Visits and friends

[Zora Correyne]

Zora kuunteli Elizabehiä, kun tämä kertoi millainen Charlie oli ja hänen suustaan pääsi spontaani hihkaisu: ”Hehe, hassu Charlie.” Häntä hieman jännitti, mutta kun kissat vaihtoivat asentoaan ja käpertyivät takan edustalla ja hän rohkaistui sitten ottamaan rennomman asennon Charlien vieressä ja silittelemään enemmän. ”Kaveri koira”, Zora sanoi rauhassa setterille.

Hän kuuli askeleita ja pian isä astuikin olohuoneeseen ja Zora sanoi hymyillen: ”Isi, eihän tämä ole niin kauhean pelottava.” Steven katse suli noista sanoista ja hän hymyili tytölle lempeästi takaisin ja sanoi: ”Niin, Charlie on varmasti hyvä koira.” Mies istuutui Zoraa lähimpänä olevaan nojatuoliin, joka oli Elizabethin vieressä. ”Koirat ovat kyllä hyviä ystäviä”, Steve sanoi ja vilkaisi Elizabethiä kysyen tältä: ”Muistatko sinä sen meidän koiran Tonyn?”

Kuullessaan, että isillä oli ollut lapsena koira, Zora siirtyi lähemmäs isiä ja nojasi tämän polvea vasten, odottaen tarinaa.
Ja Steve kertoikin, että Tony oli ollut sekarotuinen valkoharmaa koira, joka oli aina saattanut Steven kouluun ja odotellut koulun läheisessä puskanvarjossa, että koulupäivä loppuu ja välitunneilla se oli leikkinyt Steven ja hänen ystäviensä kanssa. Se oli ollut uskollinen ja hyvin suojeleva koira niitä kohtaan, joista se piti.
”Sehän silloin kerran, kun oltiin Samuelin kanssa tiputtu sinne vanhaan kaivoon, niin juoksi hakemaan sinut apuun, kun satuit olemaan lähimpänä ja ilman sinua ei oltais päästy sieltä ylös”, Steve muisteli.