21-11-2016, 02:47 AM
Samaan aikaan, parikymmentä minuuttia lähtönsä jälkeen, Samuel saapui takaisin Correynejen pihaan, Charlie nätisti vierellään askeltaen. koira kulkimjälleen vapaana sillä miehen kädet olivat täynnä keskikokoista puulaatikkoa jonka nelijalkainen ystävänsä oli hänelle muutamaa minuuttia aiemmin esitellyt.
"Charlie!" Gabriel huudahti kuullessaan iloista ja tuttua haukahtelua pihalta. Hän ryntäsi avaamaan ovea, kyselemättä lupaa nousta pöydästä. Mutta äitinsä ei viitsinyt siitä moittia, kaikki olivat jo lopettaneet ateriansa - jopa pojan oma lautanen ja maitolasi vihdoin tyhjinä - ja hän ymmärsi innon huolestuneiden hetkien jälkeen.
"Isi, sinä löysit hänet!" tenava hihkui halatessaan hauvaa lujasti, pelmahdettuaan ulos ilman kenkiä, ja sai vastavuoroisesti tervehdykseksi huimaa hännänheilutusta ja suukkoja kasvoilleen.
"No, oikeastaan hän löysi minut. Ja jotain muutakin. Tulkaahan pojat sisään," hän kehotti kaksikkoa ja asteli itse edeltä, laskien laatikon oven läheisyydessä olevan sohvan eteen.
"En halunnut jättää niitä villiintymään tai kojootin ruoaksi," hän totesi nostaessaan laatikkoa peittäväm säkkikankaan. Laatikkoa asutti viisi pörröistä kissanpentua joista yksi uinui nurkassa, toisen makoillessa osittain päällään pesemässä sen päälakea. Kolmas leikkitappeli neljännen kanssa, pian hennosti miukuenn ja sähisten, ja viides,[url=http://i10.aijaa.com/b/00197/14290045.jpg?2016-11-22%2001:57:27][/url] pyrki ulos seikkailemaan saman tien peiton noustua. Hän ei myöskään hennonut jättää pikkuisia mahdolliseen nousevaan myrskyyn, sillä hän muisteli Burnsin sanomalehden eilisen numeron sääennusteen uhkailleen myrskyllä lähipäivinä ja Zoran ennuste ilman tietoa siitä oli vain vahvistanut hänen uskoa sen saapumiseen. Walnut Grovessa ei ilmeisesti ollut sanomalehteä eikä Olesonien kauppa vaikuttanut tilaavan lehteä mistään, joten tyttö tuskin oli tietoa mistään onkinut. Toki postiin oli varmasti saapunut säätiedotus-sähke ja sana piskuisessa kaupungissa levinnyt mutta lapset eivät yleensä vaivanneet itseään moisilla asioilla.
"Siinä on neljä poikaa ja tämä uteliain pörrö tässä on tyttö," mies totesi kevyesti silittäen laatikon reunalle pomppivan kisun selkää. Sukupuolet hän oli todennut samalla kun tarkasteli ettei kukaan pesueesta ollut loukkaantunut. "Ilmeisesti joku ei vaivautunut etsimään niille koteja tällaisina puutteen aikoina, kun harva huolii ylimääräisiä kuluja ja ottaisi mieluummin koiran josta on talon vahdiksi ja joistain roduista metsästysseuraksi. Kissan palvalus alkaa ja päättyy rottien ja hiirien metsästykseen ja seurallisuuteen," hän sanoi, Gabrielin hihkuessa kisuista yhtä innostuneena kuin Charlien paluusta hetkeä aiemmin ja polvistuessa isänsä viereen silittelemään piskuisia karvapalloja. Lapsi olisi kuitenkin kohta kysynyt miksi joku oli hylännyt nämä söpöliinit. Ei hän tosin ymmärtänyt mitään puuteaikojen merkityksestä mutta selitys oli silti tarpeeksi tyhjentävä.
"Ajattelin ottaa ne mukaan, Burnsissä on enemmän asukkaita joiden elanto ei riipu maatilasta," Sam lisäsi, vaimonsa myös kyykistyessä ihastelemaan vauva-kissoja.
"Eikö me voitaisi pitää kaikki!" Gabriel ehdotti, nostaessaa laatikosta ylös pyrkivän kilpparikuvioisen tytön varovaisesti syliinsä ja suukotti sitä hellästi. Kisu vastasi oman lajinsa hellyydellä eli nuolemalla ja jyrsimällä pojan sormea, ensin tarrattuaan siihen pikkuisilla tassuillaan ja kynsillään.
Charlie istahti hänen viereensä nuuhkimaan palleroa, oma hännänpää vipattaen. Se rakasti jahdata kissoja, mutta oli jo sen verran kypsynyt että ymmärsi pentujen olevan hauraita ja kykeneviä tuottamaan kipeitä kynnenviiltoja kuonoon.
