I'm just wondering

[Gabriel McKenzie]

Charlie ei enää ollut lainkaan ikävissään, heilutti vain häntäänsä ja nuuhkutti Tominkin käsiä keksien toivossa. Se siirtyi emäntänsä ja vauvan luo nuuskuttamaan toiveikkaana, mutta sai Elizabethilta vain päänsilityksiä ja taapero nyki sen luppakorvan pitkähköistä karvoista mikä ei sekään turria liiemmin haitannut. Se vain heilautti korviaan ja tassutti pikku-isäntänsä luo, vinkaisten merkitsevästi tämän vierelle istahtaessaan. Gabriel halasi sitä jottei se ainakaan tuntisi oloaan sivutetuksi kissanpentujen hellittelyn keskellä. Koira päästi äänekkään huokauksen ja laskeutui makuulle pojan vierelle seuraamaan laatikon ympärillä peuhaavien kissanpentujen telmimistä. Mielessään se olisi tahtonut telmiä niiden kanssa, mutta Samuel oli opettanut sen vain katselemaan pentuikäisten eläinten seurassa. Tyttökissa kuitenkin hipsutti rohkeasti sen luo, koiran etäisesti muistuttaen sitä emosta. Tyttö puski Charlien kylkeä vasten ja yritti sitten kiivetä tämän selkään. Charlie vain katsahti sen suuntaan kunnes kääntyi taas seuraamaan sen veljiä.

Mikään esiin nostetuista nimistä ei tuntunut oikealta, Gabriel pohti mielessään, katsellessaan lemmikkejään. Kumpikaan kisuista ei näyttänyt miltään niistä nimistä. Hän alkoi pohtia Jeesuksen opetuslasten nimiä, ja tietenkin ensimmäinen mielessä oli Judas Iscariot mutta hänen nimeään ei taatusti tällaisille eläimille annettaisi.

”Hienoa, kiitos,” Samuel vastasi siirtyessään jälleen pesemään käsiään, Elizabethin jututtaessa taaperoa sylissään. Mies pohti hetken ja pani samalla merkille Tomin kysymyksen omasta puolestaan.
”Olen samaa mieltä,” hän kommentoi Steven vastausta. ”En usko että malttaisitte keskenänne nukkua, etenkin kun olette vasta tutustumansa.” Gabrielkin oli puolella korvalla kuunnellut yöpymisajatuksen noustessa kysymykseen. Hänkin olisi paljon mieluummin yöpynyt uuden tuttavuutensa huoneessa, mutta isät olivat selvästi jo päättäneet toisin. Poika vilkaisi portaisiin joiden päässä vierashuoneen täytyi olla. Häntä alkoi harmittaa että tämä talo oli niin pieni. Heidät laitettaisiin kuitenkin nukkumaan ennen aikuisia eikä täällä pystyisi hiipimään Tomin huoneeseen salaa ennen kuin kaikki kääntyisivät yöpuulle.
”Kiitos, Steve, mutta vuoteiden yhteen laittaminen ei ole tarpeen. Oikeastaan parempi jos pidetään ne erikseen ja sijaat vain Gabrielille patjan saman huoneen lattialle,” Elizabeth sanoi asian jota tiesi miehensäkin miettineen.
Poika rakasti lattialla patjalla nukkumista vieraissa koska se oli niin erilaista kuin kotioloissa, ja jos yöllä nousisi myrsky poika voisi kömpiä jommankumman heistä viereen ilman epämukavuutta. Toisin kuin jos joutuisi olemaan kahden yksöissängyn muodostaman raon päällä.

Samuel siirtyi lautasensa kanssa ottamaan viimeiset riisit ja lihapullat kattilasta, Gabriel päästi kissansa takaisin lattialle, Charlie makoili rajoitetun rentoutuneena samalla kun tyttöpentu asteli sen päälaella, ja Elizabeth alkoi pohtimaan miten kissoille järjestäisi yön. Walnut Grovessa ei ollut hänen tietääkseen koskaan ollut sanomalehteä joten olisi epätodennäköistä että Correyneilla vanhoja sellaisia olisi, ainakaan kovin montaa. Pikkuisten olisi hyvä olla turvallisessa paikassa, mutta itse talo ei toimisi nyt.
”Nämä olisi varmaan parasta sijoittaa talliin yöksi. Siellä lienee maalattia ja tyhjä pilttuu...jos ei muuta niin synnytyspilttuu...” nainen pohti ääneen, silittäessään luokseen tassutellutta ja syliinsä mönkivää oranssi-valkoista karvapalloa.
”Tosiaan,” Samuel kommentoi.
”Mutta minä haluan niiden nukkuvan meidän kanssa. Miksei ne voisi, Charliekin nukkuu!” Gabriel vastusti ehdotusta välittömästi, puolestaan silitellen Charlien pään päälle käpertynyttä tyttöstä.
”Olen pahoillani, kulta, mutta nämä pienokaiset eivät ole vielä sisäsiistejä,” Samuel perusteli lyhyen ytimekkäästi, siirtyessään pöytään sanomaan äänettömän ja pikaisen ruokarukouksen ja aloittamaan ateriansa.
”Ne ovat kyllä hyvässä turvassa tallissa eikä näin kesällä pitäisi tulla liian kylmäkään,” äiti lisäsi.
Vekara voihkaisi pettyneenä. Mikään ei nyt tuntunut menevän niin kuin hän halusi, mutta toisaalta hän oli yhä taivaissa saatuaan kaksi kissanpentua omakseen eikä siksi viitsinyt alkaa väittelemään enempää.

”Viedään ne sinne vaikka saman tien,” Elizabeth totesi, ja kävi laskemassa Beckyn toistaiseksi takaisin kehtoon sillä kellään ei olisi muutamaan hetkeen mahdollisuutta vahtia tämän liikkeitä. Samuelinkin pitäisi saada syödä ihan rauhassa. Sitten hän nosti pennut yksitellen takaisin puulaatikkoon paitsi tytön jonka Gabriel poimi Charlien pään päältä.
”Lapset, tuokaapa te niille pari kuppia vettä,” nainen pyysi, siirtyessään laittamaan kengät jalkaansa. ”Zora, haluaisitko valmistaa niille ruokaa?” hän ehdotti, kääntäessään katseensa tyttöön samalla kun Gabriel jo kiirehti etsimään pientä astiaa johon kauhaista vettä.
”Jos teillä on jäljellä kananmunia ja vihanneksia, niistä saat helposti aikaan sopivan aterian pikkuisille. Keitä kaksi kananmunaa pehmeäksi, murskaa ne, ja sekoita pienen määrän paloiteltuja vihanneksia kanssa. Lisää vielä kuumaa vettä ja sekoita kunnes koostumus on pataruoan kaltaista,” hän ohjeisti siltä varalta ettei tyttö ollut koskaan valmistanut ruokaa pentueläimille, ja asteli nostamaan puulaatikon syliinsä ennen kuin pesueesta kukaan ehtisi kiipeillä sieltä pois.