkökyky. Syntyperästään johtuen ne eivät ole kovin älykkäitä vaan enemmänkin luolaihmisten tasoa, eivätkä kykene kehittymään siinä suhteessa kovin pitkälle sillä niiden elinkaari on vain noin parikymmentä vuotta. Viimeisiä vuosiaan elävä kääpiö on jo varsin heikko ja huononnäköinen, mutta päällepäin fyysisesti se ei näy muuten kuin käytännön tilanteissa.
Niillä on oma, keskikokoinen saarensa sivusaarten joukossa jolle ne syntyvät ja jolla pääosin asuvat. Niiden lisäksi mm. erilaisia lintulajeja joita ne syövät silloin kun eivät keijuilla voi herkutella.
Vaikka ne ovatkin ennalta-arvaamattomia, ihmisen ei tarvitse pelätä keijunsyöjäkääpiön puusta niskaansa saamista sillä ne pääasiallisesti välttelevät ihmistä kasvettuaan saarella jolla ihmisiä ei ole eli ne eivät ole oppineet ihmisistä mitään ennen saarelta poistumistaan ja silloin todenneet ihmisen olevan yhdelle tai pienelle joukolle heitä liian ylivoimainen älyssä ja koossa. Toki joukkoon mahtuu kaikenlaisia, eli ei sellaisen kohdatessaan ihmisenkään kannata täysin huolettomasti heilua. Eli yleensä ne käyvät ihmisen kimppuun vain jos ihminen niitä selkeästi uhkaa tai jos näiden sotiin yrittää puuttua. Ihmisiä ne eivät kuitenkaan syö, vaikka tappaisivatkin. Ne syövät vain lihaa ja niiden ravintoa ovat linnut ja keijut.
Pääsaarella keijunsyöjäkääpiöitä esiintyy vain silloin, kun ne erikseen matkustavat sille halutessaan erityistä juhla-ateriaa ja tarvitsevat hyökkäystä Keijupuulle. Ne liikkuvat saarten välillä itse tekemillään lautoilla, sillä nämä ovat niin synkkiä olentoja, ettei edes keijupöly nosta niitä ilmaan sillä niillä ei ole puhtaasti onnellisia ajatuksia.