18-01-2018, 06:54 PM
//Nibs, laumoineen ollos tuleva tänne.//
Keskiviikko 16.6.1875. Iltapäivä klo.16 tienoilta eteenpäin.
Stuart oli tuona aamuna, aikaisin, pakannut satulalaukkuihinsa retkeily- ja metsästyskamppeensa, Sally-koiran seuraillessa emäntäänsä tiiviisti. Se tiesi noiden toimien tarkoittavan mukavaa metsästysreissua emännän kanssa. Stu oli askareensa suorittanut aamun sarastaessa ja auringon alkaessa nousemaan kunnolla, hän saattoi lähteä matkaan koiransa ja hevosensa kanssa. Hän oli ratsastanut muutaman tunnin, kunnes löysi täydellisen paikan leirilleen, paikka oli joen varrella. Kun jokeen katsoi, olisi voinut luulla veden olevan kuin arkullinen timantteja, niin kauniisti aurinko kimmalteli veden pinnalla.
Stuart riisui Barbelin varusteet ja antoi hevosensa nauttia joen tarjoamasta raikkaasta vedestä ja ruohosta, pitkän liekan varassa, jota oli riittämiin näköetäisyydellä. Sally juoksi innoissaan vedessä ja nautti sen viileydestä, päivä kun oli melkoisen lämmin. Tyttökin kävi juomassa vettä, jonka oli melko pian saapumisensa jälkeen keittänyt.
Stu nautti leireilystä kovasti, niinkuin metsästämisestä. Hän piti leiriään tehdessään silmällä hevostaan, varmistaen että tuolla olisi kaikki hyvin. Sally taas pyöri emäntänsä jaloissa, mutta välillä käyden kauempana, palaten aina takaisin emäntänsä luo. Stuart otti maissintähkästä tehdyn piipun taskustaan, laittaen sinne pienestä nahkapussista kuivattuja ja murskattuja teenlehtiä, sytyttäen sitten piippunsa. Sally oli tuolla hetkellä lähtenyt omille teilleen, mutta tuon äänet kuuluivat Stuartin korviin ja siitä tyttö tiesi, koiransa olevan lähellä. Hän poltteli piippuaan rauhallisesti, ajatellen ensin kalastella vähän aikaa, sillä hänellä alkoi olla nälkä. Hän otti aseensa mukaan, kun lähti etsimään sopivaa puunkarahkaa ongenvavaksi ja sen löydettyään, hän kiinnitti siiman karahkaan ja valmisti ongen ja otti puisesta rasiasta toukan, jonka kiinnitti koukkuun. Hän kuuli koiransa mekastavan ja vislasi kuuluvasti, saaden koiran parissa hetkessä vierelleen. "Älä hölmö katoa kauas", tyttö sanoi ja koira pysyikin pitkän tovin siinä vierellä. Stu kalasteli hiljaa, eikä paljoa jutellut, joten Sally taas lähti kuitenkin omille teilleen. Nuorukainen huokaisi, mutta naurahti kuitenkin, Sally oli Sally, totteli ja pysyi pitkään vierellä, mutta välillä piti senkin purkaa energiaansa. Stuartin onkeen tarttui komea iso ahven, jonka hän iski kiveä vasten tajuttomaksi. Pian kuitenkin korva erotti Sallyn haukkumisessa muutakin kuin normaalia riehumista. Stu nosti onkensa ja otti aseensa, jonka latasi valmiiksi ja lähti ääntä kohti. Hän kuunteli ääniä, jotka johtivat kauemmas leiristä, mutta hän oli valmis. Kun hän oli lähellä, hänen adrenaliininsa alkoi nousta. Hän valmisti aseensa ja nosti sen, ollen valmis ampumaan, saadakseen eläimen Sallyn kimpusta. Kun hän sai Sallyn näköönsä, hän laski aseensa hämmentyneenä, sillä joku uros koira oli hänen Sallynsa selässä. "Heiii! Ihan kiva, että teillä on kivaa, mutta saat luvan jättää koirani rauhaan", tyttö älähti kuuluvalla äänellä. Stuart asteli rauhallisesti lähemmäs, sillä vieraasta koirasta ei voinut olla varma. Homma näytti olevan melko nopeasti ohi, mutta tietenkin koira jäi nalkkiin, kun yritti pois Sallyn selästä, eikä Stun auttanut muu kuin mennä lähemmäs rauhoittelemaan Sallya, joka oli vielä suuremmassa paniikissa, se kun ei ollut koskaan ollut nalkissa. "Hys, tyttö, ihan rauhassa", nuorukainen sanoi ja silitteli koiraansa ja huusi metsään: "Jos siellä on joku, joka omistaa uroksen, niin tule helvetissä auttamaan, koirat jäi nalkkiin!" Stuart oli lievästi sanottuna hämmentynyt, mutta enemmän ärsyyntynyt.
