16-08-2021, 10:39 PM
Takakuistin ovelta kuului vaativaa naukunaa. Samuel jätti vaimonsa hoitamaan illallisjärjestelyjä ja avasi oven keltasilmäiselle kissalle joka oli muutoin pikimusta, mutta leuka, rinta olivat valkoiset sekä etutassuissa valkoiset sukat ja takatassuissa pitkät valkoiset sukat.
Se puski miehen jalkaa koko kehollaan, kehräten kiitollisena.
"Hey, Benny. Onko nälkä? Siellä ei varmaan liikaa metsästettävää ole näin keskitalvella. Onko veljesi myös tulossa?" hän jututti mirriä vilkuillen samalla kuistille ja pihamaalle.
"Jerry? Kisu kisu?" hän kutsui, ja kuunteli hetken yrittäen myös nähdä liikettä nopeasti syvenemässä hämärässä.
Lopult ahän sulki oven ja nosti Bennyn syliinsä ja rapsutteli sen huurteisa kaulaa. Kissa haisi nevetalta, muttei ollut likainen joten hän päätti jättää kylvettämisen väliin--turkki sulaisi ja haju haihtuisi pian.
"Mitäs herralle saisi olla?" hän kysyi kun Benny nuuhki ilmaa ja miukaisi. "Juu, saat kanaa jos meiltä jää yhtään yli. Siihen asti saisi kelvata purkkiruoka," hän totesi ja laski pikkukisun lattialle joka kiirehti häntä iloisesti pystyssä keittiöön.
"Hei, muru. Tämä on aivan liian kuumaa sinulle," Elizabeth tervehti kun Benny istahti lattialaatoitukselle hänen viereensä kyttäämään ruoanlaittoa. Molemmat pennut olivat jo oppineet että työtasoille ja pöydille oli turhaa hyppiää.
Samuel otti kaapista kalkkunaa ja nautaa sisältävän kissanruokatölkin ja kaapi lusikallai sen sisällön tummanruskeaan puukuppiin jonka sisusta oli vuorattu metallilla ja jonka kyljessä oli messinkinen nimikyltti.
Hän vei ruokakupin kodinhoitohuoneeseen jossa mirrit saivat aina aterioida rauhassa, ja Benny kipitti perässä yhä häntä pystyssä, selvästikin mikä tahansa ruoka kelpaisi nyt. Varmistettuaan että kodinhoitohuoneen nurkassa pöydän alla metallilaatikossa oli tarpeeksi hiekkaa sillä hän arveli Bennyn haluavan jäädä yöksi sisään, hän siirtyi olohuoneeseen sytyttämään tulta suojaovilla varustettuun avotakkaan.
"Anteeksi, kamu," hän sanoi Charlielle joka ynähti joutuessaan nousemaan karhunnahkamatolta sen edestä. "Kohta siinä on vieläkin mukavempaa."
Koira ei jäänyt odottamaan tai herätystä murjottamaan vaan venytteli, haukotteli ja lähti tassuttelemaan keittiötä kohti jossa otti saman paikan ja asennon kuin Benny muutamaa hetkeä aiemmin, Elizabethin ja kanakeiton vieressä.
"Mitä pelaatte?" Samuel tiedusteli ottaessaan tulitikkuaskia takanreunukselta ja huomatessaan Steven ja Zoran korttipelin parissa.
Se puski miehen jalkaa koko kehollaan, kehräten kiitollisena.
"Hey, Benny. Onko nälkä? Siellä ei varmaan liikaa metsästettävää ole näin keskitalvella. Onko veljesi myös tulossa?" hän jututti mirriä vilkuillen samalla kuistille ja pihamaalle.
"Jerry? Kisu kisu?" hän kutsui, ja kuunteli hetken yrittäen myös nähdä liikettä nopeasti syvenemässä hämärässä.
Lopult ahän sulki oven ja nosti Bennyn syliinsä ja rapsutteli sen huurteisa kaulaa. Kissa haisi nevetalta, muttei ollut likainen joten hän päätti jättää kylvettämisen väliin--turkki sulaisi ja haju haihtuisi pian.
"Mitäs herralle saisi olla?" hän kysyi kun Benny nuuhki ilmaa ja miukaisi. "Juu, saat kanaa jos meiltä jää yhtään yli. Siihen asti saisi kelvata purkkiruoka," hän totesi ja laski pikkukisun lattialle joka kiirehti häntä iloisesti pystyssä keittiöön.
"Hei, muru. Tämä on aivan liian kuumaa sinulle," Elizabeth tervehti kun Benny istahti lattialaatoitukselle hänen viereensä kyttäämään ruoanlaittoa. Molemmat pennut olivat jo oppineet että työtasoille ja pöydille oli turhaa hyppiää.
Samuel otti kaapista kalkkunaa ja nautaa sisältävän kissanruokatölkin ja kaapi lusikallai sen sisällön tummanruskeaan puukuppiin jonka sisusta oli vuorattu metallilla ja jonka kyljessä oli messinkinen nimikyltti.
Hän vei ruokakupin kodinhoitohuoneeseen jossa mirrit saivat aina aterioida rauhassa, ja Benny kipitti perässä yhä häntä pystyssä, selvästikin mikä tahansa ruoka kelpaisi nyt. Varmistettuaan että kodinhoitohuoneen nurkassa pöydän alla metallilaatikossa oli tarpeeksi hiekkaa sillä hän arveli Bennyn haluavan jäädä yöksi sisään, hän siirtyi olohuoneeseen sytyttämään tulta suojaovilla varustettuun avotakkaan.
"Anteeksi, kamu," hän sanoi Charlielle joka ynähti joutuessaan nousemaan karhunnahkamatolta sen edestä. "Kohta siinä on vieläkin mukavempaa."
Koira ei jäänyt odottamaan tai herätystä murjottamaan vaan venytteli, haukotteli ja lähti tassuttelemaan keittiötä kohti jossa otti saman paikan ja asennon kuin Benny muutamaa hetkeä aiemmin, Elizabethin ja kanakeiton vieressä.
"Mitä pelaatte?" Samuel tiedusteli ottaessaan tulitikkuaskia takanreunukselta ja huomatessaan Steven ja Zoran korttipelin parissa.
ESITTELY ~ KOTI/MAATILA
PUHEÄÄNI
Samuel - Gabriel, 5-10v - Elizabeth