Visits and friends

[Gabriel McKenzie]

"Kyllä, olen mutta siitä on jo useampia vuosia. Jos pelaatte toisenkin pelin, voisin liittyä mukaan," Samuel totesi, uskoen ettei ihan murskahäviölle joutuisi nyt kun Zora oli virkistänyt muistia kertomalla säännöt. Mies siityi taas ovelle, tällä kertaa etuovelle jolta kuului naukumista ja pian eteisestä keittiöön kipitti kokomusta keltasilmäinen kissanpentu joka istui Charlien viereen keittiön hellan lähelle kyttäämään putoaisiko sieltä kanaa. Samuel täytti Jerry-nimisen ruokakipon toisen tölkin sisällöllä ja houkutteli pikku kollin sillä kodinhoitohuonee puolelle. Veljensä ei enää ollut siellä, eikä sen kupissa muruakaan ruokaa. Benny löytyi karhunkarva-matolta käpertyneenä takan eteen, kun Samuel aikoi käydä tökkimässä tulta jotta se alkaisi palamaan mukavasti siihen mennessä kun lapset olisi saatu nukkumaan ja aikuiset saisivat omaa aikaa. Hän nosti kissaa hyvin varovasti hieman sivuun, niin että sai toisen suojaovista auki. Kun Steven ja Zoran peli päättyi Elizabeth pyysi heitä siirtymään olohuoneen puolelle sillä hän aikoi viimeistellä pöydän kattauksen, mainiten että illallinen olisi valmista noin vartin kuluttua.

Illallisen jälkeen kun Elizabeth puhdisti astiat päivän viimeistä kertaa, Samuel hoiti poikaa unten maille.
"Gabe, sinulla on aivan liian paljon leluja," mies totesi astuessaan poikansa huoneeseen jonka lattia oli täynnä tavaraa. "Mitäpä jos lahjoittaisit pois sellaisia joilla et enää leiki? Esimerkiski..." hän katsoi ympärilleen, "Milloin viimeksi leikit tällä?"
Gabriel katsoi suurta tuhatjalkaista joka oli tehty pyöreistä puisista palloista ja maalattu värikkääksi, pääpallossa hymyilevä naama ja jalkoina useita pyöräpareja. Kaulan ympärillä oli naru jolla vetää sitä. Sen pepussa oli pieni litteä huopahäntä.
"Tänään!" poika vastasi, haluttomana luopua mistään. "Se hyökkäsi junamme kimppuun," hän osoitti junarataa jolla he olivat Tomin kanssa aiemmin leikkineet.
"Entä ennen tätä päivää?" Samuel tiedusteli ojentaessaan ötökän pojalle joka kurkotti kiivaasti sitä itselleen. Samuel oli melko varma ettei ollut nähnyt tenavan käyttävän sitä millään tavalla melkein pariin vuoteen. Tosin, kaupungissa hän ei ollut ehtinyt olla kotona niin paljon että uskoi voivansa olla väärässäkin. Vekara halasi sitä lujasti, mutta ei ahneen oloisesti. Pojan olemuksessa oli aidonoloista kiintymystä. Samuel katseli ja pohti taaksepäin hetken aikaa. Se oli syntymäpäivälahja, ja Gabriel oli kyllä kuljettanut sitä mukanaan kaikkialle ja leikkinyt ahkerasti yhden ja kolmen ikävuoden välillä joten se saattoi hyvinkin olla yksi muksun lempileluja joka oli vain vuosien varrella jäänyt uusien lelujen alle myöhemmin uudelleenlöydettäväksi. Sitä paitsi, nyt kun hän muisteli tuo ei ollut kaupasta hankittu vaan hänen ja Elizabethin yhteistyössä valmistama. Sen voisi kyllä säilyttää vaikka lapsenlapsille asti.

"No ei sinun siitä tarvitse luopua," mies totesi ja pörrötti pojan kutreja. "Mutta täällä on varmasti jotain mistä et enää niin välitä. Huomisessa joulujuhlassa on pelejä ja leikkejä lapsille, jotka varmasti kaipaisivat lisää palkintoja jaettavaksi.  Äiti ja isi, ja joulupukkikin oltaisiin tosi ylpeitä jos jakaisit sillä tavalla iloa eteenpäin muille lapsille," mies koetti kannustaa oikean päätöksen suuntaan.
"Joo, kai..." Gabriel totesi hiljaa ja epävarmana, tuhatjalkainen tiukasti syleilyssäänja katsellen ympärilleen.
"Katsotaan yhdessä huomenna. Lupaan ettet joudu antamaan pois mitään mitä et halua," Samuel rohkaisi ja alkoi kerätä kamaa takaisin lelulaatikkoon. "Korjataan nyt nämä yhdessä poia ja sitten onkin aika hampaiden pesuun."

Vähän myöhemmin Gabriel mönki vanhempiensa valtavassa parisängyssä peiton alla, mutta rauhoittui lopulta kuuntelemaan iltasatua.
"Miten olisi joku Poppy Ollien sinulle kirjoiottama tarina?" Samuel ehdotti penkoessaan eteisessä kirjahyllyä jossa tuli vastaan muutama itsesidottu kirja jotka hänen isänsä oli lapsenlapselleen kirjoittanut vuosien varrella ja joiden kannet ja osittain sisältöä äidin äiti ja äiti olivat kuvittaneet. Ne olivat henkilökohtaisempia ja lyhempiä kuin Grimmin veljesten tai muiden tarinat, eikä niissä yleensä ollut edes kuvituksia missään kohtaa. Ja nämä isoisän tuotokset olivatkin yksiä Gabrielin suosikeista.
"Joo! Lue ne kaikki!" kuului makuuhuoneesta.
Samuel naurahti.
"Mitä jos tehdään niin että luetaan yksi joka ilta ja suurin suosikkisi jouluna?"
"No...okei," Gabriel myöntyi, "Tänään tuo!" Gabe osoitti kirjaa jonka päähahmo oli hänen suosikkieläimensä, pupu.