I'm just wondering

[Gabriel McKenzie]

"Gabe, syöhän loput vihannekset itse. Pupusi ei ole oppinut vielä pöytätapoja..." Elizabeth komensi, kuitenkin pieni puolihymy kasvoillaan, huomatessaan hänkin poikansa syöttöpuuhat ennen kuin ehti vastata kysymykseen. "Itse asiassa, tiedät ettei hän tai muutkaan lelut kuulu ruokapöytään. Laitahan pupusi lattialle," hän lisäsi. Gabriel huokaisi pettyneenä, haudaten kasvonsa hetkeksi kämmeneensä. Hän oli niin toivonut että äiti unohtuisi keskustelemaan tuon sedän kanssa eikä huomaisi juonta ennen kuin hänet olisi jo päästetty päydästä ja kaikki olisi lattialla syömäkelvottomana.
Vastahakoisesti poika lusikoi seuraavan lastin suuhunsa, ja olisi halunnut synkistellen nojata käsivarteensa mutta tiesi että siitä tulisi vain lisää sanomista sillä huono ryhti ja kyynärpäät eivät myöskään kuuluneet ruokapöytään.
Vaikka vuosia olikin kulunut viime yhteydenpidosta, Elizabeth katsoi Steven sen verran vanhaksi ystäväksi ja ollen myös pikkulapsen huoltaja, ettei hän viitsinyt pyydellä anteeksi poikansa sottaamista edes muodollisuutena ja piti sanomattakin selvänå että hän siivoaisi sotkun aterian päätteeksi.
Joten, Gabrielin nostaessa pupuystävänsä lattialle tuolinsa viereen, hän jatkoi edellisestä aiheesta.

"Juu, tuosta Burnsistä Samuel osti piskuisen tilan viime kesänä. Talomme on 152 neliömetriä kahdessa kerroksessa, mutta maatilaa on vain hieman päälle yksitoista eekkeriä. Aiomme kasvattaa kaiken oman ruokamme paitsi lihan. Suunnitelmissa on kylvää maissia, kauraa, ruista ja perunaa omiksi tarpeiksi ja vain vähän myyntiin. Ja mansikkaa sen verran että riittää perheen ja ystävien mahdollisten tarpeiden lisäksi myös vieraille myyntiin. Ystävät toki saavat tulla poimimaan ilmaiseksi. Suuri vihannespelto on myös tulossa josta otamme porkkanat, parsakaalit, herneet, kurkut, tomaatit ja salaatin omiin tarpeisiimme. Ehkä myös mustaherukkapensaita muutama. Juuri nyt meillä ei ole edes kynnetty peltoja vaan ostamme kaiken yhä kaupasta. Odotamme suosilla heinäsirkkojen poistumista. Edes omenapuumme eivät satoa nyt tuo," hän kertoili. Tietenkin kaupassa kaiken hinta oli tähtitieteellisissä lukemissa kun kaikki jouduttiin tilaamaan naapuriosavaltiosta tai hyvin harvoilta Minnesotan muiden osien tiloilta joilla heinäsirkat eivät enää riivanneet, mutta heille raha ei ollut ongelma.
"Edellinen omistaja oli mukavasti istuttanut tontille pienen metsän punatammia ja paperikoivuja josta saamme ilmaiset ja laadukkaat polttopuut, ja kunhan sirkat joskus poistuvat niin saadaan siitä silmäniloakin."

"Meillä on tällä hetkellä kaksi hevosta, mutta ostamme kolmannen kun viljely alkaa vaikuttaa järkevältä. Kaksi Jersey-lehmää ja sonnia elelee vapaana navetassamme, ja kanalamme aluetta kansoittaa tällä kaksi kukkoa, kahdeksan kanaa ja muutama tipu. Orpington ja Rhode Island Red-rotuja," hän jatkoi.
"Toinhen kukoishta ja yksi kanoishta ja tipuishta ovat minun!" Gabriel ilmoitti hilpeänä, suussa vuekä hieman ruokaa mutta nieli sen nopeasti, jatkaakseen. Hän rakasti lähes kaikkia eläimiä ja olisi mielellään ottanut lemmikin kaikista maailman lajeista. "Kukon nimi on King koska se on erityisen komea ja kanan nimi on Cuddles koska se tykkää olla minun sylissä tosi paljon. Tipusta ei vielä tiedetä kumpi se on, mutta se on sisaruksistaan kaikista isoin. kutsun sitä nyt vain nimellä Boo. Ehkä annan sen nimeksi Beast oli se tyttö tai poika..." hänen puheensa hiipui pohtivaksi, ja hän jyrsi ajatuksissaan tyhjää lusikkaa.
"Niin, me pidetään kanat ja lehmät vain munien ja maidon tuotannoksi ja lemmikkeinä. ostamme lihat muilta tiloilta tai Sam metsästää Charlien kanssa," Elizabeth lisäsi.