04-05-2018, 11:40 PM
Astellessaan kohti leiriään, Stuart hyräili itsekseen ja perille päästyään alkoikin tehdä nuotiota. Barbel oli tullut teltan viereen makoilemaan ja nuokkui rauhallisesti, Sallyn mennessä sen turpaa nuolemaan. Nuorukainen oli laittanut piipun taskuunsa, teepussin kanssa ja napilla sulkenut taskun, jotta pystyi keskittymään nuotioon. Nuotion lopulta syttyessä, tyttö lisäsi siihen puita ja asetti kalat sopivan kepin varaan ja asetti ne niin, että ne alkaisivat kypsyä. Satulalaukustaan, hän otti edellisiltana leipomaansa leipää ja kälynsä valmistamaa herkullista juustoa leivälle. Kyytipojaksi hän otti kenttäpullonsa, jossa oli raikasta jokivettä, jonka oli hän oli keittänyt. Uskonnosta erityisemmin piittamatta, hän alkoi syödä ilman ruokarukousta, joka oli aina ukin kanssa pidettävä.
Stu ei kuitenkaan syönyt kaikkea leipää ja juustoa, sillä hän olisi retkellään ehkä kaksi yötä ja seuraavanakin päivänä hän tarvitsi syötävää, vaikka aikoikin metsästää.
Poikatyttö istui nuotion vieressä, muutaman havuoksan päällä, kun Sally-koira tuli emäntänsä viereen makoilemaan.
Kalojen kypsyttyä, Stuart otti pienen suolapaketin ja suolasi kalat, ennen kuin alkoi syödä niitä, tullen lopulta kylläiseksi. Hän kävi hetkeksi makaamaan koiransa vierelle ja katsoi taivasta. Hän puhui hiljaa ylös kohden, ajatellen vanhempiensa kuulevan: "Olin teistä varmaan epäkohtelias tänään. Mutta en minä vaatinut niiltä mitään. Minua vain kenkutti, kun säikähdin." Sallyn kieli lipäisi emäntänsä korvaa, saaden tämän naurahtamaan. "Pitäskö meidän vielä lähtee metsälle", Stu kysyi koiraltaan ja tämä tietenkin innostui. Niinpä Stu nousi ja sammutti nuotion, ottaen jälleen aseensa ja asevyönsä, astellen Barbelin luo ja pian kolmikko meni hieman syvemmälle, katsomaan olisiko villiriistaa saatavilla.
Stu ei kuitenkaan syönyt kaikkea leipää ja juustoa, sillä hän olisi retkellään ehkä kaksi yötä ja seuraavanakin päivänä hän tarvitsi syötävää, vaikka aikoikin metsästää.
Poikatyttö istui nuotion vieressä, muutaman havuoksan päällä, kun Sally-koira tuli emäntänsä viereen makoilemaan.
Kalojen kypsyttyä, Stuart otti pienen suolapaketin ja suolasi kalat, ennen kuin alkoi syödä niitä, tullen lopulta kylläiseksi. Hän kävi hetkeksi makaamaan koiransa vierelle ja katsoi taivasta. Hän puhui hiljaa ylös kohden, ajatellen vanhempiensa kuulevan: "Olin teistä varmaan epäkohtelias tänään. Mutta en minä vaatinut niiltä mitään. Minua vain kenkutti, kun säikähdin." Sallyn kieli lipäisi emäntänsä korvaa, saaden tämän naurahtamaan. "Pitäskö meidän vielä lähtee metsälle", Stu kysyi koiraltaan ja tämä tietenkin innostui. Niinpä Stu nousi ja sammutti nuotion, ottaen jälleen aseensa ja asevyönsä, astellen Barbelin luo ja pian kolmikko meni hieman syvemmälle, katsomaan olisiko villiriistaa saatavilla.