Visits and friends

[Gabriel McKenzie]

"Ne sopiikin hienosti yhteen," Samuel kehui, Tominkin valitessa skottiruudullisen huivin kuten Gabriel. Koiralle tulisi nyt sitten käytöstä nuhjuinen sini-musta huivi siinä missä ukolle hieman repaleinen puna-musta.
"Koiruli tarvitsee myös hatun," Gabriel huomautti kaivellessaan laatikkoa syvemmältä, kunnes muutaman hetken päästä tempaisi esiin pienen farkkukankaasta tehdyn flatcap-hatun joka vaikutti todella hyväkuntoiselta, se kun oli kuulunut hänelle itselleen pari vuotta sitten.
"No mutta tottakai. Ei sillekään saa tulla kylmä," Samuel vahvisti ja nosti laatikon takaisin hyllykköön. "Varovasti portaissa," hän muistutti astelllessaan sammuttamaan kaimpana palavia öljylamppuja.
"Tehdään Charlie, isi! Kaikki tarvitsevat Charlien!" Gabriel hihkui kömpiessään ylös jyrkkiä portaita.
"Voimme yrittää," Samuel vastasi, hän kun ei ollut lainkaan niin varma kuinka moinen onnistuisi. Koira jo itsessään oli paljon haastavampi kuin perus lumiukko, saati sitten tietyn rotuinen.
Mies ilmestyi kuistin alta muutaman hetken tenavien jälkeen, varmistettuaan hyvin että kaikki öljylamput olivat kunnolla sammuneet.
"Gabriel, älä kiipeä--hän saattaa menettää päänsä," mies toppuutteli nähdessään poikansa yrittävän kiivetä ylös lumiukkoa saadakseen huivin sen kaulaan. "Autan teitä molempia ihan kohta," hän lisäsi sulkiessaan lattialuukkua.

Sisällä Elizabeth oli juuri aloittanut illallisen valmistelun, parhaillaan pilkkoen perunoita kattilaan.
"No mutta tottakai," hän totesi, jätti puuhansa ja haki jääkaapista lounaan tähteet. Alunperin hän oli aikonut syöttää ne Charlielle, mutta näin olisi parempi.
"Meillä on tässä vielä paimenen piirasta jäljellä lounaalta."
Kaavittuaan tähteet toiseen kattilaan hän asetti sen hellalle joka oli parhaillaan vain lämmin alkuvalmistelujen aikana joten hän tiesi ettei mikään palaisi pohjaan muutaman minuutin aikana.
"Näytän teille yläkerran samalla kun ruoka lämpenee," hän sanoi kun Steve ja pikkuneiti ilmestyivät keittiöön käsienpesulta.

Nainen johti heidät yläkertaan.
"Valitettavasti meillä on vain yksi ylimääräinen makuuhuone," hän totesi avatessaan portaita vastapäätä olevan oven, "mutta tämä on iso ja täällä on kaksi kerrossänkyä, ja tietenkin oma vuode Beckylle," hän viittasi oveiseinustalla ennen kahden istuttavaa pöytää olevaan rikkaasata puusta valmistettuun pinnasänkyyn.
Huone oli tyypillisen päämakuuhuoneen kokoinen, neljä kertaa neljä ja puoli metirä.

Kerrossänkyihin he olivat päätyneet juurikin koska ylimääräisiä makuuhuoneita ei ollut niin monta kuin he olisivat toivoneet--mutta jostain neliöt oli otettava muihin mukavuuksiin kuten kylpyhuone, kodinhoitohuone, sisäänkäveltävä komero, puoli-kylpyhuone, iso olohuone ja tilava keittiö/ruokailutila mitlä kaikki olivat heille tärkeämpää kuin useampi vierashuone. Maaseudulla kun ei saanut noin vain palkattua palvelijaa, ei Elizabeth ollut halunnut yhtään isompaa taloa kuin tämä siinä missä tämänkin kokoinen oli todella harvinainen.