"Voi, poikakulta, emme todellakaan. Siitä tulisi aivan liian suuri siivo, vaikka pääasiallisesti ulkokissoja olisivatkin," Elizabeth vastasi välittömästi, ottaessaan mustan valkomerkkisen pojan syliinsä. Ja vaikka heillä olisi ihan hyvin varaa, eläinlääkärikulut neljästä kissasta ja yhdestä koirasta eivät houkutelleet. Yhdenkin kissan leikkauttaminen oli melkoisen kallista, mutta ainakin tyttökissalle niin olisi paras tehdä jottei se jatkuvasti synnyttäisi pentueita. Ja vaikka maalaiskissat metsästivätkin oman ruokansa osittain iunhan ensin hieman kasvoivat, ne tarvitsivat silti välillä ostettuakin ruokaa.
"Saat valita niistä kaksi, ja ne ovat sitten sinun," Samuel lupasi. Luonnollisesti päävastuun ottaisivat hän ja Elizabeth, mutta poika saisi pikkuhiljaa opetella vastuuta. Vastuun opetuksen ja seuran lisäksi niistä tosiaan olisi iloa jyrsijöiden, kärpästen ja hämähäkkien hävityksessä.
Gabriel syleili vuorollaan jokaista pehmoista sydäntenvarastajaa, surutta herättäen uinuvan oranssin pennun, osaamatta lainkaan päättää mitkä sisaruksista adoptoisi.
"Steve, onko teillä tai tiedätkö ketään täällä jolla olisi varaa, halua ja osaamista kissasta hyvin huolehtimiseen? Kunhan Gabe on valinnut omansa, niitä olisi tosiaan kolme vailla perhettä. En haluaisi niiden päätyvän täysin omilleen mistään syystä tai kissoista tietämättömään kotiin,," Samuel tiedusteli, ystäväänsä katsahtaen. Hän oli halukas huolehtimaan koko pesueesta jonkin aikaa jos tarvis, mutta toki aina parempi mitä nopeammin pysyvä koti niille löytyisi.
"Taidan ottaa hänet," Gabriel totesi, rapsutellessaan sylissään makaavan hopeatabbyn valkoista masua.
"Ottaisitko toiseksi tämän?" Elizabeth ehdotti, laskiessaan poikansa syliin oranssi-valkoisen veljeksen. "Se vaikuttaa melko aralta, mutta myös erityisen läheiseltä valitsemasi kanssa. Varmasti etenkin he haluaisivat pysyä yhdessä."
Gabrielilla ei toki ollut henkilökohtaista kokemusta sisaruudesta, mutta äidin puheet vakuuttivat hänet. Vekara nyökkäsi ja syleili uusia lemmikkejään, jotka puolestaan näyytivät halaavan toisiaan joskin se alkoi hiljalleen muuttua hentoisen miukunan täytriseksi painiotteluksi.
"Charlie!" Gabriel huudahti kuullessaan iloista ja tuttua haukahtelua pihalta. Hän ryntäsi avaamaan ovea, kyselemättä lupaa nousta pöydästä. Mutta äitinsä ei viitsinyt siitä moittia, kaikki olivat jo lopettaneet ateriansa - jopa pojan oma lautanen ja maitolasi vihdoin tyhjinä - ja hän ymmärsi innon huolestuneiden hetkien jälkeen.
"Isi, sinä löysit hänet!" tenava hihkui halatessaan hauvaa lujasti, pelmahdettuaan ulos ilman kenkiä, ja sai vastavuoroisesti tervehdykseksi huimaa hännänheilutusta ja suukkoja kasvoilleen.
"No, oikeastaan hän löysi minut. Ja jotain muutakin. Tulkaahan pojat sisään," hän kehotti kaksikkoa ja asteli itse edeltä, laskien laatikon oven läheisyydessä olevan sohvan eteen.
"En halunnut jättää niitä villiintymään tai kojootin ruoaksi," hän totesi nostaessaan laatikkoa peittäväm säkkikankaan. Laatikkoa asutti viisi pörröistä kissanpentua joista yksi uinui nurkassa, toisen makoillessa osittain päällään pesemässä sen päälakea. Kolmas leikkitappeli neljännen kanssa, pian hennosti miukuenn ja sähisten, ja viides,[url=http://i10.aijaa.com/b/00197/14290045.jpg?2016-11-22%2001:57:27][/url] pyrki ulos seikkailemaan saman tien peiton noustua. Hän ei myöskään hennonut jättää pikkuisia mahdolliseen nousevaan myrskyyn, sillä hän muisteli Burnsin sanomalehden eilisen numeron sääennusteen uhkailleen myrskyllä lähipäivinä ja Zoran ennuste ilman tietoa siitä oli vain vahvistanut hänen uskoa sen saapumiseen. Walnut Grovessa ei ilmeisesti ollut sanomalehteä eikä Olesonien kauppa vaikuttanut tilaavan lehteä mistään, joten tyttö tuskin oli tietoa mistään onkinut. Toki postiin oli varmasti saapunut säätiedotus-sähke ja sana piskuisessa kaupungissa levinnyt mutta lapset eivät yleensä vaivanneet itseään moisilla asioilla.
