28-11-2016, 02:37 PM
Varhaisteini katsoi miestä, kun tuo testasi ruuan koostumusta, sen jälkeen hän laittoi ruuan astiaan ja lähti viemään sitä latoon, jossa pienemmät muksut ja toisen äiti olivat. "To-toin tämän", hän sanoi ja ojensi kupin naiselle ja meni sitten silittelemään hevosia. Hevoset oli ainoa asia, ennustamisjuttujen lisäksi, joka entisestä elämästä kiehtoi tyttöä. Muute hän oli kuin kuka tahansa ei mustalainen, sisältään.
Isäntä piteli kuopuksestaan kiinni, kun tuo keinui hymyillen hepan selässä, hänen mielensä oli hieman raskas aiheesta, mutta tämä oli käytävä joskus läpi, parempi siis nyt. "Beckyä odottaessa hän sairasteli jonkin verran, naapurin emäntä kävi meillä päivittäin auttamassa, koska isäkin sairasteli ja oli vuoteenomana. Kun Becky lopulta syntyi, näytin tytön äidilleen ja isälleni. Isä meni pari tuntia syntymän jälkeen. Doc sanoi, ettei Alicekaan eläisi kauaa. Muutaman päivän päästä, hänkin vain kuihtui pois.", Steve sanoi ja viimeisen lauseen kohdalla, itku vain tuli. Hän nosti tytön syliinsä ja itki, kolmen lapsen isä, ei ollut niitä ihmisiä, jotka yleensä näyttivät tunteensa, mutta nyt niin kävi. Kun Tom ei ollut paikalla, vaan hänen hyvä ystävänsä, niin hän uskalsi itkeä. "Tajusin yhtäkkiä olevani täysin yksin lasten kanssa, ainoa aikuinen perheessä. Alicen vanhemmat tulivat hautajaisiin, isäni ja Alice haudattiin samana päivänä samaan hautaan. Se oli elämäni vaikein päivä. Alicen vanhemmat jäivät pariksi viikoksi luoksemme, auttelemaan lasten kanssa, sillä minun oli jatkettava töitä. Ja olen hyvin kiitollinen siitä heille. He auttoivat omalla tavallaan minut nopeasti kiinni arkeen", mies sanoi jo hieman rauhoittuneena.
Mies meni ottamaan kupillisen vettä, sillä suutaan kuivasi kovasti, hän palasi sitten pöydän luo istumaan ja jatkoi: "3 kuukautta hautajaisten jälkeen, pysähtyi mustalaiskaravaani lähistölle ja Zora oli heti paennut sieltä, löysin tytön ladosta ja tyttö kertoi itkuisesti, haluavansa olla poissa 'sen naisen' luota. Hän ei sanonut äiti, vain 'se nainen'. Kun lähdin tytön kanssa karavaanille, selvisi että tyttö oli aiheuttanut paljon konflikteja, pelkästän jo syntymänsä takia siellä, koska isä ei ollut heikäläinen ja lapsen luonne oli kaikkea muuta kuin heimokeskeinen. En minä sitä asiaa pohtinut kuin yön yli, ja parin päivän päästä kävimme 'sen naisen' kanssa Marshallissa erään tuomarin luona ja teimme paperit. Lapsi siirtyi minun holhoukseeni, eikä 'se nainen' tai väkensä voisi vaatia minulta mitään taloudellista apua, eikä tyttöäkään takaisin. Vaikka eivät he tyttöä muutenkaan halunneet."
Isäntä piteli kuopuksestaan kiinni, kun tuo keinui hymyillen hepan selässä, hänen mielensä oli hieman raskas aiheesta, mutta tämä oli käytävä joskus läpi, parempi siis nyt. "Beckyä odottaessa hän sairasteli jonkin verran, naapurin emäntä kävi meillä päivittäin auttamassa, koska isäkin sairasteli ja oli vuoteenomana. Kun Becky lopulta syntyi, näytin tytön äidilleen ja isälleni. Isä meni pari tuntia syntymän jälkeen. Doc sanoi, ettei Alicekaan eläisi kauaa. Muutaman päivän päästä, hänkin vain kuihtui pois.", Steve sanoi ja viimeisen lauseen kohdalla, itku vain tuli. Hän nosti tytön syliinsä ja itki, kolmen lapsen isä, ei ollut niitä ihmisiä, jotka yleensä näyttivät tunteensa, mutta nyt niin kävi. Kun Tom ei ollut paikalla, vaan hänen hyvä ystävänsä, niin hän uskalsi itkeä. "Tajusin yhtäkkiä olevani täysin yksin lasten kanssa, ainoa aikuinen perheessä. Alicen vanhemmat tulivat hautajaisiin, isäni ja Alice haudattiin samana päivänä samaan hautaan. Se oli elämäni vaikein päivä. Alicen vanhemmat jäivät pariksi viikoksi luoksemme, auttelemaan lasten kanssa, sillä minun oli jatkettava töitä. Ja olen hyvin kiitollinen siitä heille. He auttoivat omalla tavallaan minut nopeasti kiinni arkeen", mies sanoi jo hieman rauhoittuneena.
Mies meni ottamaan kupillisen vettä, sillä suutaan kuivasi kovasti, hän palasi sitten pöydän luo istumaan ja jatkoi: "3 kuukautta hautajaisten jälkeen, pysähtyi mustalaiskaravaani lähistölle ja Zora oli heti paennut sieltä, löysin tytön ladosta ja tyttö kertoi itkuisesti, haluavansa olla poissa 'sen naisen' luota. Hän ei sanonut äiti, vain 'se nainen'. Kun lähdin tytön kanssa karavaanille, selvisi että tyttö oli aiheuttanut paljon konflikteja, pelkästän jo syntymänsä takia siellä, koska isä ei ollut heikäläinen ja lapsen luonne oli kaikkea muuta kuin heimokeskeinen. En minä sitä asiaa pohtinut kuin yön yli, ja parin päivän päästä kävimme 'sen naisen' kanssa Marshallissa erään tuomarin luona ja teimme paperit. Lapsi siirtyi minun holhoukseeni, eikä 'se nainen' tai väkensä voisi vaatia minulta mitään taloudellista apua, eikä tyttöäkään takaisin. Vaikka eivät he tyttöä muutenkaan halunneet."
![[Image: 1d2df8802ece42fe3944ab3b4958b9db.jpg]](https://i.pinimg.com/564x/1d/2d/f8/1d2df8802ece42fe3944ab3b4958b9db.jpg)