21-11-2016, 03:53 PM
Tilan oma tenava oli ihan yhtä innoissaan Charlie-koiran löytymysiestä ja seurasi Gabrielia ulos. Muksu kiinnitti ensimmäisenä huomiota koiraan ja heti perään hän kysyikin: "Mikä laatikko sinulla on?" Tom seurasi isänsä ystävää ja tämän poikaa sisälle ja odotti innoissaan, mitä laatikosta paljastuisi. "Kisuja", muksu henkäisi hellyyttävällä äänellä.
Steve silitti yhtä kissanpentua ja hänen päässään alkoi raksuttaa sama ajatus, kuin ystävilläänkin. Hänen poikansa katsoi Gabrielia ja sanoi topakasti: "Minäkin haluan ainakin yhden. On tyhmää omia kaikki." Tenava kurtisti hieman pahoillaan kulmiaan, kun katsoi ikätoveriaan.
Isäntää hieman huviti poikansa tuima ilme, mutta ymmärsi poikansa ajatuksia. Olihan hän itsekin ollut joskus lapsi.
Isäntämies pohti mielessään, katsoen kuinka Gabriel alkoi valitsemaan itselleen pentuja. "Mm. En usko että pystyisin elättämään", Steve sanoi pohtivalla äänellä, saaden Tomin sanomaan surkeana: "Minä elätän sen", mutta isä lisäsi nopeasti: "Pitää kuitenkin miettiä tarkasti mitä kuluja siitä tulee, sillä sen elättäminen maksaa rahaa, ihan samalla tavalla kuin kaikki muutkin eläimistämme." "Minä lupaan hoitaa sitä ja silittää ja leikittää sitä", Tom lupasi hymyillen. Isokokoinen mies kyykistyi lähemmäs poikaansa ja sanoi: "Se on hyvä alku, mutta se tarvitsee niin paljon muutakin kuin leikkimistä ja silittämistä. Se pitää ruokkiakin päivittäin ja jos se sairastuu, se pitää hoitaa. On tarkkaan mietittävä, onko minulla varaa sen elättämiseen." "Mutta se on niin pieni", muksu puolustautui ja katsoi isäänsä silmiin. "Niinhän se on, mutta se kasvaa tuosta vielä vähän isommaksi." "Mutta kun", tenava koitti vielä puolustautua, mutta mies katsoi pahoillaan poikaa: "Meidän tilanteeseen ei nyt sovi ottaa kissaa." "Minä haluan kissan!" Tom sanoi itkuisella äänellä, lisäten: "Niitä on niin monta." Isä tunsi hieman pahaa oloa, kun poika oli itkuinen. "Niin minäkin, mutta me emme voi tähän tilanteeseen ottaa eläintä. Meidän pitäisi vähintään saada täydellinen sato, että voisi edes harkita vakavammin uutta eläintä, mutta heinäsirkat pitävät täydellisesti huolen, että sato pysyy kitukasvuisena", Steve sanoi rauhallisen jämäkästi.
Laulelunsa aikana, nuori tyttö kuuli pikkuveljensä kiukkuisen äänen ja nousi, ottaen korinsa maasta ja lähti astelemaan kohti taloa. Sisällä hän katsoi hämillään laatikkoa, jossa oli kissanpentuja. Hän ihastui niin, että tiputti korinsa siihen paikaan ja meni heti paijaamaan kissanpentuja. "Ne on hurjan söpöjä", tyttö sanoi ja silitti mustaa kissaa, sillä tämä tuli nuolemaan hänen sormiaan. "Hänen mieltään poltti kysymys, että saisiko hän pennun, mutta hän ei kysynyt, sillä astellessaan lähemmäs taloa, hän kuuli oven raosta Stevenin puhuvan kitukasvuisesta sadosta, joten oletti tuon jo kieltäneen kissanpennun, eikä hän pitänyt itseään arvollisena edes kysymään itselleen pentua.
"Minä haluan kissan", Tom sanoi vielä itkuisen kiukkuisesti ja polkaisi jalkaansa voimalla, huomaamatta, että koiran häntä sattui juuri jalan kohdalle ja tietenkin Charlie koira siitä säikähtäneenä alkoi kovan haukun. Tästä alkoi ketjureaktio, joka säikäytti Zoran pahan päiväisesti ja hän parahti ja perääntyessään törmäsi pöytään, josta tippui tyhjä kippo lattialle. Zorasta huokui suunnaton pelko ja menneisyyden kauhukuvat vilistivät hänen mielessään nopeasti. Hän saattoi vieläkin muistaa sen suunnattoman kivun. "Sattuu sattuu", hän parkui ja piteli jalkaansa, jota hän ontui aavistuksen verran. Pitkä hameenhelma peitti ison arven, joka oli tullut 3-4 vuotta aiemmin, kun yksi koira oli hyökkäsi hänen kimppuunsa, repien jalkaan ison haavan, jättäen muita pienempiä haavoja. Mustalaissyntyinen tenava hieroi helmallaan arpiaan, joissa hän tunsi muistamansa kivun. Hänen visuaalinen muistonsa toi aina kipua, jonka hän tunsi fyysisenä. "Rauhoitu ei hätää, koira vain säikähti, ei se tee sinulle mitään", isäntä sanoi ja otti itkevän ja voimakkaasti tärisevän tytön syliinsä. Lapsen kädet olivat kiertyneet tiukasti hänen kaulansa ympärille ja pelko vavisutti lapsen kehoa.
