I'm just wondering

[Gabriel McKenzie]

Tämä ei nyt mennyt lainkaan niin kuin hän oli toivonut lapsuuden ystäviensä jälleennäkemisen sujuvan, mutta toisaalta epämukavuus olisi voinut olla paljon pahempi jos kyseessä ei olisi ollut lapsuuden ystävä pikkukylästä. Eikä hän ollut inttänyt tietoa vaan asioli ihan Steven oma valinta ja hän ymmärsi hyvin miksi tämä oli tuntunut sopivalta hetkeltä purkaa suruaan. Samuel haarukoi annoksensa myötätuntoisin ilmein. Hän ei kysellyt aiheesta enempää, Steve varmasti kertoisi tarkemmin joskus kun olisi valmis ja jos haluaisi.

Pieni, lämmin hymy karehti miehen huulilla hänen kuunnellessa Zoran saapumista perheeseen. Niin surullinen kuin se oli, hän oli ylpeä voidessaan kutsua Steveä ystäväkseen. Ei ihan jokainen kristittykään löytäisi voimiaottaa siipensä alle Zoran kaltaista lasta tällaisina köyhyyden aikoina etenkin jos elätti jo muutamaa lasta ennestään, saati jos oli sen päälle keskellä tuoretta murhetta ja sen prosessia.
"Olen varma, että aikanaan hän katsoo tuota kaikkea aivan toisena elämänä," Samuel kommentoi viedessään lautasensa ja lasinsa tiskisangon luo.
"Hän on varmaan sekarotuinen? Ja lähtöisin Englannista?" hän kysyi kuulemaansa ja Zoraa hetken pohdittuaan, saamalla astioitaan tiskaten.