"Tuo lipasto on tyhjä," hän osoitti huoneen peräseinällä sänkyjen välissä seisovaa korkeaa lipastoa, "mutta jos tila loppuu siitä, voitte laittaa vaatteita ja tavaroitanne myös tähän aulan lipastoon johon järjestimme pari tyhjää laatikkoa. Me emme jätä yhtään öljylamppua palaamaan yöksi, mutta tuossa on lyhty ja laatikossa tulitikkuja jos on tarve yöllä käydä alakerrassa," Elizabeth viittasi aulassa vierashuoneen ovea vastapäätä seisovaan kyseiseen lipastoon. "Näin talvella minä herään puoli seitsemän aikaan ja sytytän seinillä olevat lamput."
Hän vei vieraat käytävää pitkin nurkan taakse aulan toiselle, isommalle puolell.
"Vessatarpeiden vuoksi ei tarvitse lähteä alas, tässä on pieni puoli-kylpyhuone," hän avasi portaikon takana sijaitsevan puolitoista metriä kertaa puolitoista metriä laatioitetun tilan josta löytyi samanlainen posliininen, rikkaalla puulla koristeltu wc-istuin kuin alakerrasta, vesisäiliön yläpuolelta pieni tuuletusikkuna, oviseinältä pyyhepatteri, ja pöntön vierestä roskakori ja pesuallas puiseen pöytään upotettuna alapuolella olevan allaskaapin kera. Allspöydänllä nurkassa istui pieni öljylamppu ja tulitikkuaski.
"Ai niin, ja jos mieluummin ripustatte pyhävaatteenne henkariin viikkaamisen sijaan, voitten laittaa ne tuonne," hän osoitti aulan pääässä Gabrielin huoneen vieressä sijaitsevaa sisään käveltävää komeroa.

Muiden makuuhuoneiden ovet olivat auki joten oli sanomattakin selvää WC:n viereisen huoneen kuuluvan vanhemmille, ja vastapäisen olevan pikkupojan tila.
"Jos Zora kaipaa yksityisyyttä aamuisin ja iltaisin ja jos hän haluaa, voimme antaa hänelle Gabrielin makuuhuoneen öiden ajaksi. Hän haluaa tottakai huoneensa itselleen päivisin mutta hän voi ihan hyvin nukkua meidän vuoteessamme."

Samaan aikaan ulkona, ensin autettuaan Tomia saamaan hatun ja kaulahuivin lumiukon lämmikkeeksi--hiuksiakin täytyi hieman uudelleen tyylitellä jotta ne näkyisivät kunnolla hatun alta, Samuel kyykistyi nyt poikansa eteen joka oli odottanut yllättävän maltillisesti omaa vuoroaan.
"No niin, Gabe," hän sanoi, kaivoi taskustaan pienen pahvirasian ja avasi sen.
"Tässä on suuria, kokonaisia mustia oliiveja silmiksi, ja kahvipapuja suuksi."
Hiemanhan tämä tuntui ruoan tuhlaukselta etenkin näinä aikoina, mutta ei niin kamalasti--kahvi kun tuli päiväntasaajan seudulta ja oliivinsa eteläisistä osavaltioista joihin heinäsirkkojen tuho ei juurikaan vaikuttanut.

Samueal nosti pojan syliinsä ja Gabriel alkoi silmät tuikkien tökkiä oliiveja pallopäähän. Ensin ne päätyivät liian kauas toisistaan, sitten liian lähelle.
"Hmmh..." Samuel pohti, "Kokeillaanko aloittaa nenästä?" hän otti taskustaan lyhemmän ja paksumman porkkanan, ojensi sen Gabrielille ja siirtyi pari askelta taaksepäin jotta päästä saataisiin selkeämpi kokonainäkymä.
"Hienosti meni," mies kehui kun Gabriel sai iskettyä porkkanan melkolailla keskelle ensiyrityksellä.
"No niin, nyt kokeilepa uudestaan silmiä," hän kehotti, astuen taas lähemmäs.
Nyt silmät oli helpompi sijoittaa, ja papurivin Gabriel teki veikeän vinoksi hymyksi.
"Siitä tuli upea" Samuel totesi suukottaen poikansa poskea.