Tom katsoi hämmentyneenä tilannetta, jonka hän vahingossa oli saanut aikaan, eikä hän osannut kuin vain tuijottaa.
Steve silitti yhtä kissanpentua ja hänen päässään alkoi raksuttaa sama ajatus, kuin ystävilläänkin. Hänen poikansa katsoi Gabrielia ja sanoi topakasti: "Minäkin haluan ainakin yhden. On tyhmää omia kaikki." Tenava kurtisti hieman pahoillaan kulmiaan, kun katsoi ikätoveriaan.
Isäntää hieman huviti poikansa tuima ilme, mutta ymmärsi poikansa ajatuksia. Olihan hän itsekin ollut joskus lapsi.
Isäntämies pohti mielessään, katsoen kuinka Gabriel alkoi valitsemaan itselleen pentuja. "Mm. En usko että pystyisin elättämään", Steve sanoi pohtivalla äänellä, saaden Tomin sanomaan surkeana: "Minä elätän sen", mutta isä lisäsi nopeasti: "Pitää kuitenkin miettiä tarkasti mitä kuluja siitä tulee, sillä sen elättäminen maksaa rahaa, ihan samalla tavalla kuin kaikki muutkin eläimistämme." "Minä lupaan hoitaa sitä ja silittää ja leikittää sitä", Tom lupasi hymyillen. Isokokoinen mies kyykistyi lähemmäs poikaansa ja sanoi: "Se on hyvä alku, mutta se tarvitsee niin paljon muutakin kuin leikkimistä ja silittämistä. Se pitää ruokkiakin päivittäin ja jos se sairastuu, se pitää hoitaa. On tarkkaan mietittävä, onko minulla varaa sen elättämiseen." "Mutta se on niin pieni", muksu puolustautui ja katsoi isäänsä silmiin. "Niinhän se on, mutta se kasvaa tuosta vielä vähän isommaksi." "Mutta kun", tenava koitti vielä puolustautua, mutta mies katsoi pahoillaan poikaa: "Meidän tilanteeseen ei nyt sovi ottaa kissaa." "Minä haluan kissan!" Tom sanoi itkuisella äänellä, lisäten: "Niitä on niin monta." Isä tunsi hieman pahaa oloa, kun poika oli itkuinen. "Niin minäkin, mutta me emme voi tähän tilanteeseen ottaa eläintä. Meidän pitäisi vähintään saada täydellinen sato, että voisi edes harkita vakavammin uutta eläintä, mutta heinäsirkat pitävät täydellisesti huolen, että sato pysyy kitukasvuisena", Steve sanoi rauhallisen jämäkästi.
Laulelunsa aikana, nuori tyttö kuuli pikkuveljensä kiukkuisen äänen ja nousi, ottaen korinsa maasta ja lähti astelemaan kohti taloa. Sisällä hän katsoi hämillään laatikkoa, jossa oli kissanpentuja. Hän ihastui niin, että tiputti korinsa siihen paikaan ja meni heti paijaamaan kissanpentuja. "Ne on hurjan söpöjä", tyttö sanoi ja silitti mustaa kissaa, sillä tämä tuli nuolemaan hänen sormiaan. "Hänen mieltään poltti kysymys, että saisiko hän pennun, mutta hän ei kysynyt, sillä astellessaan lähemmäs taloa, hän kuuli oven raosta Stevenin puhuvan kitukasvuisesta sadosta, joten oletti tuon jo kieltäneen kissanpennun, eikä hän pitänyt itseään arvollisena edes kysymään itselleen pentua.
"Minä haluan kissan", Tom sanoi vielä itkuisen kiukkuisesti ja polkaisi jalkaansa voimalla, huomaamatta, että koiran häntä sattui juuri jalan kohdalle ja tietenkin Charlie koira siitä säikähtäneenä alkoi kovan haukun. Tästä alkoi ketjureaktio, joka säikäytti Zoran pahan päiväisesti ja hän parahti ja perääntyessään törmäsi pöytään, josta tippui tyhjä kippo lattialle. Zorasta huokui suunnaton pelko ja menneisyyden kauhukuvat vilistivät hänen mielessään nopeasti. Hän saattoi vieläkin muistaa sen suunnattoman kivun. "Sattuu sattuu", hän parkui ja piteli jalkaansa, jota hän ontui aavistuksen verran. Pitkä hameenhelma peitti ison arven, joka oli tullut 3-4 vuotta aiemmin, kun yksi koira oli hyökkäsi hänen kimppuunsa, repien jalkaan ison haavan, jättäen muita pienempiä haavoja. Mustalaissyntyinen tenava hieroi helmallaan arpiaan, joissa hän tunsi muistamansa kivun. Hänen visuaalinen muistonsa toi aina kipua, jonka hän tunsi fyysisenä. "Rauhoitu ei hätää, koira vain säikähti, ei se tee sinulle mitään", isäntä sanoi ja otti itkevän ja voimakkaasti tärisevän tytön syliinsä. Lapsen kädet olivat kiertyneet tiukasti hänen kaulansa ympärille ja pelko vavisutti lapsen kehoa.
Tom katsoi hämmentyneenä tilannetta, jonka hän vahingossa oli saanut aikaan, eikä hän osannut kuin vain tuijottaa.
![[Image: 1d2df8802ece42fe3944ab3b4958b9db.jpg]](https://i.pinimg.com/564x/1d/2d/f8/1d2df8802ece42fe3944ab3b4958b9db.jpg)