Visits and friends

[Gabriel McKenzie]

"Ei, Tom, sen täytyy olla paljon pienempi," Samuel sanoi, "Muistatko sinä, Gabriel? Me olemme tehneet lumikoiran pari kertaa ennenkin."
Poika pudisti päätään. Hän näin mainittaessa kyllä muisti hämärästi miltä sellainen näytti mutta ei lainkaan miten se oli tehty.
"No siitä onki jo melkein vuosi, edes minä en muista ihan selvästi mutta se palaa kyllä mieleeni," mies totesi. Ensimmäisen askeleen hän muisti hyvin.
"Ensin piirretään lumeen suorakulmio," hän kertoi, kumartui ja paksun nahkahansikkaan peittämällä sormella piirsi lumiukon viereen, noin puolentoista metrin päähän. Hän teki siitä hyvän kokoisen mutta huomattavasti pienemmän mitä Charlie olisi seisoessaan ottanut tillaa.
"Isi, Charlie on isompi kuin tuo," Gabriel huomautti.
"Tiedän, mutta meillä ei ole tänään aikaa kovin isoon jos haluamme sen valmiiksi. Emme ehdi enää illallisen jälkeen takaisin ulos," Samuel perusteli suoristautuessaan. "Sinun vanha hattusikin sopii paremmin vähän pienemmälle...Sehän voisi olla vaikka Charlie pentuna," hän ehdotti, katsoen alas poikiin, tyytyväisenä huomioiden ettei Gabriel vaikuttanut pettyneeltä tai vastustelevalta vaan nyökkäsi hyväksyvästi suorakulmiota tuijottaessaan.

"No niin. Seuraavaksi me kannetaan isoja sylillisiä lunta. Ei palloja, vaan lunta muodottomaan kasaan. Tähän suorakulmion rajoen sisälle niin että se täytyy kokonaan. Kasan korkeus...No, ehkä noin teidän olkapäihinne," hän ohjeisti, arvellen sen riittävän kun lunta sitten paineltaisiin hieman kasaan ja muotoiltaisiin. Hän toivoi lopputuloksen olevan noin puolet poikien korkeudesta. "Minä autan kohta, sytytän ensin meille lyhdyn. Lumi on samanlaista kaikkialla ja sitä riittää, joten pysykää tässä kuistin lähellä," hän ohjeisti ja siirtyi muutaman metrin päähän kuistin portaille sytyttämään pylväässä roikkuvan öljylyhdyn. Se oli yksi heidän isoimmista ja tehokkaimmistta, ulkokäyttöön tarkoitetuista, ja loi jopa pienellä liekillä kellertävää valoa neljän metrin päähän. Hän sääti liekin sen ja keskisuuren välille jottei se savuaisi kauheasti vaikkei se näin ulkona juuri haittaisikaan. Kellertävä valo ylsi pari metriä ohi lumiukon kohdan ja noin kuusi metriä molemmille sivuille. Hän katseli hetken poikien puuhastelua, kunnes sääti liekin suurimmalle mikä valaisi mainiosti koko talon edustan, sekä lähes kymmenen metriä kuistilta eteenpäin portin suuntaan, yltäen juuri ja juuri hämärästi metsän kulmalle mistä lumiukon kädet ja hiukset oli löydetty.
"Hyvää työtä, pojat," Samuel kehui kasan edistyessä kahden reippaan pikkumiehen uurastaessa. "Pysykää valokehän sisällä," hän kehotti sillä hämärän toinen vaihe oli vain muutaman minuutin päässä jolloin olisi jo paljon vaikeampaa nähdä pieniä ihmisiä kaukaa edes värillisissä vaatteissa.

Mies toi mmuutaman sylillisen lunta itsekin, nopeuttaakseen tehtävää, mutta alkoi sitten pyörittämään pientä palloa.