I'm just wondering

[Gabriel McKenzie]

Vekaralla oli kova kiire äidin ja kissojen perään, mutta hän joutui odottamaan että talon oma poika haki astia ja näytti missä sangossa oli keitettyä juomavettä. Lopulta hän nousi pienelle jakkaralle jotta ylsi ottamaan kippoonsa vettä pöydällä istuvasta sangosta ja kiipesi varovasti alas. Tom oli jo ehtinyt ulos, mutta Gabriel kipitti lattian poikki, työnsi jalkansa kenkiin nopeasti ja kiirehti perään niin vauhdilla kuin nyt sitomattomien kengännauhojen kanssa kykeni ja uskalsi kun ei halunnut kaatua ja menettää kipponsa sisältöä. Hän ilmestyi talliin muutaman hetken päästä, ja tapasi äitinsä parhaillaan tarkastelemassa synnytyspilttuun aluetta ja ympäristöä, keräten sieltä pois irrallisia nauloja, teräviä puunpaloja ja kaiken muun minkä arveli voivan vahingoittaa uteliaita ja tietämättömiä pikkukissoja. Samalla nainen jututti Tomia tämän vasikasta, sen nimestä, luonteesta ja hoidosta - ei ohjeistaen vaan neutraalisti kysellen pojan kokemuksista.

Gabriel vilkaisi kuin myös tyypillisen söpöä vasikkaa, mutta oli yhä enemmän kiinnostunut kissavauvoista. Hän laahusti laskemaan tuomansa vesikipon pilttuun peränurkkaan asetetun laatikon lähelle ja jäi ihastelemaan erityisesti omia kisujaan. Hän elätteli kuitenkin yhä toivonkipinää että isä ja äiti suostuisivat sittenkin pitämään kaikki viisi. Elizabeth oli kääntänyt puulaatikon kyljelleen niin että se avoin osa osoitti pilttuun sivuseinää kohti aivan sen lähelle, jotta pesue saisi halutessaan piiloutua sen suojiin mutta pääsisivät helposti vesi- ja ruoka-astioille.

Samaan aikaan talon sisällä Samuel aterioi rauhassa, Charlie makoillen tyynesti hänen tuolinsa vieressä katselemassa kehdossaan mielenkiintoisesti rahisevaa esinettä heiluttelevaa taaperoa. Koira olisi mielellään mennyt tutkimaan tilannetta lähemmäs, mutta isäntä oli komentanut siihen ja pysymään paikalla, Steven siirryttyä yläkertaan. Mies arveli Zoran saavan edes hitusen enemmän mielenrauhaa jos koira oleilisi omistajansa lähellä. Ei sillä että tyttö häntäkään tuntisi, mutta tuskin tenavalle hänestä missään määrin ikävää kuvaa oli muodostunut.
Samuel tahtoi toki tutustua vanhan ystävänsä lapsiin enemmän, eihän heidän kontaktinsa ollut edennyt käytännössä vielä mihinkään etenkään kasvattitytön kanssa. Vain kaupalla tapahtunut pieni törmäys ja sen tiimoilla parin sanan vaihto, ja äskettäin koirankeksi-tilanne jonka aikana tyttö ei ollut sanonut sanaakaan hänelle. Joten mies ei edes yrittänyt aloitella keskustelua syödessään ja tytön valmistaessa kissojen ateriaa, hän oli havainnut tyttösen olevan todella arka ja myös käsittänyt miksi. Tutustuminen jääköön vähän tuonnemmaksi, kun Steve olisi saanut vieraspedit valmiiksi.

Samuelin ajatukset harhailivat omassa lapsuudessaan tässä kauniissa kylässä. Hänen vanhempansa olivat tänne aikoinaan asettuneen pienen ryhmän joukossa ja kyläksi tätä oli alettu kutsua myöhemmin kun asukasluku oli vähän kasvanut ja paikalle oli saatu lääkärin ja koulun lisäksi postimuisto eli yhteys ulkomaailmaan. Mitä merkittäviin käytännön asioihin tuli, eihän tämä ollut juurikaan muuttunut - vain yksi sekatavarakauppa noussut.

Walnut Grove oli hänelle rakas synnyinsija lukuisine lämpöisine muistoineen. Ja Burns tulisi varmasti ottamaan saman sijan Gabrielin sydämessä aikanaan. Hyvin pienessä yhteisössä jossa kaikki tunsivat toisensa vähintään nimeltä - hänen lapsuudessaan jopa paremmin, kun asukkaita oli ollut vain muutama kymmen - muodostui helposti läheisiä ystäviä, ja miksei melkoisia vihollisiakin, ja vuosienkin eron kestäviä suhteita. Steve ei varsinaisesti ollut silloin hänen paras ystävänsä, mutta yksi niistä muutamasta joidenn kanssa hän viihtyi erityisen hyvin.

"Mitäs minä missasin etsiessäni koiraamme? Ellie varmaan kertoili jo jotain meidän tilanteesta, mutta mitä sinulle kuuluu nykyään? Paitsi kolme upeaa lasta," hän tiedusteli seuratessaan miehen ja taaperon hellyttävää välikohtausta. Hän tosiaan toivoi että olisi tullut pitäneeksi aktiivista yhteyttä lapsuuden kavereihinsa vuosien varrella. Viimeisimmät isommat uutiset täältä suunnalta olivat lukuisia vuosia sitten, muun muassa kutsu Steven häihin joihin hän ikävä kyllä ei millään ollut päässyt irtautumaan kun välissä oli yli 2000 kilometriä eikä junayhteyksiä lähelle. Lahja ja onnittelukortti oli tietenkin lähetetty, mutta pitkästä aikaa tapaaminen niin onnellisissa merkeissä olisi ollut hienoa.