09-07-2017, 04:45 PM
Pienempi kana kyllä riittäisi, poika totesi mielessään ennen kuin ehti iskeä. Ei sitä kuitenkaan jaksaisi syödä kanaa montaa päivää eikä hän edes osannut teurastaa muuta kuin kalaa, ainakaan kovin hyvin. Hän oli muutaman kerran katsellut isänsä ja heimon muiden miesten tekevän niin, mutta itse vasta kerran teurastanut pienen kanin. Hän päästi pullean kanan takaisin siskojensa joukkoon ja etsi katseellaan nuorempaa, pientä yksilöä. Kanalan portti oli useampien metrien päässä eikä hänen korvansa ja huomiokykynsä olleet vielä läheskään niin tarkat ja herkät kuin kokeneella metsästäjällä ja soturilla, etenkään kun nälkä kiljui kovasti. Pojalla ei siis ollut aavistustakaan että joku lukitsi hänet sisään.
Lukitsijan yrittäessä herätellä perhettään, kanalaan asukkaat puhkesivat hetkeksi huutamaan veristä murhaa ja ryntäilemään avuttomana ympäri juoksupihaa. Little Wolf oli juuri katkaissut nuoren kanan kaulan pitäen käsissään nyt vain sen päätöntä, yhä hieman nykivää ruumista. Aikailematta poika nousi ylös ja asteli saaliinsa, säkkinsä ja veitsensä kera ripeästi takaisin portille. Sydän kurkussa pojan katse skannasi piha-aluetta sillä hän oli aivan varma ettei ollut sulkenut portin lukkoa - eihän se ollut edes mahdollista sisältäpäin. Vaikka oli mahdollista että joku oli vain huomannut portin jääneen auki ja sulkenut sen, Little Wolf oli varma että hänestä tiedettiin ja että joku aikoi satuttaa häntä. Jokainen sekunti oli nyt kallis! Hän laski kaiken maahan ja alkoi kaikin voimin, mitä oli adrenaliinin kohoamisen myötä normaalia enemmän, hakata portin lukkoa kiviveitsellään. Ikuisuudelta tuntuneen työn tuloksena lukon haka vihdoin irtosi, aivan kokonaan, ja tenava potkaisi portin auki.
Poika oli juuri nostamassa kananraadon maasta, kun huomasi hahmon lähestyvän talolta päin. Vekara pinkoio jo usean metrin päässä vastakkaiseen suuntaan ennen kuin ehti kunnolla edes havainnoida tulijaa. Hän oli vain todennut hahmon olevan pienikokoinen, ehkä jopa lapsi, ja tummaihoinen. Ei kuitenkaan intiaani, kuun valossakin näki ettei iho ollut punertavanruskea, joten pidempää tarkastelua ei voinut edes harkita. Kyseessä oli uudisasukas eikä poika halunnut lähikontaktiin yhdenkään sellaisen kanssa niin kauan kun sen mitenkään voisi välttää. Päätön kana oli osittain unohtunut, osittain tarkoituksella jätetty, portille jottei mikään tarpeettomasti hidastaisi pakoa. Veitsi toisessa kädessään ja karhunnahkasäkkinsä toisessa pieni punanahka katosi horisonttiin.
Poika pyrki takaisin tielle sillä arveli että niitä ei omistanut kukaan yskityinen, ja kun hän vihdoin löysi sellaisen hän kulki hyvin matalana ja ripeää vauhtia. Vatsa ärjyi aina vain kovempaa, mutta hän ei kuunnellut muuta kuin ympäristöään, valmiina juoksemaan jälleen jos kukaan tai mikään lähestyisi. Puolisen tuntia käveltyään hän päätyi aukealle alueelle, joaa olo muuttui aavistuksen verran turvallisemmaksi. Mikään rakennuksista ei näyttänyt uudisasukkaiden kodilta. Lammesta hän täytti vesileilinsä ja hetken harhailtuaan hän löydi sopivan piilon Olesonien sekatavarakaupan kuistin alta. Jos hän olisi tiennyt minkä alla piileskeli, hän olisi murtautunut sisään ja poiminut mukaansa jotain lämmikkeeksi mutta toisin ollen hän nukahti muutamaksi tunniksi avointa ulkoilmaa vain hitusen lämpimämmän kuistin suojiin, pää karhunturkissäkkinsä päälle laskettuna ja veistä tiukasti kädessään puristaen.
Painajaisten täyteiset levottomat tunnit matelivat ohi. Havahtuessaan se tuntui kuitenkin vain muutamalta minuutilta. Ulos kurkistaessaan hän totesi ettei aurinko ollut vielä noussut, vielä ehtisi etsiä parempaa piiloa - jotain jossa voisi pysyä pidempään. Poika oli jo kaukana poissa, kun ensimmäinen farmari saapui Olesonien sekatavarakaupalle aamunkoitteessa ja muutkin uudisasukkaat alkoivat heräillä uuteen päivään. Muutaman kilometrin päässä kaupungin ulkopuolella Little Wolf oli huomannut hieman ränsistyneen oloisen talon, ja todettuaan varmaksi että se oli sillä hetkellä asumaton maatila, hän asettui sen ulkorakennuksen parvelle. Pehmeisiin heiniin sukeltaneena hän vaipui koko päiväksi syvään, levottomaan mutta armollisesti painajaisettomaan uneen.
