I'm just wondering

[Gabriel McKenzie]

Gabriel nosti katseensa yhä melko täydestä lautasestaan, nopeasti ja innostuneena loistaen.
"Se on karhu!" poika ehdotti ja ponnahti jaloilleen, muttei ehtinyt ottaa askeltakaan ennen kuin äiti istutti hänet takaisin pöydän ääreen.
"Karhut eivät vieraile farmeilla. Se on korkeintaan kojootti ja niitä sinä olet nähnyt ennenkin. Syöhäm ateriasi ennen kuin se jäähtyy."
Poika istui vastaanväittämåttä ja lusikoi jo hieman jäähtynyttä ateriaansa, mutta katseensa hän oli liimannut ikkunaan jonka ohi toivoi karhun viilettävän millä tahansa hetkellä.

Samaan aikaan Samuelille oli naapurin maatilalla selvinnyt että talon narttukoira ei ollut edes kotona vaan isännän kanssa metsällä, joten yllätyspentueen vaaraa ei ollut. Emäntä lupasi kutsua Charlien sisään odottamaan jos se ilmestyisi heidän pihalleen, Samuelin siirtyessä huhuilemaan sitä lähiympäristöstä epäillen että se oli silti saattanut seikkailla tähän suuntaan mahdollisen tyttöystävän vainuttuaan. Tosin, yhtä hyvin turri oli saattan7t läh5eä ajamaan pesukarhua tai kojoottia Correynejen pihalta ja aivan toiseen suuntaan. Parhaillaan mies asteli hiljalleen takaisin kohti Correynejen tilaa, koira kun ei ollut vaellellut naapurin vieraaksi etsinnän aikana. Puolimatkassa iso punainen salama syöksyi kauempaa pensaiden ja puiden takaa, ja hetkessä tuttu karvakuono loikki isäntänsä ympärillä häntä vimmatusti heiluen, selkeästi innoissaan seikkailustaan uudella seudulla.
"Joko katsastit koko kaupungin vai tulitko vain antamaan väliraportin, mitä?" Samuel jutusteli ystävälleen joka haukahteli kertogaan sävyyn, ruskeat nappisilmänsä tiiviisti miehen kasvoissa.
Samuel kyykistyi hetkeksi, saaden Charlien siten pysähtymään hetkeksi sillä sen oli aivan pakko suukottaa parhaan ystävänsä kasvoja.
"Juu, olet tosi rakas. Nyt on aika palata toisen ystäväni luo," mies jutteli sitoessaan naapurilta saamansa köyden kaulapantaan, unohdettuaan varsinaisen hihnan vankkureihinsa, ja sitten pörrötti koiran niskaa ja päälakea.
Hetken Charlie kuoki nätisti vierellä, mutta kohta alkoi kiskoa sivuun, pois päin Correynejen tilan suunnalta. Haukku raikui jälleen merkitsevään sävyyn, häntä heilui ponnekkaasti ja eläin katsoi vähän väliä ylös laumanjohtajaansa. Samuel ei suotta yrittänyt pakottaa sitä oiieaan suuntaan vaan asteli nelijalkaisen kumppaninsa johdolla pois tieltä. Selvästi Charlie ehdottomasti tahtoi näyttää hänelle jotakin, eikä tässä ollut mihinkään kiire.

Sillä välin Correynejen talossa Gabriel pettyi karhun osoittatuessa vain tylsäksi puutarhakäärmeeksi. Olisi nyt ollut edes kalkkarokäärme! Poika päätti pitää toiveensa mahassaan, kun kävi ilmi että käärke oli puraissut tyttöä.
"Voidaanko me mennä Tomin kanssa itse etsimään kasveja väreiksi, kun Zora löytää vain käärmeitä?" hän kysyi, katse äidissään Steven hoivatessa puremaa.
"Sinä et mene. Sieltä voi yhtä hyvin löytyä kalkkarokäärme, jos satut harhailemaan korkeaan ruohoon," Elizabeth vastasi, ja vei perheen kattilan takaisin hellalle jotta ruoka pysyisi lämpöisenä myös Samuelille. Omalta tilaltaan he niittivät pitkät ruohot pois juurikin kyseisen vaaran takia, mutta tämä tila oli rutkasti suurempi ja saattaisi hyvin sisältää moisia alueita. "Voimme toki etsiä niitä myöhemkin yhdessä," hän lisäsi. Gabriel kohautti olkiaan. Häntä alkoi kiinnostaa vaarallisten eläinten b8ngaaminen enemmän kuin puulelujen maalaus.
"Steve, mitä työtä sinä teet elannoksenne nyt kun maatila ei juurikaan rahaa tuo?" Elizabeth uteli istahtaessaan takaisin pöydän ääreen oman annoksensa pariin. Osavaltio toki antoi jonkinverran apuja maaseudulle, mutta ei läheskään tarpeeksi. Farmariperheiden oli pakko hankkia rahaa muilla töillä tai omata hurjat säästöt, jos halusivat kustantaa maatilan ja ylipäätään elämän kuluja edes välttävästi.