"Siinä on neljä poikaa ja tämä uteliain pörrö tässä on tyttö," mies totesi kevyesti silittäen laatikon reunalle pomppivan kisun selkää. Sukupuolet hän oli todennut samalla kun tarkasteli ettei kukaan pesueesta ollut loukkaantunut. "Ilmeisesti joku ei vaivautunut etsimään niille koteja tällaisina puutteen aikoina, kun harva huolii ylimääräisiä kuluja ja ottaisi mieluummin koiran josta on talon vahdiksi ja joistain roduista metsästysseuraksi. Kissan palvalus alkaa ja päättyy rottien ja hiirien metsästykseen ja seurallisuuteen," hän sanoi, Gabrielin hihkuessa kisuista yhtä innostuneena kuin Charlien paluusta hetkeä aiemmin ja polvistuessa isänsä viereen silittelemään piskuisia karvapalloja. Lapsi olisi kuitenkin kohta kysynyt miksi joku oli hylännyt nämä söpöliinit. Ei hän tosin ymmärtänyt mitään puuteaikojen merkityksestä mutta selitys oli silti tarpeeksi tyhjentävä.
"Ajattelin ottaa ne mukaan, Burnsissä on enemmän asukkaita joiden elanto ei riipu maatilasta," Sam lisäsi, vaimonsa myös kyykistyessä ihastelemaan vauva-kissoja.
"Eikö me voitaisi pitää kaikki!" Gabriel ehdotti, nostaessaa laatikosta ylös pyrkivän kilpparikuvioisen tytön varovaisesti syliinsä ja suukotti sitä hellästi. Kisu vastasi oman lajinsa hellyydellä eli nuolemalla ja jyrsimällä pojan sormea, ensin tarrattuaan siihen pikkuisilla tassuillaan ja kynsillään.
Charlie istahti hänen viereensä nuuhkimaan palleroa, oma hännänpää vipattaen. Se rakasti jahdata kissoja, mutta oli jo sen verran kypsynyt että ymmärsi pentujen olevan hauraita ja kykeneviä tuottamaan kipeitä kynnenviiltoja kuonoon.
"Voi, poikakulta, emme todellakaan. Siitä tulisi aivan liian suuri siivo, vaikka pääasiallisesti ulkokissoja olisivatkin," Elizabeth vastasi välittömästi, ottaessaan mustan valkomerkkisen pojan syliinsä. Ja vaikka heillä olisi ihan hyvin varaa, eläinlääkärikulut neljästä kissasta ja yhdestä koirasta eivät houkutelleet. Yhdenkin kissan leikkauttaminen oli melkoisen kallista, mutta ainakin tyttökissalle niin olisi paras tehdä jottei se jatkuvasti synnyttäisi pentueita. Ja vaikka maalaiskissat metsästivätkin oman ruokansa osittain iunhan ensin hieman kasvoivat, ne tarvitsivat silti välillä ostettuakin ruokaa.
"Saat valita niistä kaksi, ja ne ovat sitten sinun," Samuel lupasi. Luonnollisesti päävastuun ottaisivat hän ja Elizabeth, mutta poika saisi pikkuhiljaa opetella vastuuta. Vastuun opetuksen ja seuran lisäksi niistä tosiaan olisi iloa jyrsijöiden, kärpästen ja hämähäkkien hävityksessä.
Gabriel syleili vuorollaan jokaista pehmoista sydäntenvarastajaa, surutta herättäen uinuvan oranssin pennun, osaamatta lainkaan päättää mitkä sisaruksista adoptoisi.
"Steve, onko teillä tai tiedätkö ketään täällä jolla olisi varaa, halua ja osaamista kissasta hyvin huolehtimiseen? Kunhan Gabe on valinnut omansa, niitä olisi tosiaan kolme vailla perhettä. En haluaisi niiden päätyvän täysin omilleen mistään syystä tai kissoista tietämättömään kotiin,," Samuel tiedusteli, ystäväänsä katsahtaen. Hän oli halukas huolehtimaan koko pesueesta jonkin aikaa jos tarvis, mutta toki aina parempi mitä nopeammin pysyvä koti niille löytyisi.
"Taidan ottaa hänet," Gabriel totesi, rapsutellessaan sylissään makaavan hopeatabbyn valkoista masua.
"Ottaisitko toiseksi tämän?" Elizabeth ehdotti, laskiessaan poikansa syliin oranssi-valkoisen veljeksen. "Se vaikuttaa melko aralta, mutta myös erityisen läheiseltä valitsemasi kanssa. Varmasti etenkin he haluaisivat pysyä yhdessä."
Gabrielilla ei toki ollut henkilökohtaista kokemusta sisaruudesta, mutta äidin puheet vakuuttivat hänet. Vekara nyökkäsi ja syleili uusia lemmikkejään, jotka puolestaan näyytivät halaavan toisiaan joskin se alkoi hiljalleen muuttua hentoisen miukunan täytriseksi painiotteluksi.
ESITTELY ~ KOTI/MAATILA
PUHEÄÄNI
Samuel - Gabriel, 5-10v - Elizabeth
![[Image: 7984e41485053b94911f377c789a95bd.jpg]](https://i.pinimg.com/564x/79/84/e4/7984e41485053b94911f377c789a95bd.jpg)