Lukitsijan yrittäessä herätellä perhettään, kanalaan asukkaat puhkesivat hetkeksi huutamaan veristä murhaa ja ryntäilemään avuttomana ympäri juoksupihaa. Little Wolf oli juuri katkaissut nuoren kanan kaulan pitäen käsissään nyt vain sen päätöntä, yhä hieman nykivää ruumista. Aikailematta poika nousi ylös ja asteli saaliinsa, säkkinsä ja veitsensä kera ripeästi takaisin portille. Sydän kurkussa pojan katse skannasi piha-aluetta sillä hän oli aivan varma ettei ollut sulkenut portin lukkoa - eihän se ollut edes mahdollista sisältäpäin. Vaikka oli mahdollista että joku oli vain huomannut portin jääneen auki ja sulkenut sen, Little Wolf oli varma että hänestä tiedettiin ja että joku aikoi satuttaa häntä. Jokainen sekunti oli nyt kallis! Hän laski kaiken maahan ja alkoi kaikin voimin, mitä oli adrenaliinin kohoamisen myötä normaalia enemmän, hakata portin lukkoa kiviveitsellään. Ikuisuudelta tuntuneen työn tuloksena lukon haka vihdoin irtosi, aivan kokonaan, ja tenava potkaisi portin auki.
Poika oli juuri nostamassa kananraadon maasta, kun huomasi hahmon lähestyvän talolta päin. Vekara pinkoio jo usean metrin päässä vastakkaiseen suuntaan ennen kuin ehti kunnolla edes havainnoida tulijaa. Hän oli vain todennut hahmon olevan pienikokoinen, ehkä jopa lapsi, ja tummaihoinen. Ei kuitenkaan intiaani, kuun valossakin näki ettei iho ollut punertavanruskea, joten pidempää tarkastelua ei voinut edes harkita. Kyseessä oli uudisasukas eikä poika halunnut lähikontaktiin yhdenkään sellaisen kanssa niin kauan kun sen mitenkään voisi välttää. Päätön kana oli osittain unohtunut, osittain tarkoituksella jätetty, portille jottei mikään tarpeettomasti hidastaisi pakoa. Veitsi toisessa kädessään ja karhunnahkasäkkinsä toisessa pieni punanahka katosi horisonttiin.
Poika pyrki takaisin tielle sillä arveli että niitä ei omistanut kukaan yskityinen, ja kun hän vihdoin löysi sellaisen hän kulki hyvin matalana ja ripeää vauhtia. Vatsa ärjyi aina vain kovempaa, mutta hän ei kuunnellut muuta kuin ympäristöään, valmiina juoksemaan jälleen jos kukaan tai mikään lähestyisi. Puolisen tuntia käveltyään hän päätyi aukealle alueelle, joaa olo muuttui aavistuksen verran turvallisemmaksi. Mikään rakennuksista ei näyttänyt uudisasukkaiden kodilta. Lammesta hän täytti vesileilinsä ja hetken harhailtuaan hän löydi sopivan piilon Olesonien sekatavarakaupan kuistin alta. Jos hän olisi tiennyt minkä alla piileskeli, hän olisi murtautunut sisään ja poiminut mukaansa jotain lämmikkeeksi mutta toisin ollen hän nukahti muutamaksi tunniksi avointa ulkoilmaa vain hitusen lämpimämmän kuistin suojiin, pää karhunturkissäkkinsä päälle laskettuna ja veistä tiukasti kädessään puristaen.
Painajaisten täyteiset levottomat tunnit matelivat ohi. Havahtuessaan se tuntui kuitenkin vain muutamalta minuutilta. Ulos kurkistaessaan hän totesi ettei aurinko ollut vielä noussut, vielä ehtisi etsiä parempaa piiloa - jotain jossa voisi pysyä pidempään. Poika oli jo kaukana poissa, kun ensimmäinen farmari saapui Olesonien sekatavarakaupalle aamunkoitteessa ja muutkin uudisasukkaat alkoivat heräillä uuteen päivään. Muutaman kilometrin päässä kaupungin ulkopuolella Little Wolf oli huomannut hieman ränsistyneen oloisen talon, ja todettuaan varmaksi että se oli sillä hetkellä asumaton maatila, hän asettui sen ulkorakennuksen parvelle. Pehmeisiin heiniin sukeltaneena hän vaipui koko päiväksi syvään, levottomaan mutta armollisesti painajaisettomaan uneen.