I'm just wondering

[Gabriel McKenzie]

"Charlie on hyvin rakastettu ja lapsiin tottunut. Se ei taatusti pure ketään teistä," Samuel vakuutteli asettaessaan pestyjä astioitaan kuivaten. "Hän on jo nähnyt että olette ystäviämme. Zora, sinäkin olet hänen silmissä jo kaveri. Kuten mikä tahansa koira, Charlie haistaa pelkosi, mutta kuten näet hän vain heiluttaa silti häntäänsä ja tahtoo ystävystyä," mies selitti tyynesti ja rohkaisevaan sävyyn.
Charlie, jolla todella oli tylsää, intoutui juoksentelemaan ympäri huonetta ja nappasi matkalla hampaisiinsa vauvan helistimen joka oli jossain vaiheessa päätynyt lattialle. Juoksun aikana siitä syntyvä rahina sai koiran innostumaan lisää ja se alkoi ravistella päätään.

Elizabeth oli sulkenut ulko-oven lähtiessään poikansa perään auttamaan tavaroiden kantamisessa, kun vekara ei vieläkään vaivautunut solmimaan kengännauhojaan. Noudettavaa tavaraa olisi sen verran että niiden kantaminen noin pikkuiselle herralle olisi muutenkin haastavaa.
"Gabe, nyt on ikävä kyllä jätettävä maalailut toiseen kertaan," hän ilmoitti heidän ehdittyään vankkureille. "On hampaidenpesun ja pedin aika kun palataan sisälle," nainen selitti eikä yhtään yllättynyt että jokainen sana muutti pojan ilmettä suuttuneemmaksi.
"Eikä! Ei minua väsytä yhtään!" Gabriel intti äidin nostaessa hänet vankkureihin.
"Tiedän, kulta, mutta aamulla väsyttää jos et edes yritä. Muistathan miten ikäviä sellaiset aamut ovat?"
"Ei täällä," poika vastasi siirtyessään etsimään kirjojaan ja Elizabethin noustessa hakemaan Charlien lelut ja ruoat. Väite ei ollut ihan totta, Gabriel ei koskaan ollut niin vieraskorea etteikö kiukuttelisi aamuväsymystään.
"Varovasti!" Elizabeth huudahti huomatessaan viikarin pyrkivän vankkureista alas omin päin ja aivan liian nopeasti. Portaat olivat tukevat, mutta nelivuotiaalle vielä melkoisen korkeat.
Hädintuskin kunnialla maahan selvittyään poika hyppäsi kengistään ja juoksi sukkasillaan taloa kohti. Äiti pyöritti päätään hieman hymyillen, tuo ei toisi yhtään enempää valvomisaikaa mutta pojan mielessä varmaan joka sekunti oli arvokas.