02-10-2016, 01:38 PM
No, ainakaan tappelua ei syntyisi, paitsi mahdollisesti jos karvaturri kohtaisi mäyrän tai kojootin...Ja, naapurissa saattaisi myöhemmin syntyä yllätyspentue, jos Charlie tosiaan oli juossut pidemmälle. Sekään ei ollut miellyttävä ajatus, kun koskaan ei voinut tietää mitä joku teki epätoivotuille pennuille. Etenkin kun tällä seudulla kun ei kauheasti varakasta väkeä ollut, ja heinäsirkkatuhon keskellä harva haluaisi taloon lisää suita ruokittavaksi ja lääkärikuluja kasvattamaan.
Samuel harkitsi vakavemmin lähteä saman tien etsimään karkulaista, siirtyessään kattilan kanssa hellan luo jolla oli vielä vaaata tilaa.
”Kiitos, mutta nämä ovat lounaamme tähteet ja otimme ne nimenomaan syödäksemme ne täällä. Ei näitä viitsi takaisin kuljetella,” mies sanoi asettaessaan kattilan lämpenemään.
”Gabriel, pysy sisällä. Menen katsomaan, jos äiti tarvitsee apua meidän hauvan löytämisessä,” hän sanoi poikaansa katsahtaen kenkiä pukiessaan ja katosi ovesta.
Viisi sekuntia myöhemmin tenava oli hypännyt kenkiinsä niitä sitomatta ja seurasi perästä.
”Gabe, käskin pysyä sisällä,” Samuel sanoi kääntyessään katsomaan, asteen ärtyneenä. Muutama sekunti oli ennätysaika käskyn sivuttamiseen. Onneksi ulkona välittömässä läheisyydessä ei nyt ollut mitään vaarallista.
”Mutta haluan näyttää Snoopyn,” poika vastasi, pysähtyen osoittamaan perheen vankkureita. Hän oli huolissaan että nelijalkainen ystävänsä olisi eksynyt, mutta luotti että isä ja äiti löytäisivät sen.
”Hyvä on. Ota samalla Charlien kulhot,” mies kehotti ja jatkoi matkaa lammen suuntaan.
”Hei, Tom, näytä minulle lelujasi?” poikia ehdotti kolistessaan takaisin sisään, sylissään uusi pehmopupunsa, ja kaksi koiran kulhoa jotka hän laski seinän viereen keittiössä.
”Tämä on Snoopy. Isoäiti teki sen minulle kun lähdimme tänne maalle,” hän kohotti käsissään pupuaan. Se oli noin 30 senttiä korkea korvineen, sahanpurulla täyetetty, vuohenvilla-turkin peittämä pikku pupu jolla oli kengännappi-silmät ja ommeltu nenä ja suu. [kuva]
(( Lukijalle: minä omistan tuon pupu-kuvan, älä käytä sitä ilman lupaani. Kiitos. ))
Samuel harkitsi vakavemmin lähteä saman tien etsimään karkulaista, siirtyessään kattilan kanssa hellan luo jolla oli vielä vaaata tilaa.
”Kiitos, mutta nämä ovat lounaamme tähteet ja otimme ne nimenomaan syödäksemme ne täällä. Ei näitä viitsi takaisin kuljetella,” mies sanoi asettaessaan kattilan lämpenemään.
”Gabriel, pysy sisällä. Menen katsomaan, jos äiti tarvitsee apua meidän hauvan löytämisessä,” hän sanoi poikaansa katsahtaen kenkiä pukiessaan ja katosi ovesta.
Viisi sekuntia myöhemmin tenava oli hypännyt kenkiinsä niitä sitomatta ja seurasi perästä.
”Gabe, käskin pysyä sisällä,” Samuel sanoi kääntyessään katsomaan, asteen ärtyneenä. Muutama sekunti oli ennätysaika käskyn sivuttamiseen. Onneksi ulkona välittömässä läheisyydessä ei nyt ollut mitään vaarallista.
”Mutta haluan näyttää Snoopyn,” poika vastasi, pysähtyen osoittamaan perheen vankkureita. Hän oli huolissaan että nelijalkainen ystävänsä olisi eksynyt, mutta luotti että isä ja äiti löytäisivät sen.
”Hyvä on. Ota samalla Charlien kulhot,” mies kehotti ja jatkoi matkaa lammen suuntaan.
”Hei, Tom, näytä minulle lelujasi?” poikia ehdotti kolistessaan takaisin sisään, sylissään uusi pehmopupunsa, ja kaksi koiran kulhoa jotka hän laski seinän viereen keittiössä.
”Tämä on Snoopy. Isoäiti teki sen minulle kun lähdimme tänne maalle,” hän kohotti käsissään pupuaan. Se oli noin 30 senttiä korkea korvineen, sahanpurulla täyetetty, vuohenvilla-turkin peittämä pikku pupu jolla oli kengännappi-silmät ja ommeltu nenä ja suu. [kuva]
(( Lukijalle: minä omistan tuon pupu-kuvan, älä käytä sitä ilman lupaani. Kiitos. ))
ESITTELY ~ KOTI/MAATILA
PUHEÄÄNI
Samuel - Gabriel, 5-10v - Elizabeth
![[Image: 7984e41485053b94911f377c789a95bd.jpg]](https://i.pinimg.com/564x/79/84/e4/7984e41485053b94911f377c789a95bd.jpg)