Visits and friends

[Gabriel McKenzie]

Elizabeth oli juuri saanut keittiön ja astiat siistiksi, ja kulki sytyttelemässä öljylamppuja joita oli kaksi tai kolme eteisessä ja joka huoneessa. Kaksi asetettuna kauniille seiniin kiinnitetyille tasoille ja yksi pöydällä. Hän sytytti vain seinillä istuvat, eikä säätänyt liekkiä vielä kovin suureksi. Riittävästi lisävaloa saisi ikkunoista vielä parisenkymmentä minuuttia, ja muutenkin--pöydillä istuvat lamput voisi sytyttää sitten kun talon pikkuväki oli jo unten mailla eivätkä pääsisi vahingossakaan pudottamaan niitä telmiessään.

He ostivat kerosiiniöljynsä kalleimmasta päästä ja varmistaen parhainta mahdollista laatua, puhtainta mitä markkinoilta sai. Kalliiksihan se tuli etenkin niin monien lamppujen ja lyhtyjen kanssa, mutta mitä puhtaampaa se oli sen vähemmän se tuotti hajua ja savua. Valmistaja jolta he käyttivät ei aiheuttanut lainkaan hajua, ja hyvin vähän savua jos sattui polttamaan liian suurella liekillä liian pian. Lisäksi, halvaksi valmistavat tuppasivat sotkemaan sekaan muutakin tehden öljystään mahdollisesti yhtä räjähtävää kuin ruuti. He olivat onnekkaita varakkuudessaan välttää moinen lisäriski. Jos heidän luottamansa valmistajan kerosiiniöljyä ei ollut saatavilla he ostivat väliaikaiseen käyttöön mitä tahansa eläinpohjaista öljyä sitten olikaan saatavilla--vaikka se ei valaissut läheskään ythä hyvin. Joskus Elizabeth ei jaksanut ymmärtää miksi kaasulamppujen ja öljyjen valmistajat välittivät niin vähän asiakkaidensa turvallisuudesta. Tilaisuutta kysyä ei ollut vielä tullut, mutta hän arveli sen vain olevan liian helppoa olla välittämättä kun raha pyöritti maailmaa, halvat hinnat toivat enemmän ostajia ja kysyntä oli valtavaa, ja jos itsellä oli varaa parhaisiin valaisimiin niin ettei oma koti ja perhe kärsinyt tuotteen vioista.
 
Zoran kysymys oli erityisen tervetullut, vetämään hänen ajatuksensa pois moisisa epämukavista syvistä mietteistä etenkin kun sitä ei ollut asemassa jossa asialle voisi tehdä mitään. Nainen sytytti olohuoneen toisen, kirjahyllyn vieressä seinällä ja Zoraa lähinnä olevan lampun, puhalsi tulitikun sammuksiin ja kääntyi sitten katsomaan tytön maalausta. Hän uppoutui vinkkien antoon ja yleisesti aiheesta keskusteluun, hänellä kun ei ollut puoleentoista vuoteen ollut ketään kenen kanssa jakaa tämä harrastus.

Samaan aikaan ulkona Gabriel katsoi Tomin ehdottamaa oksaa, mutristaen huuliaan mietteissään.
"Se tarvitsee hatun," hän ilmaisi erimielisyytensä vielä ystävälliseen sävyyn, vaikka olikin sitä mieltä että lumi täällä oli 'hänen' luntaan ja siksi hän saisi päättää.