I'm just wondering

[Gabriel McKenzie]

Seuratessaan ystäväänsä ja hänen vauva-tytärtä Samuel vaipui ajatuksiinsa ja hetken tunsi kuin itsellään olisi vauvakuume nousemassa. Vauvojen kanssa oli aina niin ihana kommunikoida ja seurata niiden kehitysasteiden saavutuksia...Mutta hän muistutti itseään myös ikävämmistä puolista kuten yökiljumisesta ja jatkuvasta vaippapyykkäyksestä. Vaikka Elizabeth vauvan enimmäkseen olikin hoitanut, ei hän ollut täysin miään vaimonsa työksi jättänyt silloinkaan. Paitsi pyykkäyksen joka oli ehdottomasti naisten hommia. Toisaalta pikkusisarus auttaisi osaltaan Gabrielia oppimaan jakamisen tavan ja toisi varmasti iloa koko perheelle...Hän ainakin itse oli aikoinaan kaivannut sisarusta. Walnut Grove oli kyllä silloin ollut niin piskuinen, vain muutaman kymmenen asukkaan kylä, ettei sitä ollut ehtinyt yksinäiseksi tulla ja monet seudun lapset olivat muodostuneet enemmän tai vähemmän läheisiksi kavereiksi.

Samaan aikaan pihalla huhuiltiin Charlieta joka oli ehtinyt painella seikkailemaan ties minne. Kotona he pitivät sitä vapaana sillä se ei koskaan harhaillut kauas kotoa, mutta täällä se ei tiennyt rajoja lainkaan. Eikä voinut tietää miten reviiritietoisia koiria naapureilla saattaisi olla.
”Gabriel, missä sinä näit häent viimeksi?” Elizabeth tiedusteli.
”Lammella, hän pyöri meidän ympärillä kun leikimme keinulla,” poika vastasi, huolen noustessa kasvoilleen.
”Minä käyn katsomassa. Kyllä hän löytyy,” nainen totesi tyynenä ja ojensi pienen kattilan pojalle. ”Vie sinä päivällisemme sisään niin isi lämmittää sen,” hän kehotti ja suuntasi lammelle.
Hetken poika katsoi perään, punniten lähtisikö mukaan mutta lopulta vei aterian sisään.
”Isi, Charlie on kadonnut,” Gabriel purki huoltaan välittömästi ovesta astuessaan.
”Mitä?” mies totesi hämmentyneenä ja tyynenä, kääntäen katseensa poikaan, Steven kommentti oli juuri tempaissut hänet ajatuksistaan eikä hän ollut ehtinyt vielä karistaa kaikkia vauva-aatoksiaan.
”Hän ei tule, kun kutsumme,” poika jatkoi asettaessaan kattilaa pöydälle isänsä lähelle. ”Äiti lähti katsomaan onko hän vielä lammella.”
”Älä huoli, tuskin hän kauas on lähtenyt. Hänelläkin on ruoka-aika,” Samuel lohdutti, lempeästi silittäen poikansa kutreja.
”Jos äiti ei löydä häntä lammelta, lähden minäkin etsimään,” mies sanoi, sillä vaikka Charlie kyllä tuli kenen tahsna perheenjäsenen tai ystävän kutsusta luo, ja muutenkin totteli laumansa jäseniä, kaikkein parhaiten kuitenkin häntä, lauman johtajaa.
”Onko teidän naapureilla uroskoiria?” Samuel tiedusteli, Steveen katsoen. Tilanne oli hyvä alustaa, jos Elizabeth sattuisi palaamaan ilman heidän hännäheiluttajaansa.