16-10-2018, 02:18 PM
Stuart oli päässyt eroon harhoistaan ajan kanssa ja hänen ruokansa oli kypsynyt. Tyttö huomasi, koiransa vaistovan yössä jotain, joten hän lähti vielä pienelle kävelylle tämän kanssa. Hän hymisi hiljaa jotain laulua, aikansa kuluksi. Nuorukainen nautti yön äänistä ja katsoi, koiraansa, joka kuunteli korvat tarkkana ympäristöä. Stuart huomasi koiransa niskavillojen aavistuksen nousevan, joten hän silitti koiransa päälakea hellästi, sormenpäillään, saaden tuon rauhallisemmaksi. Sally vaistosi Charlien ja pikkuskidin lähellä olon ja pian tuo pujahti pusikkoon, jonne Stuart seurasi koiraansa. Spanieli oli rauhallinen, kun Stuart silitti koiran päälakea rauhallisesti ja kysyi: "Miksette ole leirillänne?" Koira oli ehkä hieman katuvan oloinen. "Ette te voi pusikossa olla yötä, kohta alkaa sataakin", tyttö sanoi ja otti niin varovasti pienen, nukkuvan, pojan syliinsä. Kiittäen onneaan, ettei tuo heti herännyt. "Tulehan Sally ja sinä siinä, mennään minun leiriini, en halua että kastutte", tyttö kuiskasi ja vähän ennen leiriä, hän oli huomaavinaan, että poika heräili hänen sylissään.