I'm just wondering

[Gabriel McKenzie]

”Voi, kiitos, Zora,” Elizabeth sanoi lempeästi. Loistavaa, että joku muisti huolehtia heidänkin ateriastaan, tässä kun oli tuntunut olevan jatkuvasti jotakin. He eivät olleet vielä edes päässeet alkuun kuulumisten vaihdossa. No, jospa vihdoin tässä yhdessä aterioidessa.
Gabriel epäröi, ilmeensä ohikiitäväksi hetkeksi synkentyen, sillä Zora ei vieläkään ollut hänwn suosikkejaan uusista tuttavuuksista. Toisaalta, hän pohti, äiti tietenkin tiesi mistä puhui ja Zora oli jo pyytänyt anteeksi joten tokihan tälle toisen tilaisuuden sopi antaa.
”Ota Moe mukaan, jooko? Se voi pitää seuraa Benille,” Gabriel ehdotti, ”Hieno nimi, ja söpö nalle,” hän vielä kommentoi tarkasteltuaan nallukkaa tarkemmin. Sen sininen väri ja ruutukuosi oli erityisen miellyttävä. Sitten hän kiirehti jaloilleen, toisessa kädessä puristaen yhtä puu-ukkoa ja kaapaten pupunsa toiseen kainaloonsa.
Poika ryntäsi takaisin tupakeittiöön.
”Äiti, äiti! Me aletaan maalaamaan!” vekara hihkui innoissaan, esitellen puumiestä, syyhyten intoa taiteiluun.
”Sepä mukavaa, kulta. Mutta vasta vähän myöhemmin, nyt syödään. Siis käsipesulle, mars,” nainen vastasi ja ohjasi pojan saaville, josta otti pienellä kannulla vettä ja valutti sitä pienempään likavesisankoon kun