Visits and friends

[Stewart 'Steve' Correyne]

Tomin alahuuli alkoi väpättämään, hän tuli surulliseksi. "Etsi itse kätesi", poika sanoi ja juoksi itkien isin luokse, joka heti huolestui mikä pojalle oli tullut. "Mikä hätänä pikkumies? Loukkasitko itsesi?" hän kysyi huolestuneena. "Gabe on ilkeä", hän sanoi itkua tuhertaen. "Kuinka niin ilkeä?" Steve kysyi ja otti pojan syliinsä. "Minä löysin jättiläiselle hienon tukan, mutta Gabe tahtoo hatun, minä sanoin, että laitetaan molemmat meidän lumijätille, mutta nyt minä en saa koskea lumeen, kun se on Gaben lunta", poika itki. Becky katsoi hämmästyneenä isoveljeään, tietämättä mitä tehdä, niinpä hänkin alkoi kitistä. Steve otti tytönkin syliinsä ja hyssytteli: "No ei tarvitse itkeä. Puhutaan yhdessä, kyllä tämä asia selviää. Mr. McKenzie varmasti auttaa selvittämän Gabrielin kanssa tämän asian." Steven ääni oli lempeä ja vakuuttava, kun hän puhui lapsilleen rauhallisesti. "Lumi kuuluu kaikille. Jumala on antanut lumen kaikkien iloksi. Sehän sataa taivaalta ja siellähän se Jumala on. Jos kaikki lumi kuuluisi vain yhdelle, niin eihän sitä sataisi kaikkien päälle ja kaikille", Stewart sanoi rauhallisesti.