Visits and friends

[Gabriel McKenzie]

Vastaukseksi Samuel vain osoitti takkinsa taskua josta pisti esiin pari porkkanan päätä.
Mies seurasi sivusta Steven ja taaperon hupsuttelua mikä täytti hänet nostalgialla. Vuodet vierivät niin nopeasti. Hänen pikku poikansa olisi kohta jo viisi. Toki se oli yhä suloisen nuori ikä, ja hän toivoikin ettei seuraavat vuodet kiitäisi ohi niin vauhdilla. Se olikin ollut yksi syy hotellinsa hiljaiseksi kumppaniksi alkamiseen ja maalle muuttoon kun poika oli täyttänyt kolme. Hänellä olisi paljon enemmän aikaa viettää lapsens aja vaimonsa kanssa.

Tuttu, rakastettu ääni veti miehen takaisin nykyhetkeen.
"Isi, tämä painaa kamalasti!" Gabriel valitti kun pallosta ei enää yhdessä kaverinkaan kanssa saatu isompaa.
"Niin, märkä lumi on. Sen täytyy olla jotta siitä saa muotoiltua mitään," Samuel sanoi ja asteli tenavien luo.
"Minä voin jatkaa tämän kanssa. Mitäs jos pojat kävisitte etsimässä kaksi pitkää oksaa käsiksi?" hän ehdotti, ja lisäsi välittömästi, "Pysytte tässä pihatiellä," hän osoitti noin kolmenkymmenen metrin pituista pihatietä reunustavia paperikoivuja, "tai tuossa metsän reunassa," hän osoitti noin kymmenen metrin päähän hieman oikealle missä portin vierestä alkoi pieni metsä.
"Ette mene metsään, tai tielle," hän viittasi portille pihatien päässä. Portti oli lukossa, ja se sekä puuaita puolisen metriä korkeampi kuin kumpikaan pojista--joten Samuel ei uskonut vekaroiden edes yrittävän mutta asetti rajan varmuuden vuoksi. Metsässä ei ollut eläimiä tai muutakaan välittömästi erityisen vaarallista, mutta ei hän silti tahtonut päästää 4-vuotiaita sinne ilman valvontaa. Gabriel juoksi heti metsän reunaan, jossa puita oli pihatien reunoja enemmän, punatammien luo ja pyöri puiden rajalle katse tiiviisti maassa.