12-11-2016, 01:50 PM
Steve haarukoi ruokaa hitaasti suhunsa ja keskusteli samalla ystävänsä kansa. Steve ei katsonut parhaaksi, Tomin läsnäolon vuoksi puhua enempää vaimonsa kuolemasta, sillä tiesi sen olevan vielä pojalle vaikea asia, niinkuin hänelle itselleenkin, sillä samoihin aikoihin tapahtui myös isän kuolema. Hän kuitenkin ajatteli, asioita Tomin kannalta enemmän, toki tämäkin kaipasi ukkia elämään, kun oli tämän päiviä piristänyt koko elämänsä ajan. Steven kuitenkin aikuisena oli sinänsä helpompi ymmärtää kuolemat, mutta Tomille se oli vain hämmentävää pois lähtemistä.
"No, isäni on siirtynyt myös taivaaseen, maissin ja vehnän lisäksi yritän viljellä perunoita, joten ihan hyvin siltä puolelta menee. Joka vuosi satoa ei saada kehuttavasti, mutta aina vähän tulee jotain omiin tarpeisiin", Steve kertoi ja lisäsi: "Kolme lehmää, yksi kantavana ja yksi vasikka, sekä kaksi sonnia. Lapsuudessani oli vain 1 lehmä ja kaksi sonnia. Ja yksi hevonen on noussut kahteen hevosen, joista toinen kantava ja viisi kanaa on nykyisin 9 kanaa ja kukko ja muutama tipu."
Steve ei leveillyt, mutta kertoi rehellisesti miten vuodet olivat menneet. "Tuossa olin kuulevinani, hässäkkäni aikana, että olette muuttaneet jonnekin naapurikaupungissa olevalle farmille. En vain osannut noteerata sitä heti, kun tuo lasten juttu oli päällimmäisenä sillä hetkellä. Onko teillä millainen farmi siellä? " Steve kysyi hymyillen, mutta Tom nyki häntä hihasta ja osoitti Gabrielin tuolin viereen ja mies kurottui katsomaan lattialle kehittyvää ruokakekoa. Mies ei kuitenkaan sanonut siitä mitään, vaan hymyili pojalleen lempeästi ja taputti tuon kättä, sanoen: "Katso, että omat vihannekset päätyvät suuhusi."
Zora oli löytänyt pari kasvia ja jatkoi niiden etsimistä, sillä noista kasveista ei saisi kuin korkeintaan yhtä kunnon väriä. Hän lauloi samalla rytmikästä mustalaiskappaletta ja kulki ympäristöstä.
"No, isäni on siirtynyt myös taivaaseen, maissin ja vehnän lisäksi yritän viljellä perunoita, joten ihan hyvin siltä puolelta menee. Joka vuosi satoa ei saada kehuttavasti, mutta aina vähän tulee jotain omiin tarpeisiin", Steve kertoi ja lisäsi: "Kolme lehmää, yksi kantavana ja yksi vasikka, sekä kaksi sonnia. Lapsuudessani oli vain 1 lehmä ja kaksi sonnia. Ja yksi hevonen on noussut kahteen hevosen, joista toinen kantava ja viisi kanaa on nykyisin 9 kanaa ja kukko ja muutama tipu."
Steve ei leveillyt, mutta kertoi rehellisesti miten vuodet olivat menneet. "Tuossa olin kuulevinani, hässäkkäni aikana, että olette muuttaneet jonnekin naapurikaupungissa olevalle farmille. En vain osannut noteerata sitä heti, kun tuo lasten juttu oli päällimmäisenä sillä hetkellä. Onko teillä millainen farmi siellä? " Steve kysyi hymyillen, mutta Tom nyki häntä hihasta ja osoitti Gabrielin tuolin viereen ja mies kurottui katsomaan lattialle kehittyvää ruokakekoa. Mies ei kuitenkaan sanonut siitä mitään, vaan hymyili pojalleen lempeästi ja taputti tuon kättä, sanoen: "Katso, että omat vihannekset päätyvät suuhusi."
Zora oli löytänyt pari kasvia ja jatkoi niiden etsimistä, sillä noista kasveista ei saisi kuin korkeintaan yhtä kunnon väriä. Hän lauloi samalla rytmikästä mustalaiskappaletta ja kulki ympäristöstä.
~ Tomin ääni ~ Beckyn ääni ~ Zoran ääni ~ Steven ääni ~
~ Elämänkulku ~ Farmari ~