Keskiviikko 16.6.1875. Iltapäivä klo.16 tienoilta eteenpäin.
Stuart oli tuona aamuna, aikaisin, pakannut satulalaukkuihinsa retkeily- ja metsästyskamppeensa, Sally-koiran seuraillessa emäntäänsä tiiviisti. Se tiesi noiden toimien tarkoittavan mukavaa metsästysreissua emännän kanssa. Stu oli askareensa suorittanut aamun sarastaessa ja auringon alkaessa nousemaan kunnolla, hän saattoi lähteä matkaan koiransa ja hevosensa kanssa. Hän oli ratsastanut muutaman tunnin, kunnes löysi täydellisen paikan leirilleen, paikka oli joen varrella. Kun jokeen katsoi, olisi voinut luulla veden olevan kuin arkullinen timantteja, niin kauniisti aurinko kimmalteli veden pinnalla.
Stuart riisui Barbelin varusteet ja antoi hevosensa nauttia joen tarjoamasta raikkaasta vedestä ja ruohosta, pitkän liekan varassa, jota oli riittämiin näköetäisyydellä. Sally juoksi innoissaan vedessä ja nautti sen viileydestä, päivä kun oli melkoisen lämmin. Tyttökin kävi juomassa vettä, jonka oli melko pian saapumisensa jälkeen keittänyt.
Stu nautti leireilystä kovasti, niinkuin metsästämisestä. Hän piti leiriään tehdessään silmällä hevostaan, varmistaen että tuolla olisi kaikki hyvin. Sally taas pyöri emäntänsä jaloissa, mutta välillä käyden kauempana, palaten aina takaisin emäntänsä luo. Stuart otti maissintähkästä tehdyn piipun taskustaan, laittaen sinne pienestä nahkapussista kuivattuja ja murskattuja teenlehtiä, sytyttäen sitten piippunsa. Sally oli tuolla hetkellä lähtenyt omille teilleen, mutta tuon äänet kuuluivat Stuartin korviin ja siitä tyttö tiesi, koiransa olevan lähellä. Hän poltteli piippuaan rauhallisesti, ajatellen ensin kalastella vähän aikaa, sillä hänellä alkoi olla nälkä. Hän otti aseensa mukaan, kun lähti etsimään sopivaa puunkarahkaa ongenvavaksi ja sen löydettyään, hän kiinnitti siiman karahkaan ja valmisti ongen ja otti puisesta rasiasta toukan, jonka kiinnitti koukkuun. Hän kuuli koiransa mekastavan ja vislasi kuuluvasti, saaden koiran parissa hetkessä vierelleen. "Älä hölmö katoa kauas", tyttö sanoi ja koira pysyikin pitkän tovin siinä vierellä. Stu kalasteli hiljaa, eikä paljoa jutellut, joten Sally taas lähti kuitenkin omille teilleen. Nuorukainen huokaisi, mutta naurahti kuitenkin, Sally oli Sally, totteli ja pysyi pitkään vierellä, mutta välillä piti senkin purkaa energiaansa. Stuartin onkeen tarttui komea iso ahven, jonka hän iski kiveä vasten tajuttomaksi. Pian kuitenkin korva erotti Sallyn haukkumisessa muutakin kuin normaalia riehumista. Stu nosti onkensa ja otti aseensa, jonka latasi valmiiksi ja lähti ääntä kohti. Hän kuunteli ääniä, jotka johtivat kauemmas leiristä, mutta hän oli valmis. Kun hän oli lähellä, hänen adrenaliininsa alkoi nousta. Hän valmisti aseensa ja nosti sen, ollen valmis ampumaan, saadakseen eläimen Sallyn kimpusta. Kun hän sai Sallyn näköönsä, hän laski aseensa hämmentyneenä, sillä joku uros koira oli hänen Sallynsa selässä. "Heiii! Ihan kiva, että teillä on kivaa, mutta saat luvan jättää koirani rauhaan", tyttö älähti kuuluvalla äänellä. Stuart asteli rauhallisesti lähemmäs, sillä vieraasta koirasta ei voinut olla varma. Homma näytti olevan melko nopeasti ohi, mutta tietenkin koira jäi nalkkiin, kun yritti pois Sallyn selästä, eikä Stun auttanut muu kuin mennä lähemmäs rauhoittelemaan Sallya, joka oli vielä suuremmassa paniikissa, se kun ei ollut koskaan ollut nalkissa. "Hys, tyttö, ihan rauhassa", nuorukainen sanoi ja silitteli koiraansa ja huusi metsään: "Jos siellä on joku, joka omistaa uroksen, niin tule helvetissä auttamaan, koirat jäi nalkkiin!" Stuart oli lievästi sanottuna hämmentynyt, mutta enemmän ärsyyntynyt.